Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus 1776 – historia ja merkitys
Tutustu Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen 1776: sen historialliseen taustaan, merkitykseen ja vaikutuksiin vapauden ja kansallisvaltion synnyssä.
Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus on tärkeä asiakirja Amerikan yhdysvaltojen historiassa. Se ratifioitiin 4. heinäkuuta 1776. Sen mukaan amerikkalaiset eivät enää olleet Britannian vallan alla. Sen sijaan kolmetoista brittiläistä siirtomaata liittyivät yhteen uusien vapaiden ja itsenäisten osavaltioiden liitoksi.
Tausta ja laatiminen
1700-luvun lopun Amerikan siirtokunnat olivat kasvaneet taloudellisesti ja väestöllisesti, mutta kärsivät yhä Britannian verotuksesta ja poliittisesta vallasta ilman omaa edustusta parlamentissa. Monet siirtomaaväen johtajat saivat vaikutteita valistuksen ajattelijoilta, kuten John Lockelta, ja korostivat yksilön luonnollisia oikeuksia.
Itse julistuksen laatimistyö annettiin ns. "Committee of Five" -ryhmälle. Sen pääasiallisena kirjoittajana toimi Thomas Jefferson, ja muina jäseninä olivat John Adams, Benjamin Franklin, Roger Sherman ja Robert R. Livingston. Kongressi hyväksyi itsenäisyysjulistuksen tekstin muodollisesti 4. heinäkuuta 1776, vaikka varsinainen julkinen allekirjoitus tapahtui pääosin myöhemmin (useimmat allekirjoitukset päivättiin 2. elokuuta 1776).
Mitä julistuksessa sanotaan
- Julistus alkaa yleisillä periaatteilla: ihmisten luonnollisista oikeuksista ja siitä, että hallitukset saavat valtansa kansan suostumuksesta.
- Siinä esiintyy kuuluisa lause oikeuksista: "elämä, vapaus ja onnen tavoittelu", jolla ilmaistiin yksilön oikeus vapauteen ja oman elämän järjestämiseen.
- Julistus sisältää myös pitkän luettelon valitteluista ja syytöksistä kuningas Yrjö III:n ja Britannian hallintoa kohtaan — nämä perustelivat eroa emämaasta.
- Sen lopussa siirtokunnat julistautuvat itsenäisiksi valtioiksi, joilla on oikeus käydä sotaa, solmia rauhaa, tehdä kauppaa ja muut valtiolliset toimet.
Välitön vaikutus ja laillinen merkitys
Julistus ei ollut perustuslaki: se oli poliittinen ja filosofinen kannanotto, joka kuvasi syitä itsenäistymiselle ja yhdisti siirtokunnat yhteiseen tavoitteeseen. Setoi vahvaa moraalista ja diplomaattista painoarvoa itsenäisyysliikkeelle ja auttoi hankkimaan kansainvälistä tukea, esimerkiksi Ranskan tuen muodossa.
Amerikan vallankumous jatkui aseellisena kamppailuna vuosina 1775–1783, ja Yhdysvallat sai lopulta kansainvälisen tunnustuksen vuonna 1783 solmitulla Pariisin rauhansopimuksella.
Perintö ja kritiikki
- Itsenäisyysjulistus on jäänyt symboliksi kansalaisoikeuksille ja vapauden ihanteille. Sen ajatukset vaikuttivat myöhempiin perustuslakeihin, ihmisoikeusjulistuksiin ja kansainvälisiin vapautusliikkeisiin.
- Samalla julistus sisältää ristiriidan: vaikka se korostaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa, monet sen allekirjoittajat omistivat orjia, eikä julistus itsessään poistanut orjuutta. Tämä seikka on herättänyt laajaa kritiikkiä ja keskustelua jälkikäteen.
- Julistuksen kielellinen ja filosofinen perintö on kuitenkin vaikuttanut laajasti: monet vapauden ja kansalaisoikeuksien periaatteet ammentavat siitä yhä.
Fyysinen asiakirja ja julkinen muisti
Alkuperäiset kopiot ja painokset, kuten tunnettu Dunlap-broadsiden painos 4.7.1776, ovat historiallisesti arvokkaita. Alkuperäinen käsinkirjoitettu asiakirja kuuluu National Archives -arkistoon Washingtonissa, ja se on julkisesti nähtävillä osan aikaa.
Yhteenveto
Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus 1776 oli sekä konkreettinen ilmoitus poliittisesta erosta Britanniaan että laajempi julistus ihmisoikeuksista ja valtiollisesta itsehallinnasta. Sen hyväksyminen merkitsi uuden valtion syntyä ja loi ideoita, jotka ovat vaikuttaneet maailmanhistoriaan — mutta samalla se muistuttaa myös siitä, kuinka vapauden ihanteet ovat joutuneet kamppailemaan käytännön ristiriitojen, kuten orjuuden, kanssa.
Ennen julistusta
Ennen vuotta 1776 Amerikan yhdysvallat ei ollut maa. Yksittäiset osavaltiot olivat Britannian imperiumin siirtomaita. Niitä kutsuttiin brittiläisiksi siirtokunniksi. Tämä tarkoittaa, että Ison-Britannian kuningas ja parlamentti hallitsivat siirtokuntia.
Vaikutukset
Tänä aikana monet amerikkalaiset olivat vihaisia Isolle-Britannialle. Monet amerikkalaiset eivät halunneet maksaa veroja Isolle-Britannialle, kun heillä ei ollut ketään, joka olisi puhunut heidän puolestaan parlamentissa. Amerikkalaiset halusivat, että heitä kohdeltaisiin kuin Britannian kansalaisia. Kun heitä ei kohdeltu niin kuin kaikilla pitäisi olla oikeus sananvapauteen ja siihen, että kaikki miehet ja naiset on luotu tasavertaisiksi
Toimiin ryhtyminen
Vastauksena Ison-Britannian toimiin, kuten suvaitsemattomiin lakeihin, eri siirtokunnat perustivat Manner-Euroopan kongressin, joka teki päätöksiä kaikkia siirtokuntia varten. Ne kokoontuivat yhdysvaltalaisessa Philadelphiassa. Toisen mannermaakongressin kokouksessa 11. kesäkuuta 1776 he valitsivat viisi henkilöä kirjoittamaan asiakirjan, josta tulisi itsenäisyysjulistus. Nämä henkilöt olivat:
- John Adams, Massachusettsin lahden siirtokunnasta.
- Benjamin Franklin, Pennsylvanian provinssi
- Thomas Jefferson Virginian siirtokunnasta
- Robert R. Livingston, New Yorkin provinssi.
- Roger Sherman Connecticutin siirtokunnasta
Jefferson laati julistuksen tällä kannettavalla sylissä olevalla kirjoituspöydällä, jonka hän suunnitteli itse.
Itsenäisyysjulistus
Kirjailijan valinta
Komitea päätti, että yksi henkilö kirjoittaisi asiakirjan ja muut antaisivat hänelle neuvoja siitä, mitä kirjoittaa. John Adams päätti, että Thomas Jefferson kirjoittaisi asiakirjan. Hän tarjosi hänelle muutaman drinkin ja sanoi, että hän oli pätevämpi kirjoittamaan sen, koska hän oli virginialainen ja yksinkertaisesti parempi kirjoittaja. Jefferson ryhtyi työhön.
Mitä siinä sanotaan
Julistuksessa Jefferson kirjoittaa aluksi ihmisten oikeuksista ja siitä, mitä hallituksen pitäisi ja mitä sen ei pitäisi tehdä. Tätä osaa julistuksesta kutsutaan johdanto-osaksi. Sen jälkeen hän luettelee tiettyjä huonoja asioita, joita Britannian hallitus teki siirtokunnille. Hänen mukaansa niihin kuuluivat muun muassa ihmisten laittaminen vankilaan ilman syytä, liian korkeat verot ja se, ettei siirtokunnissa asuvia ihmisiä kunnioitettu.
Julistuksesta sopiminen
Heinäkuun 2. päivänä 1776 Manner-Euroopan kongressi keskusteli julistuksesta ja teki siihen joitakin muutoksia. Muutosten tekemisen jälkeen he hyväksyivät julistuksen. He julistivat itsenäisyytensä Britannian valtakunnasta samana päivänä Pennsylvanian osavaltiotalossa.
Mannermaan kongressi hyväksyi julistuksen virallisesti kuitenkin vasta 4. heinäkuuta. Tuona päivänä kaksitoista kolmentoista siirtokuntia edustaneesta ryhmästä hyväksyi ja määräsi julistuksen painettavaksi. (New Yorkin provinssi ei äänestänyt.) Tämän version julistuksesta allekirjoitti vain kongressin puheenjohtaja John Hancock.
Heinäkuun 15. päivänä New Yorkin ryhmä oli samaa mieltä muiden siirtomaaryhmien kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki kongressin jäsenet olivat yhtä mieltä julistuksesta.
Heinäkuun 19. päivänä julistuksen otsikko muutettiin muotoon "Amerikan yhdysvaltojen edustajien julistus yleisessä kongressissa" muotoon "kolmentoista Amerikan yhdysvaltojen yksimielinen julistus".
Kaikkiaan 56 miestä allekirjoitti julistuksen. Jotkut allekirjoittivat kuitenkin eri aikoina. Monet allekirjoittivat julistuksen pergamenttipaperikopion 2. heinäkuuta. Monet näistä allekirjoittajista eivät olleet paikalla, kun alkuperäinen julistus hyväksyttiin 4. heinäkuuta. Yksi allekirjoittaja, Matthew Thornton New Hampshiren maakunnasta, allekirjoitti 4. marraskuuta 1776.
Tässä kuuluisassa maalauksessa viisi julistuksen kirjoittanutta miestä esittelee työtään kongressille.
Julistuksen vaikutukset
Itsenäisyysjulistuksella oli monia erilaisia vaikutuksia.
Vaikutukset Isoon-Britanniaan
Kun Ison-Britannian kuningas Yrjö III ja parlamentti kuulivat julistuksesta, he suuttuivat. Iso-Britannia ja Amerikan kansa olivat jo taistelleet sodassa nimeltä Amerikan vallankumous. Amerikka voitti sodan, ja vuonna 1783 Ison-Britannian oli tunnustettava uuden maan, Yhdysvaltojen, itsenäisyys Pariisin sopimuksessa.
Vaikutukset Amerikkaan
Amerikan kansa tietää, että itsenäisyysjulistus on hyvin tärkeä. Joka vuosi 4. heinäkuuta vietetään itsenäisyyspäivää. Tätä juhlapäivää vietetään muistoksi päivästä, jona julistus hyväksyttiin, ja päivästä, jona Yhdysvalloista tuli oma maansa. Juhlia vietetään usein paraateilla, ilotulituksilla ja lauluilla.
Itsenäisyysjulistuksessa puhutaan myös niistä yksinkertaisista ajatuksista, joihin Yhdysvaltojen perustajat uskoivat. Siinä sanotaan, että jokaisella Yhdysvalloissa asuvalla ihmisellä on oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Siinä sanotaan myös, että hallituksen on kuunneltava omaa kansaansa. Nämä asiat tekivät Amerikasta vapaan ja itsenäisen maan.
Teksti
Aloitusteksti
Alkuperäisessä tekstissä todetaan, että itsenäisyysjulistuksen on oltava hyvin perusteltu:
Kun inhimillisten tapahtumien kulussa tulee tarpeelliseksi, että yksi kansa purkaa ne poliittiset siteet, jotka ovat yhdistäneet sen toiseen, ja ottaa maan valtojen joukossa sen erillisen ja tasa-arvoisen aseman, johon luonnon ja luonnon Jumalan lait sen oikeuttavat, ihmisyyden mielipiteitä kohtaan osoitettu kunnollinen kunnioitus edellyttää, että se ilmoittaa ne syyt, jotka pakottavat sen tähän eroon.
Johdanto
Julistuksen johdanto on tunnetuin osa.
Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että Luoja on antanut heille tietyt luovuttamattomat oikeudet, joihin kuuluvat elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu. - Että näiden oikeuksien turvaamiseksi ihmisten kesken perustetaan hallituksia, jotka saavat oikeutetut valtansa hallittujen suostumuksesta, - että aina kun jokin hallitusmuoto tulee näiden päämäärien vastaiseksi, kansalla on oikeus muuttaa tai lakkauttaa se ja perustaa uusi hallitus, joka perustaa sen sellaisille periaatteille ja järjestää sen valtuudet sellaiseen muotoon, joka heidän mielestään vaikuttaa todennäköisimmin heidän turvallisuuteensa ja onnellisuuteensa vaikuttavalta. Järkevyys tosiaankin vaatii, että pitkään vakiintuneita hallituksia ei pidä muuttaa kevyiden ja ohimenevien syiden vuoksi; ja näin ollen kaikki kokemus on osoittanut, että ihmiskunta on halukkaampi kärsimään niin kauan kuin pahoja asioita on mahdollista kärsiä kuin korjaamaan itseään lakkauttamalla ne muodot, joihin se on tottunut. Mutta kun pitkä väärinkäytösten ja anastusten sarja, jolla on poikkeuksetta sama päämäärä, osoittaa, että heidät aiotaan alistaa absoluuttisen despotismin alaisuuteen, on heidän oikeutensa ja velvollisuutensa luopua tällaisesta hallituksesta ja hankkia uusia vartijoita tulevaa turvallisuuttaan varten.
Yksinkertainen englanninkielinen käännös
Mielestämme nämä totuudet ovat itsestään selviä:
- että kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi
- että heidän Luojansa antaa heille oikeuksia, joita ei voida ottaa pois.
- Näihin oikeuksiin kuuluu oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun (omaisuus/varallisuus).
- että hallitukset on luotu suojelemaan näitä oikeuksia
- Hallituksilla on valtaa vain, jos ihmiset, joita ne hallitsevat, hyväksyvät sen.
- Kun hallitus ei enää suojele näitä oikeuksia, sen hallitsemilla ihmisillä on oikeus muuttaa tai poistaa hallitus. Heillä on myös oikeus luoda uusi hallitus, joka todennäköisemmin suojelee heidän turvallisuuttaan ja vapauttaan.
- Pitkään toimineita hallituksia ei pitäisi muuttaa pienistä syistä. Jos hallitus kuitenkin käyttää hallitsemaansa kansaa väärin kerta toisensa jälkeen, kansalla on oikeus päästä eroon hallituksesta, jos se niin haluaa.
Nykypäivä
Itsenäisyysjulistus on nähtävillä National Archives Museumissa lähellä National Mall -ostoskeskusta Washingtonissa, D.C:ssä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Mannerheimin kongressi
- Amerikan vapaussota
- Kolonialismi
Etsiä