Siirry sisältöön
Etusivu

Kwame Nkrumah – Ghanan itsenäisyyden johtaja ja panafrikkalainen visionääri

Kwame Nkrumah — Ghanan itsenäisyyden johtaja ja panafrikkalainen visionääri: elämä, johtajuus ja perintö, joka muovasi modernin Afrikan historiaa.

Tekijä: Luotu: Päivitetty:

Tohtori Kwame Nkrumah (syntynyt Francis Nwia-Kofi Ngonloma, 21. syyskuuta 1909 - 27. huhtikuuta 1972) oli afrikkalainen poliittinen johtaja. Hänet tunnettiin hyvin Ghanan ensimmäisenä pääministerinä ja myöhemmin presidenttinä. Hän kuvitteli yhtenäistä Afrikkaa. Kymmenen vuotta kestäneen Ghanan itsenäisyyttä ajaneen kampanjan jälkeen Nkrumah valittiin presidentiksi 6. maaliskuuta 1957, ja Ghana itsenäistyi Britannian vallan alaisuudesta.


Nkrumah syntyi Francis Nwia-Kofi Ngonlomana Nkrofulissa, Gold Coastin kaupungissa (brittiläinen siirtomaa, josta tuli myöhemmin Ghana) kultaseppä Kofi Ngonloman ja myyjä Elizabeth Nyaniban lapsena, jota hän piti suurena innoittajana.

Kuvagalleria

10 Kuvat
Kwame Nkrumah (JFKWHP-AR6409-A)
simple.wikipedia.org · Public domain

Koulutus ja varhainen aktivismi

Nkrumah sai varhaiskoulutuksensa Gold Coastissa ja työskenteli opettajana ennen lähtöään ulkomaille. Hän jatkoi opintojaan ja poliittista heräämistään Yhdysvalloissa ja myöhemmin Britanniassa, missä hän tuli tunnetuksi panafrikkalaisen liikkeen aktiiveissa piireissä. Hän osallistui 1930–1950-luvuilla diasporan afrikkalaisten opiskelijajärjestöjen toimintaan, kohtasi kansainvälisiä nationalismia ja anti-imperialistisia aatteita ja ammensi vaikutteita mm. afroamerikkalaisista ja afrikkalaisista aktivisteista.

Paluu kotimaahan ja poliittinen nousu

Palattuaan Gold Coastiin Nkrumah perusti ja johti aktiivisesti kansallismielisiä liikkeitä. Hän perusti tai oli keskeinen vaikuttaja Convention People's Party -puolueessa (CPP), joka vaati nopeaa itsenäisyyttä ja yhteiskunnallista muutosta. Vuoden 1951 vaaleissa CPP voitti suuren voiton, ja Nkrumahista tuli siirtymäkauden hallituksen johtaja. Hänet nimitettiin myöhemmin pääministeriksi, ja hän johti maan neuvotteluja Britannian kanssa kohti täyttä itsenäisyyttä.

Valtaannousu, politiikka ja uudistukset

Nkrumah julistautui Ghanan ensimmäiseksi presidentiksi, kun maa muuttui tasavallaksi vuonna 1960. Hänen hallintonsa painotti nopeaa modernisaatiota: laajoja investointeja infrastruktuuriin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kansalliseen teollistamiseen. Suuret hankkeet, kuten vesivoima- ja sähköistysprojektit sekä valtion omistamat yritykset, olivat keskeisiä tavoitteita. Nkrumah oli myös innokas koulutus- ja opiskelijapolitiikan puolestapuhuja: kouluverkostoa laajennettiin ja yliopistoihin panostettiin.

Samalla Nkrumahin kaudella käytännöt muuttuivat autoritaarisemmiksi: hallitus otti käyttöön poikkeuslainsäädäntöä oppositiota vastaan ja rajoitti poliittista kilpailua. Vuoden 1964 jälkeen Ghana muuttui de facto yhden puolueen tilaan, mikä heikensi poliittista vapautta ja kasvatti tyytymättömyyttä osassa väestöä.

Panafrikkalainen visio ja kansainvälinen toiminta

Yksi Nkrumahin näkyvimmistä perinnöistä oli hänen intohimoinen panafrikkalaisuutensa: hän ajoi Afrikan poliittista yhtenäistämistä, taloudellista yhteistyötä ja yhteistä vastarintaa neoimperialismia vastaan. Hän pyrki rakentamaan laajempia alueellisia ja mannertenvälisiä liittoutumia ja toimi aktiivisesti Kolmannen maailman maiden yhteistyön edistämiseksi. Nkrumah kirjoitti myös useita vaikutusvaltaisia teoksia, joissa hän toi esiin neo-kolonialismin käsitteen ja kehotti Afrikkaa pysymään taloudellisesti itsenäisenä ja poliittisesti yhtenäisenä.

Lopunvaiheet, vallankaappaus ja maanpako

Nkrumahin politiikka kohtasi 1960-luvun puolivälissä sekä taloudellisia vaikeuksia että kasvavaa sisäistä vastustusta. Hänet syrjäytettiin väkivaltaisesti valtaannousulla 24. helmikuuta 1966, kun sotilas- ja poliisivoimat toteuttivat vallankaappauksen hänen ollessaan ulkomailla. Vallankaappauksen seurauksena Nkrumah pakeni maanpakoon; hän sai turvapaikan Guineassa, jossa presidentti Ahmed Sékou Touré tarjosi hänelle suojapaikan ja tukea. Nkrumah asui maassa loppuelämänsä ajan ja jatkoi kirjoittamista sekä panafrikkalaisten ajatustensa levittämistä. Hän kuoli 27. huhtikuuta 1972 ulkomailla.

Perintö

Kwame Nkrumahia pidetään laajalti itsenäisyysliikkeen ja panafrikkalaisuuden keskeisenä hahmona. Hänen saavutuksensa Ghanan itsenäisyyden aikaansaamisessa ja pyrkimykset Afrikan yhdistämiseksi ovat inspiroineet monia sukupolvia. Toisaalta hänen hallintonsa autoritaariset piirteet, talouspolitiikan ongelmat ja lopulta vallankaappaus tekevät hänen perinnöstään monitahoisen ja kiistanalaisen. Nykyään Nkrumahia muistetaan sekä nerokkaana mobilisoijana että johtajana, jonka visiot ja virheet ovat osa itsenäisen Afrikan historiaa.

Koulutus

Hän kävi peruskoulun Half Assinissa, jossa hänen isänsä työskenteli kultasepäntehtävissä. Saksalainen pappi George Fischer vaikutti hänen koulutukseensa. Hän kävi opettajakoulua Accrassa ja ryhtyi sitten itse opettajaksi. Vuonna 1935 hän lähti Lincolnin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Hän oppi lisää kommunismista. Hänen koulutuksensa jatkui Pennsylvanian yliopistossa vuosina 1939-1943. Vuonna 1945 hän lähti Lontooseen ja järjesti kansainvälisen konferenssin Afrikan vapauden puolesta. Tuolloin hän muutti nimensä "Kwameksi".

Ghanan presidentti

Nkrumah palasi Kultarannikolle ja perusti Convention People's Party -puolueen. Hänet valittiin pääministeriksi. Kun Ghana itsenäistyi Englannista, Nkrumah oli sen ensimmäinen presidentti. Hän loi Ghanan lipun. Hän vaati kaikkia lapsia käymään koulua. Useammat naiset kävivät koulua ja ottivat töitä. Sähköä varten Nkrumah määräsi rakennettavaksi vesivoimapadon, joka tunnetaan nimellä "Akosombon pato", ja ydinvoimalan.

Armeija ja poliisi pakottivat Nkrumahin vallasta 24. helmikuuta 1966.

Maanpakolaisuus ja kuolema

Kaatumisensa jälkeen Kwame Nkrumah eli elämänsä Conakryssa, Guineassa. Elokuussa 1971 hänellä todettiin eturauhassyöpä, ja hän lensi Romaniaan hoitoon. Hän kuoli Bukarestissa Romaniassa 27. huhtikuuta 1972 62-vuotiaana.

Aikajana

  • 1930: Saavutti opettajan tutkinnon Achimotan Prince of Wales' Collegesta (entinen Government Training College, Accra).
  • 1931: Opettaja, roomalaiskatolinen koulu, Elmina (Central Region) ja myöhemmin rehtori, roomalaiskatolinen nuorisokoulu, Axim (Western Region).
  • 1932: Amisanon roomalaiskatolisen seminaarin opettaja (keskinen alue).
  • 1935: Lincolnin yliopisto, Pennsylvania, Yhdysvallat.
  • 1939: BA-tutkinto (Lincolnin yliopisto), Yhdysvallat.
  • 1942: Teologian kandidaatin tutkinto Lincolnin yliopistosta, Yhdysvallat.
  • 1943: Pennsylvanian yliopistossa, USA: kasvatustieteen maisteri, filosofian maisteri ja suorittanut tohtorin tutkinnon kurssit ja esitutkinnon Pennsylvanian yliopistossa, USA.
  • 1939 - 1945: Yhdistetyt opinnot ja osa-aikainen neekerien historian luennointi. (Tänä aikana hän oli mukana perustamassa Afrikan tutkimuksen yhdistystä ja Amerikan ja Kanadan afrikkalaisten opiskelijoiden yhdistystä.)
  • 1945: Lincolnian valitsi hänet "The Lincolnian" -lehden "Vuoden erinomaisimmaksi professoriksi": "The Lincolnian" valitsi hänet "Vuoden erinomaisimmaksi professoriksi".
  • 1945 (toukokuu): Saapui Lontooseen tarkoituksenaan opiskella oikeustiedettä ja tehdä väitöskirja tohtorin tutkintoa varten, mutta tapasi George Padmoren. He auttoivat yhteisinä poliittisina sihteereinä järjestämään kuudennen yleisafrikkalaisen kongressin Manchesterissa, Englannissa. Kongressin jälkeen Nkrumah jatkoi työtään Afrikan kolonisaation purkamiseksi ja hänestä tuli Länsi-Afrikan opiskelijaliiton varapuheenjohtaja. Hän johti myös "The Circle" -järjestöä, joka oli Länsi-Afrikan yhtenäisyyden ja itsenäisyyden puolesta toimiva salainen järjestö, joka taisteli Afrikan sosialististen tasavaltojen liiton perustamiseksi ja ylläpitämiseksi.
  • 1947: Kirjoitti ensimmäisen kirjansa "Kohti siirtomaavapautta".
  • 1947: (joulukuu): Palasi Kultarannikolle ja ryhtyi United Gold Coast Conventionin (UGCC) pääsihteeriksi.
  • 1948: Pidätetty yhdessä UGCC:n johtohenkilöiden kanssa, jotka tunnettiin myöhemmin nimellä "Big Six" siirtokunnassa tapahtuneiden levottomuuksien jälkeen.
  • 1948: (syyskuu): Accra Evening News -lehden perustaminen, joka ilmestyi lehtikioskeissa samana päivänä, kun hänet erotettiin UGCC:n pääsihteerinä.
  • 1949 (kesäkuu): Perustetaan Convention Peoples Party (CPP) nuorisojärjestökomitean (CYO) kanssa.
  • 1949 (joulukuu): Julistettiin positiivinen toiminta itsenäisyyden vaatimiseksi.
  • 1950 (tammikuu): Pidätettiin positiivisen toiminnan julistuksen aiheuttamien mellakoiden jälkeen.
  • 1951 (helmikuu): Voitti vaalit vankilassa ollessaan 22 780 äänellä 23 122 äänestä ja sai Accran keskusvaalipaikan. Hänet vapautettiin myöhemmin vankilasta samassa kuussa ja hän muodosti uuden hallituksen.
  • 1956: Voitti itsenäisyyteen johtaneet vaalit.
  • 1957: (6. maaliskuuta): Ghanan itsenäisyyden julistaminen
  • 1958 (huhtikuu): Ghanan, Egyptin, Sudanin, Libyan, Tunisian, Etiopian, Marokon ja Liberian konferenssi. Joulukuussa hän järjesti Accrassa koko Afrikan kansojen konferenssin, joka oli ensimmäinen Afrikan maaperällä pidetty yleisafrikkalainen konferenssi. Hän otti ensimmäisen askeleen kohti Afrikan yhdistymistä allekirjoittamalla Sekou Touren kanssa sopimuksen Ghanan ja Guinean yhdistämisestä.
  • 1958: Nai Helena Ritz Fathian, egyptiläisen koptin ja Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin sukulaisen, jonka kanssa hänellä oli kolme lasta: Gokeh, Sarmiah Yarba ja Sekou Ritz.
  • 1960: Julistettiin Ghana tasavallaksi.
  • 1961: Nkrumah laajensi Ghanan ja Guinean liiton koskemaan Malia Modibo Keitan johdolla.
  • 1962 (elokuu): Salamurhayrityksen kohde Kulungugussa Ghanan pohjoisella alueella.
  • 1963 (toukokuu): Nkrumah järjesti 32 itsenäisen Afrikan valtion konferenssin Addis Abebassa. Tässä konferenssissa perustettiin Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU), jonka tarkoituksena oli toimia Afrikan kansojen yhtenäisyyden, vapauden ja vaurauden puolesta.
  • 1964: perusti Ghanan yksipuoluevaltioksi, jonka elinkautinen presidentti hän itse oli.
  • 1965: Nkrumah julkaisi kirjansa "Neokolonialismi". Kirjassa hän osoitti, miten ulkomaiset yritykset ja hallitukset rikastuivat Afrikan kansan kustannuksella. Kirja herätti Yhdysvaltain hallituksen ankaran vastalauseen, ja se perui sen vuoksi Ghanalle aiemmin myönnetyn 35 miljoonan dollarin taloudellisen avun.
  • 1966 (24. helmikuuta): Sotilasvallankaappaus, kun hän oli matkalla Hanoihin, Pohjois-Vietnamiin. Hän lähti Conakryyn, Guineaan saatuaan tiedon vallankaappauksesta. Hän asui Conakryssa Guinean yhteispuheenjohtajana.
  • 1971 (elokuu): Romaniaan eturauhassyövän hoitoon.
  • 1972 (27. huhtikuuta): Kuoli syöpään Bukarestissa, Romaniassa.
  • 1972 (7. heinäkuuta): Haudattu Ghanaan.

Kirjalliset teokset

Osagyefo, tohtori Kwame Nkrumah kirjoitti yli 20 kirjaa ja julkaisua. Hän oli poliittisen teorian ja käytännön panaafrikkalaisuuden johtava auktoriteetti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tekijä

AlegsaOnline.com Kwame Nkrumah – Ghanan itsenäisyyden johtaja ja panafrikkalainen visionääri

URL: https://fi.alegsaonline.com/art/123914

Jaa

Lähteet