Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus 1776 – historia ja merkitys

Ennen vuotta 1776 Amerikan yhdysvallat ei ollut maa. Yksittäiset osavaltiot olivat Britannian imperiumin siirtomaita. Niitä kutsuttiin brittiläisiksi siirtokunniksi. Tämä tarkoittaa, että Ison-Britannian kuningas ja parlamentti hallitsivat siirtokuntia.

Vaikutukset

Tänä aikana monet amerikkalaiset olivat vihaisia Isolle-Britannialle. Monet amerikkalaiset eivät halunneet maksaa veroja Isolle-Britannialle, kun heillä ei ollut ketään, joka olisi puhunut heidän puolestaan parlamentissa. Amerikkalaiset halusivat, että heitä kohdeltaisiin kuin Britannian kansalaisia. Kun heitä ei kohdeltu niin kuin kaikilla pitäisi olla oikeus sananvapauteen ja siihen, että kaikki miehet ja naiset on luotu tasavertaisiksi

Toimiin ryhtyminen

Vastauksena Ison-Britannian toimiin, kuten suvaitsemattomiin lakeihin, eri siirtokunnat perustivat Manner-Euroopan kongressin, joka teki päätöksiä kaikkia siirtokuntia varten. Ne kokoontuivat yhdysvaltalaisessa Philadelphiassa. Toisen mannermaakongressin kokouksessa 11. kesäkuuta 1776 he valitsivat viisi henkilöä kirjoittamaan asiakirjan, josta tulisi itsenäisyysjulistus. Nämä henkilöt olivat:

• John Adams, Massachusettsin lahden siirtokunnasta.
• Benjamin Franklin, Pennsylvanian provinssi
• Thomas Jefferson Virginian siirtokunnasta
• Robert R. Livingston, New Yorkin provinssi.
• Roger Sherman Connecticutin siirtokunnasta

Kirjailijan valinta

Komitea päätti, että yksi henkilö kirjoittaisi asiakirjan ja muut antaisivat hänelle neuvoja siitä, mitä kirjoittaa. John Adams päätti, että Thomas Jefferson kirjoittaisi asiakirjan. Hän tarjosi hänelle muutaman drinkin ja sanoi, että hän oli pätevämpi kirjoittamaan sen, koska hän oli virginialainen ja yksinkertaisesti parempi kirjoittaja. Jefferson ryhtyi työhön.

Mitä siinä sanotaan

Julistuksessa Jefferson kirjoittaa aluksi ihmisten oikeuksista ja siitä, mitä hallituksen pitäisi ja mitä sen ei pitäisi tehdä. Tätä osaa julistuksesta kutsutaan johdanto-osaksi. Sen jälkeen hän luettelee tiettyjä huonoja asioita, joita Britannian hallitus teki siirtokunnille. Hänen mukaansa niihin kuuluivat muun muassa ihmisten laittaminen vankilaan ilman syytä, liian korkeat verot ja se, ettei siirtokunnissa asuvia ihmisiä kunnioitettu.

Julistuksesta sopiminen

Heinäkuun 2. päivänä 1776 Manner-Euroopan kongressi keskusteli julistuksesta ja teki siihen joitakin muutoksia. Muutosten tekemisen jälkeen he hyväksyivät julistuksen. He julistivat itsenäisyytensä Britannian valtakunnasta samana päivänä Pennsylvanian osavaltiotalossa.

Mannermaan kongressi hyväksyi julistuksen virallisesti kuitenkin vasta 4. heinäkuuta. Tuona päivänä kaksitoista kolmentoista siirtokuntia edustaneesta ryhmästä hyväksyi ja määräsi julistuksen painettavaksi. (New Yorkin provinssi ei äänestänyt.) Tämän version julistuksesta allekirjoitti vain kongressin puheenjohtaja John Hancock.

Heinäkuun 15. päivänä New Yorkin ryhmä oli samaa mieltä muiden siirtomaaryhmien kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki kongressin jäsenet olivat yhtä mieltä julistuksesta.

Heinäkuun 19. päivänä julistuksen otsikko muutettiin muotoon "Amerikan yhdysvaltojen edustajien julistus yleisessä kongressissa" muotoon "kolmentoista Amerikan yhdysvaltojen yksimielinen julistus".

Kaikkiaan 56 miestä allekirjoitti julistuksen. Jotkut allekirjoittivat kuitenkin eri aikoina. Monet allekirjoittivat julistuksen pergamenttipaperikopion 2. heinäkuuta. Monet näistä allekirjoittajista eivät olleet paikalla, kun alkuperäinen julistus hyväksyttiin 4. heinäkuuta. Yksi allekirjoittaja, Matthew Thornton New Hampshiren maakunnasta, allekirjoitti 4. marraskuuta 1776.

Itsenäisyysjulistuksella oli monia erilaisia vaikutuksia.

Vaikutukset Isoon-Britanniaan

Kun Ison-Britannian kuningas Yrjö III ja parlamentti kuulivat julistuksesta, he suuttuivat. Iso-Britannia ja Amerikan kansa olivat jo taistelleet sodassa nimeltä Amerikan vallankumous. Amerikka voitti sodan, ja vuonna 1783 Ison-Britannian oli tunnustettava uuden maan, Yhdysvaltojen, itsenäisyys Pariisin sopimuksessa.

Vaikutukset Amerikkaan

Amerikan kansa tietää, että itsenäisyysjulistus on hyvin tärkeä. Joka vuosi 4. heinäkuuta vietetään itsenäisyyspäivää. Tätä juhlapäivää vietetään muistoksi päivästä, jona julistus hyväksyttiin, ja päivästä, jona Yhdysvalloista tuli oma maansa. Juhlia vietetään usein paraateilla, ilotulituksilla ja lauluilla.

Itsenäisyysjulistuksessa puhutaan myös niistä yksinkertaisista ajatuksista, joihin Yhdysvaltojen perustajat uskoivat. Siinä sanotaan, että jokaisella Yhdysvalloissa asuvalla ihmisellä on oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Siinä sanotaan myös, että hallituksen on kuunneltava omaa kansaansa. Nämä asiat tekivät Amerikasta vapaan ja itsenäisen maan.

Aloitusteksti

Alkuperäisessä tekstissä todetaan, että itsenäisyysjulistuksen on oltava hyvin perusteltu:

Kun inhimillisten tapahtumien kulussa tulee tarpeelliseksi, että yksi kansa purkaa ne poliittiset siteet, jotka ovat yhdistäneet sen toiseen, ja ottaa maan valtojen joukossa sen erillisen ja tasa-arvoisen aseman, johon luonnon ja luonnon Jumalan lait sen oikeuttavat, ihmisyyden mielipiteitä kohtaan osoitettu kunnollinen kunnioitus edellyttää, että se ilmoittaa ne syyt, jotka pakottavat sen tähän eroon.

Johdanto

Julistuksen johdanto on tunnetuin osa.

Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että Luoja on antanut heille tietyt luovuttamattomat oikeudet, joihin kuuluvat elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu. - Että näiden oikeuksien turvaamiseksi ihmisten kesken perustetaan hallituksia, jotka saavat oikeutetut valtansa hallittujen suostumuksesta, - että aina kun jokin hallitusmuoto tulee näiden päämäärien vastaiseksi, kansalla on oikeus muuttaa tai lakkauttaa se ja perustaa uusi hallitus, joka perustaa sen sellaisille periaatteille ja järjestää sen valtuudet sellaiseen muotoon, joka heidän mielestään vaikuttaa todennäköisimmin heidän turvallisuuteensa ja onnellisuuteensa vaikuttavalta. Järkevyys tosiaankin vaatii, että pitkään vakiintuneita hallituksia ei pidä muuttaa kevyiden ja ohimenevien syiden vuoksi; ja näin ollen kaikki kokemus on osoittanut, että ihmiskunta on halukkaampi kärsimään niin kauan kuin pahoja asioita on mahdollista kärsiä kuin korjaamaan itseään lakkauttamalla ne muodot, joihin se on tottunut. Mutta kun pitkä väärinkäytösten ja anastusten sarja, jolla on poikkeuksetta sama päämäärä, osoittaa, että heidät aiotaan alistaa absoluuttisen despotismin alaisuuteen, on heidän oikeutensa ja velvollisuutensa luopua tällaisesta hallituksesta ja hankkia uusia vartijoita tulevaa turvallisuuttaan varten.

Yksinkertainen englanninkielinen käännös

Mielestämme nämä totuudet ovat itsestään selviä:

• että kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi
• että heidän Luojansa antaa heille oikeuksia, joita ei voida ottaa pois.

• Näihin oikeuksiin kuuluu oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun (omaisuus/varallisuus).

• että hallitukset on luotu suojelemaan näitä oikeuksia
• Hallituksilla on valtaa vain, jos ihmiset, joita ne hallitsevat, hyväksyvät sen.
• Kun hallitus ei enää suojele näitä oikeuksia, sen hallitsemilla ihmisillä on oikeus muuttaa tai poistaa hallitus. Heillä on myös oikeus luoda uusi hallitus, joka todennäköisemmin suojelee heidän turvallisuuttaan ja vapauttaan.
• Pitkään toimineita hallituksia ei pitäisi muuttaa pienistä syistä. Jos hallitus kuitenkin käyttää hallitsemaansa kansaa väärin kerta toisensa jälkeen, kansalla on oikeus päästä eroon hallituksesta, jos se niin haluaa.

Itsenäisyysjulistus on nähtävillä National Archives Museumissa lähellä National Mall -ostoskeskusta Washingtonissa, D.C:ssä.

• Mannerheimin kongressi
• Amerikan vapaussota
• Kolonialismi