Léopold — Lothringenin herttua ja Lunévillen perustaja (1679–1729)

Léopold, Lothringenin herttua (11. syyskuuta 1679 – 27. maaliskuuta 1729), lempinimeltään Hyvänen, oli Lothringenin ja Baarin hallitseva herttua vuodesta 1690 kuolemaansa saakka. Hän sai nimensä setänsä, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Leopold I:n, kunniaksi. Léopold on erityisesti tunnettu siitä, että hän oli vastuussa Château de Lunévillen kehittämisestä ja siitä tuli hänen elinaikanaan herttuan pääasiallinen asuinpaikka ja hovin keskus.

Tausta ja perhe

Léopold oli Itävallan Eleanorin ja Lothringenin Kaarle V:n vanhin poika. Hän kuului pitkään vakiintuneeseen Lothringenin sukuun, joka oli hallinnut pientä Lothringenin herttuakuntaa vuodesta 1473 lähtien. Kaarlen kuoltua 1690 Léopold peri tittelin vielä alaikäisenä, minkä vuoksi herttuakuntaa hallittiin aluksi läänitysten ja neuvoston kautta kunnes hän astui täyteen valtaan.

Hallinto ja politiikka

Leopoldin hallituskaudella Lothringenin sijainti Saksan ja Ranskan välillä teki siitä jatkuvan poliittisen ja sotilaallisen jännitteen kohteen. Herttua pyrki säilyttämään alueensa itsenäisyyttä ja etsimään tasapainoa suurvaltojen paineiden välillä. Hänestä tuli merkittävä eurooppalaisessa dynastisessa politiikassa myös avioliittojen kautta: Léopold meni naimisiin Élisabeth Charlotte d'Orléansin kanssa, mikä loi yhteyksiä Ranskaan.

Kulttuuri, rakennuttaminen ja Lunévillen merkitys

Léopold tunnetaan ennen kaikkea Lunévilleä koskevista rakennushankkeistaan ja hovin kulttuuripolitiikasta. Hän uudisti ja laajensi Château de Lunévillen, kehitti sen puutarhoja ja salongeja sekä kutsui hoville taiteilijoita ja arkkitehtejä. Yksi hänen aikansa merkittävimmistä vaikutuksista oli se, että Lunévillestä muodostui Etelä-Lorrenelle tärkeä kulttuurikeskus — joskus sitä on nimitetty alueelliseksi "pieneksi Versailles'ksi". Yksi herttuan suosimista arkkitehdeistä oli Germain Boffrand, joka vaikutti hovin rakennushankkeisiin ja sisustuksiin.

Perintö ja jälkipolvet

Léopoldin avioliitosta Élisabeth Charlotten kanssa syntyi useita lapsia, joista tunnetuimpia ovat Francis Stephen (1708–1765) ja Charles-Alexandre (1712–1780). Francis Stephen peri Lothringenin herttuakunnan isänsä kuoltua 1729. Myöhemmin, 1730-luvulla, kansainvälisissä järjestelyissä Lorraine luovutettiin tietyin ehdoin Stanisław Leszczyńskille ja Francis Stephen sai korvauksena Toscanan herttuakunnan — tapahtuma, jolla oli merkittäviä seurauksia Keski-Euroopan dynastiselle kartalle.

Merkitys

Léopoldin merkitys näkyy sekä alueellisessa hallinnossa että kulttuuriperinnössä: hän vahvisti herttuakunnan hallintoa, loi Lunévilleen kestävän hallinnollisen ja kulttuurisen keskuksen ja kasvatti suvun vaikutusvaltaa, mikä myöhemmin johti Lorren herttuakunnan kytkeytymiseen Habsburgien ja muiden eurooppalaisten dynastioiden politiikkaan.

Elämä herttualaisena

Hän oli maanpaossa, ja Lorraine oli Ranskan miehittämä 30. lokakuuta 1697 asti, jolloin se palautettiin Leopoldille; Ranska miehitti sitä jälleen vuosina 1702-1714, vaikka herttua pysyi paikallaan. Leopoldin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa toimi heidän poikansa Franciscuksen sijaisvanhempana, kunnes tämä tuli täysi-ikäiseksi.

Avioliitto

Leopold nai Élisabeth Charlotte d'Orléansin, Ranskan Ludvig XIV:n veljentyttären. Avioliiton tarkoituksena oli parantaa Lothringenin ja sen suuremman ja mahtavamman naapurin välisiä suhteita. (Leopold ja Élisabeth Charlotte menivät lopulta naimisiin 13. lokakuuta 1698 Fontainebleaun palatsissa, ja Élisabeth Charlotte sai suuret myötäjäiset. Kaikkien yllätykseksi onnettomaksi odotettu liitto osoittautui rakkauden ja onnen avioliitoksi, ja pariskunta sai lopulta yhteensä 13 lasta, vaikka Leopold tapasi usein rakastajattarensa Marc de Beauvaun vaimon, joka tunnettiin nimellä "Craonin prinsessa".

Issue

Léopold, Lothringenin perintöprinssi (26. elokuuta 1699 - 2. huhtikuuta 1700) kuoli lapsena.
Élisabeth Charlotte Lorraine (21. lokakuuta 1700 - 4. toukokuuta 1711) kuoli isorokkoon.
Louise Christine Lorraine (13. marraskuuta 1701 - 18. marraskuuta 1701) kuoli lapsena.
Marie Gabrièle Charlotte Lorraine (30. joulukuuta 1702 - 11. toukokuuta 1711) kuoli isorokkoon.
Lorrainen perintöprinssi Ludvig (28. tammikuuta 1704 - 10. toukokuuta 1711) kuoli isorokkoon.
Joséphine Gabrièle Lorraine (16. helmikuuta 1705 - 25. maaliskuuta 1708) kuoli lapsena.
Gabrièle Louise Lorraine (4. maaliskuuta 1706 - 13. kesäkuuta 1710) kuoli lapsena.
Léopold Clément, Lothringenin perintöprinssi (25. huhtikuuta 1707 - 4. kesäkuuta 1723) kuoli naimattomana.
Frans I, Pyhän Rooman keisari (8. joulukuuta 1708 - 18. elokuuta 1765) avioitui Itävallan Maria Teresian kanssa ja sai jälkeläisiä.
Lorrainen Eléonore (4. kesäkuuta 1710 - 28. heinäkuuta 1710) kuoli lapsena.
Elisabeth Therese Lorraine (15. lokakuuta 1711 - 3. heinäkuuta 1741) avioitui Sardinian Kaarle Emmanuel III:n kanssa ja sai jälkeläisiä.
Kaarle Aleksanteri Lothringenin (12. joulukuuta 1712 - 4. heinäkuuta 1780) avioitui Itävallan Maria Annan kanssa, ja heille syntyi jälkeläisiä.
Anne Charlotte Lorraine (17. toukokuuta 1714 - 7. marraskuuta 1773) kuoli naimattomana.

Léopold I:n Lothringenin perhe noin vuonna 1710 Jacques Van Schuppenin mukaan.

Myöhempi elämä

Leopold työskenteli ahkerasti herttuakunnan kunnostamiseksi koko hallituskautensa ajan, sillä se oli tuhoutunut useissa sodissa Leopoldin elämän aikana.

Maaliskuussa 1729 Leopold sairastui kuumeeseen kävellessään Lunévillen lähellä sijaitsevassa Ménilin linnassa. Hän palasi Lunévilleen, jossa hän kuoli 27. maaliskuuta 49-vuotiaana.