Ludvig XIV (1638–1715) — Aurinkokuningas ja absolutismin symboli
Tutustu Ludvig XIV:ään — Aurinkokuninkaan 72 vuoden hallintoon, absolutismin syntyyn ja Versailles’n loistoon. Elävä kuvaus Ranskan vallasta ja perinnöstä.
Ludvig XIV (5. syyskuuta 1638 - 1. syyskuuta 1715) oli Ranskan kuningas ja Navarran kuningas 14. toukokuuta 1643 alkaen kuolemaansa saakka. Hän oli kuninkaana 72 vuotta. Tämä oli kaikkien eurooppalaisten monarkkien pisin kirjattu hallituskausi. Häntä pidetään usein tyypillisenä absolutismin esimerkkinä. Hän oli vanhempi kahdesta veljeksestä, joista toinen oli Philippe. He olivat hyvin läheisiä, ja Philippe nimitettiin myöhemmin Orléansin herttualle.
Nuoruus ja vallan vakiinnuttaminen
Ludvig nousi valtaistuimelle liian nuorena hallitsemaan itse, joten maata hallitsivat aluksi hänen äitinsä Anne Itävaltalainen ja kardinaali Mazarin. Mazarinin kuolema 1661 oli käännekohta: Ludvig päätti olla luottamatta enää yksittäisiin neuvonantajiin samalla tavoin ja aloitti henkilökohtaisen vallan vahvistamisen. Hänen aikakaudelleen liittyvät usein ilmiöt kuten keskushallinnon vahvistaminen, aateliston aseman kontrollointi ja hovin elämäntavan käyttö vallan välineenä.
Hallintotapa ja absolutismi
Ludvig on tunnettu absolutistisen kuninkuuden ikonina. Hän pyrki keskittämään vallan kuninkaalliselle hoville ja valtiolle, rajoittamaan paikallisten aatelisten itsenäistä vaikutusvaltaa sekä järjestämään hallinnon tehokkaammaksi käyttämällä niin kutsuttuja intendants-virkamiehiä. Vaikka kuuluisana lainauksena usein siteerataan "L'État, c'est moi", sen suoranaista lausumista ei välttämättä ole dokumentoitu — lause kuitenkin kuvaa hänen hallintotapansa henkeä: kuninkaan valta nähtiin kaikkivoipaisena ja sen keskus oli hänen persoonassaan.
Sodat ja ulkopolitiikka
- Hallituskaudella käytiin useita sotia: muun muassa Devoluutiokaarna (1667–1668), Hollannin sota (1672–1678), Pfalzin sota ja yhteenotot Euroopan suurvaltojen kanssa sekä laajemmat konfliktit kuten yhdeksänvuotinen sota (1688–1697) ja Espanjan perimyssota (1701–1714).
- Ludvigin tavoitteena oli laajentaa Ranskan etuja Euroopassa ja turvata sen vaikutusvalta. Pitkät ja kalliit sodat rasittivat valtion rahavaroja ja johtivat lopulta poliittisiin ja taloudellisiin ongelmiin.
Talouden, hallinnon ja uskonnon politiikka
Valtion raha-asioista vastasivat merkittävät ministerit kuten Jean-Baptiste Colbert, joka edisti merkantilismia, teollisuuden suojelua ja merenkulkua sekä pyrki parantamaan valtion tuloja. Sotien rahoittaminen ja hovin kulut kuitenkin kuormittivat taloutta.
Uskonnollisesti merkittävä tapahtuma oli Fontainenlun kiellon (Revocation of the Edict of Nantes) toimeenpano 1685, jolla kumottiin hugenottien (protestanttien) oikeudet. Päätös johti uskonvapauden kaventumiseen, maasta pakeni suuren joukoin taitavia käsityöläisiä ja kauppiaita, mikä heikensi osaltaan taloutta.
Kulttuuri, Versailles ja hovielämä
Ludvig kannatti taiteita ja käytti kulttuuria valta-aseman vahvistamiseen. Hän tuki kirjallisuutta, teatteria, musiikkia ja tieteitä sekä perusti ja rahoitti akatemioita. Kuuluisia hänen hovinsa taiteilijoita olivat muun muassa säveltäjä Jean-Baptiste Lully ja näytelmäkirjailija Molière.
Versailles'n palatsi on ehkä konkreettisin todiste hänen vallanäytöstään. Ludvig siirsi hovin Pariisista Versailles'hin 1680-luvulla ja teki palatsista valtakunnan poliittisen ja sosiaalisen keskuksen. Hovi muodosti kontrolloidun ympäristön, jossa kuningas pystyi seuraamaan aatelisten elämää ja muokkaamaan heidän lojaaliuttaan hovin rituaalien ja etuoikeuksien kautta.
Perhe ja perintö
Ludvigilla oli useita perheenjäseniä ja myös tunnustettuja lapsia avioliiton ulkopuolelta, jotka hän johti hovielämään ja usein legitimoi. Hänen perillisensä kärsivät kuitenkin kuolemista: Ludvigin poika, le Grand Dauphin, kuoli 1711, ja tämän poika puolestaan kuoli 1712. Kun Ludvig XIV kuoli 1. syyskuuta 1715, seuraajaksi nousi hänen lapsenlapsenlapsensa, viisi-vuotias Ludvig XV.
Perintö ja arviointi
Ludvig XIV:n perintö on kaksijakoinen. Hän loi vahvan keskushallinnon, edisti taidetta ja teki Ranskasta eurooppalaisen vaikutusvallan, mutta hänen pitkät sotansa ja ylellinen hovielämä uuvuttivat taloutta ja jättivät jälkeensä kysymyksiä valtion kestävyydestä. Historiassa häntä pidetään usein absolutismin symboleista: sekä esikuvana tehokkaasta hallinnon keskittämisestä että varoituksena vallan ja menojen rajattomuudesta.
Varhainen elämä ja hallituskausi
Ludvigin vanhemmat olivat Ludvig XIII ja Anne Itävallan. Hän oli kuningas Ludvig XIII:n ja Itävallan Annen odottamaton lapsi, sillä he eivät olleet saaneet lapsia 22 vuotta kestäneen avioliittonsa aikana. Hänet kastettiin nimellä Louis Dieudonné (kirjaimellisesti "Jumalan lahja"). Vuonna 1643, ennen hänen viidettä syntymäpäiväänsä, hänen isänsä kuoli, ja Ludvig peri Ranskan valtaistuimen. Koska Ludvig XIV oli liian nuori hallitsemaan, hänen äitinsä hallitsi Ranskaa kardinaali Mazarinin kanssa, italialaisen rahoittajan, joka oli ollut Ludvig XIII:n pääministeri. Mazarin oli ohjannut maata kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) myöhemmissä vaiheissa. Tässä sodassa Ranska taisteli Espanjaa hallitsevaa Habsburg-dynastiaa vastaan sotilaallisesta ylivallasta Euroopassa.
Louis lapsena
Absoluuttinen monarkki
Mazarinin kuoltua vuonna 1661 Ludvig julisti hallitsevansa Ranskaa ilman pääministeriä, mitä kukaan Ranskan kuningas ei ollut tehnyt muinoin. Hän aikoi hallita absoluuttisena monarkkina uskoen, että hänen valtansa kuninkaana oli peräisin Jumalalta ja että hän oli vastuussa vain Jumalalle. Hänen oli pakko hallita kansansa hyväksi. Vaikka Ludvig otti vastuun päätöksenteosta, hän ymmärsi, että hänen oli hallittava valtakuntansa lakien ja tapojen asettamissa rajoissa. Ludvig neuvotteli laajalti aatelistensa ja ministeriensä kanssa, ja hän tapasi viikoittain korkean neuvostonsa jäseniä. Hän perusti epävirallisen kabinetin, jota johti lopulta valtiovarainministeri Jean-Baptiste Colbert.
Absoluuttisen monarkian järjestelmä kuitenkin korosti kuninkaan roolia, eikä yksikään monarkki onnistunut luomaan monarkian imagoa paremmin kuin Ludvig XIV. Hän otti tunnuksekseen auringon ja liitti itsensä sen säteilevään kuvaan.
Versaillesin rakentaminen
Vuodesta 1661 alkaen kuningas Ludvig XIV muutti vaatimattoman metsästysmajan loistavaksi palatsiksi. Yli 30 000 miestä työskenteli Versailles'n palatsin rakentamiseksi, ja tämä hanke tyhjensi kuninkaallista kassaa vuosikymmenien ajan. Kustannuksiin kuului paitsi rakentaminen myös jokien ohjaaminen, makean veden johtaminen ja tuhansien appelsiinipuiden istuttaminen peittämään jäteveden haju, jota ei voitu johtaa pois. Toukokuussa 1682 Ludvig siirsi Ranskan pääkaupungin Versaillesiin, 12 mailin päähän Pariisista. Ludvig XIV:n motiivina oli poistaa itsensä ja aatelistonsa Pariisin poliittisista juonitteluista. Siitä tuli hänen absoluuttisen monarkiansa symboli.
Versaillesin palatsi
Ranskan vallan laajeneminen Euroopassa
Vaikka Ludvig haaveili Espanjan perinnöstä perillisilleen, hänen sotilaspolitiikkansa tavoitteena ei ollut laajentaa Ranskan aluetta. Hän kävi ensimmäiset sotansa puolustustarkoituksessa - turvatakseen Ranskan pohjoisrajan ja syrjäyttääkseen espanjalaiset strategisesti tärkeistä kaupungeista.
Ludvig kävi Devoluutiosodan (1667-1668) puolustaakseen vaatimuksiaan osasta Espanjan alueita vaimonsa isän, Filip IV:n, kuoltua. Ludvig vaati Espanjan Alankomaita sen häälahjan tilalle, jota Filip IV ei ollut koskaan maksanut.
Ranskan hyökkäys Espanjan Alankomaissa aiheutti Ranskan ja Alankomaiden välisten suhteiden huononemisen. Hollantilaiset olivat jo sukupolvien ajan taistelleet espanjalaisia vastaan suojellakseen maataan hyökkäykseltä. Heillä ei ollut aikomustakaan antaa ranskalaisten muodostaa samaa uhkaa miehittämällä alueita heidän rajallaan. Tuloksena oli Alankomaiden sota vuosina 1672-1678, jonka aikana Ludvig osoitti jälleen kerran Ranskan voiman tehokkuuden. Laajassa kampanjassaan Ludvig onnistui melkein valloittamaan Hollannin. Suojellakseen itseään hollantilaiset avasivat patojaan, tulvivat maaseutua ja tekivät Amsterdamista käytännössä saaren. Ludvigin armeijat eivät voineet edetä pidemmälle, ja he alkoivat neuvotella aselevosta. Sota alkoi kuitenkin uudelleen, kun Espanja ja Itävalta liittoutuivat Hollannin kanssa, ja Ludvig allekirjoitti vuonna 1670 sopimuksen Englannin kanssa pitääkseen Englannin laivaston puolueettomana. Kumpikaan osapuoli ei kyennyt saavuttamaan ratkaisevaa voittoa, ja molemmat kärsivät taloudellisesta uupumuksesta, mikä johti lopulta sopimuksen tekemiseen sodan lopettamiseksi.
Myöhempi hallituskausi
Ludvig kumosi tai lopetti Nantesin sopimuksen. Sopimuksessa määrättiin, että Ranskassa olisi uskonnonvapaus. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki Ranskassa saivat harjoittaa uskontoa haluamallaan tavalla. Kun Ludvig kumosi Nantesin sopimuksen, hän sanoi, että kaikkien Ranskan asukkaiden oli oltava katolisia. Tämän vuoksi 50 tuhatta protestanttista työläistä lähti Ranskasta ja lähti Amerikkaan, Englantiin ja Saksaan.
Kun Ludvig hallitsi, Ranskasta tuli koko Euroopan mahtavin maa, ja monet muut maat kopioivat ranskalaisten pukeutumis- ja ajattelutapaa. Hän myös rohkaisi ihmisiä tutkimaan Kanadaa ja yritti kovasti tehdä Ranskasta suuremman. Ludvig käytti paljon rahaa sotiin, ja Ranska velkaantui pahasti hänen takiaan.
Ludvig XIV vuonna 1685, jolloin hän kumosi Nantesin ediktin.
Decline
1680-luvun puoliväliin mennessä Aurinkokuningas oli menettämässä paljon loistostaan. Mazarin oli opettanut hänet työskentelemään ankarasti, ja Ludvig piti koko elämänsä ajan yllä ankaraa aikataulua, vältellen useita pieniä sairauksia eikä kuunnellut lääkäreiden neuvoja. Lopulta murtunut käsi teki lopun hänen tarmokkaasta ratsastuksestaan, ja kihti lopetti hänen pitkät kävelyretkensä Versailles'n ympäristössä. Hänet kärrättiin valtaistuinsaliin tai kannettiin vaunuihinsa. Vuonna 1683 hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli, ja Ludvig meni salaa naimisiin pitkäaikaisen rakastajattarensa Françoise d'Aubignén, Maintenonin markiisin kanssa. Vuonna 1711 hän koki tragedian, kun hänen vanhin poikansa kuoli ja seuraavana vuonna hänen vanhin pojanpoikansa. Siksi kuninkaan seuraajaksi tuli hänen pieni viisivuotias lapsenlapsenlapsensa Ludvig Anjoun herttua, josta tuli Ranskan kuningas Ludvig XV isoisoisänsä kuoltua vuonna 1715.
Ranskan kuninkaat Ludvig XIV:n jälkeen verottivat köyhiltä paljon rahaa yrittäessään maksaa velkansa pois. Tämä johti osittain Ranskan vallankumoukseen.
Legacy
Maailmassa, jossa aluetta, valtaa ja vaurautta pidettiin tärkeimpinä, Ludvig XIV tunnustettiin suureksi kuninkaaksi. Hän teki Ranskasta Euroopan hallitsevan valtion, laajensi sen rajoja ja jätti perillisilleen turvallisen omaisuuden. Ludvig saavutti valtansa huipun 1670-luvulla, ja hän suojeli saavutuksiaan seuraavien neljän vuosikymmenen ajan häntä vastaan yhdistyneen Euroopan edessä. Lisäksi hän toteutti lopulta unelmansa Bourboninistuimesta Espanjan valtaistuimella. Ludvigin valtakaudella Ranska myös lujitti siirtomaaomistustensa hallintoa ja kaupankäyntiä ja tuli maailmanvallaksi. Sisäisellä rintamalla Ludvig vahvisti keskushallinnon määräysvaltaa Ranskan eri alueilla ja yhdisti aluevoittonsa yhtenäiseksi valtioksi. Toisaalta hän herätti kiistoja, kun hän palautti katolisen uskonnollisen yhtenäisyyden kumoamalla Nantesin ediktin ja tukahduttamalla protestantismin. Valitettavasti monet Ludvigin sisä- ja ulkopolitiikasta aiheuttivat suuria vaikeuksia tavallisille ihmisille, joista monet kärsivät nälkää, pakenivat kotimaastaan tai elivät vainon pelossa. Viime kädessä Ludvig XIV halusi tuoda Ranskalle ja dynastialleen kunniaa, ja hän kuoli siinä uskossa, että hän oli onnistunut.
Lapset kuningatar Marie Thérèsen kanssa
- Ranskan Ludvig, Ranskan Dauphin (1. marraskuuta 1661 - 14. huhtikuuta 1711) Ranskan Dauphin avioitui Maria Anna Victorian Baijerin kanssa, ja heille syntyi jälkeläisiä. Meni myöhemmin salaa naimisiin Marie Émilie de Jolyn kanssa.
- Ranskan Anne Élisabeth (18. marraskuuta 1662 - 30. joulukuuta 1662) kuoli lapsena.
- Ranskan Marie Anne (16. marraskuuta 1664 - 26. joulukuuta 1664) kuoli lapsena tai Moret'n musta nunna.
- Ranskan Marie Thérèse (2. tammikuuta 1667 - 1. maaliskuuta 1672), joka tunnettiin nimellä "Madame Royale", mutta kuoli lapsena.
- Ranskan Philippe Charles (5. elokuuta 1668 - 10. heinäkuuta 1671) Anjoun herttua, kuoli lapsena.
- Ranskan Louis François (14. kesäkuuta 1672 - 4. marraskuuta 1672) Anjoun herttua, kuoli lapsena.
Lapset Madame de Montespanin kanssa
- Louise Françoise de Bourbon (1669-1672) kuoli nuorena.
- Louis Auguste de Bourbon, Mainen herttua (31. maaliskuuta 1670 - 14. toukokuuta 173) avioitui Louise Bénédicte de Bourbonin kanssa ja sai lapsia.
- Louis César de Bourbon, Vexinin kreivi (20. kesäkuuta 1672 - 10. tammikuuta 1683) kuoli lapsena.
- Louise Françoise de Bourbon, Mademoiselle de Nantes (1. kesäkuuta 1673 - 16. kesäkuuta 1743) avioitui Bourbonin herttuan, Condén prinssin Louis de Bourbonin kanssa ja sai lapsia.
- Louise Marie Anne de Bourbon, Mademoiselle de Tours 18. marraskuuta 1674 - 15. syyskuuta 1681) kuoli nuorena.
- Françoise Marie de Bourbon, Mademoiselle de Blois (4. toukokuuta 1677 - 1. helmikuuta 1749) avioitui Orléansin herttuan, Ranskan regentin Philippe d'Orléansin kanssa ja sai lapsia.
- Louis Alexandre de Bourbon, Toulousen kreivi (6. kesäkuuta 1678 - 1. joulukuuta 1737) avioitui Marie Victoire de Noailles'n kanssa ja sai lapsia.
Aiheeseen liittyvät sivut
Etsiä