Léopold, Lothringenin herttua (11. syyskuuta 1679 – 27. maaliskuuta 1729), lempinimeltään Hyvänen, oli Lothringenin ja Baarin hallitseva herttua vuodesta 1690 kuolemaansa saakka. Hän sai nimensä setänsä, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Leopold I:n, kunniaksi. Léopold on erityisesti tunnettu siitä, että hän oli vastuussa Château de Lunévillen kehittämisestä ja siitä tuli hänen elinaikanaan herttuan pääasiallinen asuinpaikka ja hovin keskus.

Tausta ja perhe

Léopold oli Itävallan Eleanorin ja Lothringenin Kaarle V:n vanhin poika. Hän kuului pitkään vakiintuneeseen Lothringenin sukuun, joka oli hallinnut pientä Lothringenin herttuakuntaa vuodesta 1473 lähtien. Kaarlen kuoltua 1690 Léopold peri tittelin vielä alaikäisenä, minkä vuoksi herttuakuntaa hallittiin aluksi läänitysten ja neuvoston kautta kunnes hän astui täyteen valtaan.

Hallinto ja politiikka

Leopoldin hallituskaudella Lothringenin sijainti Saksan ja Ranskan välillä teki siitä jatkuvan poliittisen ja sotilaallisen jännitteen kohteen. Herttua pyrki säilyttämään alueensa itsenäisyyttä ja etsimään tasapainoa suurvaltojen paineiden välillä. Hänestä tuli merkittävä eurooppalaisessa dynastisessa politiikassa myös avioliittojen kautta: Léopold meni naimisiin Élisabeth Charlotte d'Orléansin kanssa, mikä loi yhteyksiä Ranskaan.

Kulttuuri, rakennuttaminen ja Lunévillen merkitys

Léopold tunnetaan ennen kaikkea Lunévilleä koskevista rakennushankkeistaan ja hovin kulttuuripolitiikasta. Hän uudisti ja laajensi Château de Lunévillen, kehitti sen puutarhoja ja salongeja sekä kutsui hoville taiteilijoita ja arkkitehtejä. Yksi hänen aikansa merkittävimmistä vaikutuksista oli se, että Lunévillestä muodostui Etelä-Lorrenelle tärkeä kulttuurikeskus — joskus sitä on nimitetty alueelliseksi "pieneksi Versailles'ksi". Yksi herttuan suosimista arkkitehdeistä oli Germain Boffrand, joka vaikutti hovin rakennushankkeisiin ja sisustuksiin.

Perintö ja jälkipolvet

Léopoldin avioliitosta Élisabeth Charlotten kanssa syntyi useita lapsia, joista tunnetuimpia ovat Francis Stephen (1708–1765) ja Charles-Alexandre (1712–1780). Francis Stephen peri Lothringenin herttuakunnan isänsä kuoltua 1729. Myöhemmin, 1730-luvulla, kansainvälisissä järjestelyissä Lorraine luovutettiin tietyin ehdoin Stanisław Leszczyńskille ja Francis Stephen sai korvauksena Toscanan herttuakunnan — tapahtuma, jolla oli merkittäviä seurauksia Keski-Euroopan dynastiselle kartalle.

Merkitys

Léopoldin merkitys näkyy sekä alueellisessa hallinnossa että kulttuuriperinnössä: hän vahvisti herttuakunnan hallintoa, loi Lunévilleen kestävän hallinnollisen ja kulttuurisen keskuksen ja kasvatti suvun vaikutusvaltaa, mikä myöhemmin johti Lorren herttuakunnan kytkeytymiseen Habsburgien ja muiden eurooppalaisten dynastioiden politiikkaan.