Karnakin kuningasluettelo on kiviseen seinään hakattu luettelo Egyptin varhaisista kuninkaista. Se sijaitsi Thutmosai III:n juhlasalin lounaiskulmassa, joka kuului suureen Karnakin temppelikompleksiin nykyisessä Luxorissa, Egyptissä. Lista on laadittu Thutmosai III:n valtakaudella 18. dynastian aikana, eli noin 1400-luvun eaa. tienoilla. Tekstissä on yhteensä 61 vanhan valtakunnan kuninkaan nimeä alkaen Sneferusta, mutta niistä vain 39 nimeä on säilynyt luettavina; yhtä nimeä ei ole kirjoitettu kartušiin (kuninkaan nimen ympärille käytetty kehys).

Sijainti, muoto ja ajoitus

Luettelo on kaiverrettu kiviseinään juhlasalin seinään, ja se noudattaa egyptologisen perinteen mukaisia nimiluetteloita: kuninkaiden nimet on lueteltu peräkkäin, usein koristeellisissa korteissa eli kartušeissa. Luettelon ajoitus sijoittuu Thutmosai III:n hallituskaudelle, joka teki Karnakista tärkeän uskonnollisen ja poliittisen keskuksen. Koska lista alkaa Sneferusta, se keskittyy erityisesti Vanhan valtakunnan hallitsijoihin.

Sisältö ja erityispiirteet

Luettelo ei ole kattava katsaus kaikkiin Egyptin faaraoihin läpi historian, mutta se on huomionarvoinen muutamasta syystä:

  • Vanhan valtakunnan painotus: lista sisältää 61 nimeä Vanhan valtakunnan kuninkaista, mikä tekee siitä tärkeän lähteen tämän aikakauden hallitsijoiden rekonstruktiolle.
  • Luettavuus: alkuperäisestä 61 nimestä vain 39 on yhä luettavissa, osittain vaurioiden ja ajan kulumisen takia.
  • Poikkeavuudet: yhdessä kohdassa kuninkaan nimeä ei ole kehystetty kartušiilla, mikä on harvinaisempaa kuninkaallisten nimien esitystavassa.
  • Välikausien edustaminen: Karnakin luettelo sisältää myös ensimmäisen ja toisen välikauden kuninkaiden nimiä, joita toisissa luetteloissa usein jätetään pois. Tämä tekee siitä arvokkaan vertailukohdan muiden kuningasluetteloiden rinnalle.

Merkitys egyptologialle

Karnakin kuningasluettelo on tärkeä lähde Egyptin varhaishistorian kronologian ja dynastisten yhteyksien tutkimuksessa. Se täydentää muita tunnettujalaatuisia listoja, kuten Abydosin ja Turinin luetteloita, ja auttaa selventämään joidenkin varhaisten hallitsijoiden järjestystä ja titteleitä. Samalla luettelon puutteet ja valinnat kertovat myös siitä, miten muinaiset egyptiläiset itse valikoivat tai muistivat menneisyyttään — esimerkiksi poliittiset tai uskonnolliset syyt saattoivat johtaa tiettyjen hallitsijoiden poisjättämiseen muista luetteloista.

Löytöhistoria ja nykyinen kunto

Karnakin kuningasluettelon palasia havaittiin ja kuvailtiin eurooppalaisten matkailijoiden ja tutkijoiden toimesta 1800-luvulla. James Burton kuvasi sitä ensimmäisenä vuonna 1825. Vuonna 1843 saksalaisen egyptologin Karl Richard Lepsiuksen johtama retkikunta matkusti Niiliä pitkin Karnakiin dokumentoimaan muinaisjäännöksiä, mutta ranskalainen seikkailija Émile Prisse d'Avennes ehti paikalle ennen muita. Prisse d'Avennes purki osia muurista öisin ja vei mukaansa kivilohkareita, joissa luettelon kirjoitukset sijaitsivat; hän lähetti nämä palaset Ranskaan. Nykyisin vakavasti vaurioitunut luettelo on esillä Pariisin Louvressa, mutta osa alkuperäisestä materiaalista on kadonnut tai vahingoittunut kuljetuksen ja ajan saatossa.

Vaikka Karnakin luettelo ei yksin ratkaise kaikkia kysymyksiä Egyptin varhaishistorian kronologiasta, se on arvokas pala historiallista kokonaiskuvaa. Tutkimus jatkuu: tekstien vertailu muihin löydöksiin ja uusien lukutekniikoiden käyttö voivat tulevina vuosina paljastaa lisää luettelon yksityiskohdista ja niiden merkityksestä.