Mark Ronson (s. 1975) – lontoolainen musiikkituottaja ja levyartisti
Mark Ronson (s. 1975) — lontoolainen musiikkituottaja ja levyartisti: hiphop-debyytti ja monipuolinen toinen albumi täynnä brittiläisiä yhteistyöitä ja tyylilajeja.
Mark Daniel Ronson (s. 4. syyskuuta 1975) on lontoolainen musiikkituottaja, DJ ja levyartisti, joka tunnetaan erityisesti eri tyylilajien, kuten funk‑, soul-, hiphop‑ ja popmusiikin yhdistämisestä sekä retrohenkisten soundien hyödyntämisestä moderneissa tuotannoissa. Ronson on julkaissut useita albumeja ja työskennellyt lukuisien tunnettujen artistien kanssa niin tuottajana kuin esiintyjänäkin.
Tärkeimmät albumit ja singlet
Ronsonin studioalbumeita (valikoima):
- Here Comes the Fuzz (2003) – sisältää hiphop-vaikutteita ja vierailijoita rap‑kentältä.
- Version (2007) – tunnettu covereistaan ja yhteistyöistä brittiläisten artistien kanssa; tällä levyllä mm. Amy Winehouse esiintyi versiossa "Valerie".
- Record Collection (2010) – laajentaa äänimaailmaa elektroniseen ja vaihtoehtopopiinkin.
- Uptown Special (2015) – sisältää megahitiksi nousseen singlen "Uptown Funk" (feat. Bruno Mars).
- Late Night Feelings (2019) – popin ja disco‑vaikutteiden yhdistelmää, mukana useita vierailevia laulajia.
Tuotannot ja yhteistyöt
Ronson on toiminut tuottajana ja yhteistyökumppanina monille tunnetuille artisteille. Hänet tunnetaan erityisesti hänen yhteistyöstään Amy Winehousen kanssa sekä roolistaan tuottajana ja sovittajana, mikä toi laajempaa kansainvälistä huomiota. Ronsonin tuotannoissa korostuvat usein elävät soitinyhtyeet, tilanneherkät jousi- ja vaskiosuudet sekä tarkkaan viimeistelty retro‑aistimus yhdistettynä nykyaikaiseen tuotantotekniikkaan.
Yksi hänen uransa näkyvimmistä saavutuksista on Bruno Marsin kanssa tehty single "Uptown Funk" (2014), josta tuli maailmanlaajuinen hitti ja joka toi useita palkintoja. Lisäksi Ronsonin kappaleita ja tuotantoja ovat tähdittäneet mm. Q‑Tip, MNDR, Miley Cyrus ja monet muut artistit. Hän toimii myös usein DJ:nä ja live-esiintyjänä.
Tyylilliset piirteet ja vaikutus
Ronsonin tyyli yhdistää perinteisiä soulin ja funkin elementtejä moderneihin tuotantotapoihin. Hän hyödyntää usein analogisia soundeja, orkesterisovituksia ja vahvaa rytmistä osaamista, mutta osaa myös tehdä koukuttavia pop‑kappaleita ja hiphop‑pohjaisia biittejä. Hänen työnsä on vaikuttanut siihen, että retrohenkinen soundi on pysynyt osana laajempaakin populaarimusiikin kenttää 2000‑luvulla.
Palkinnot ja tunnustukset
Ronson on saanut urallaan useita tunnustuksia ja palkintoja kansainvälisesti. Hän on ollut ehdolla ja voittanut Grammyn kaltaisia merkittäviä musiikkialan palkintoja, ja erityisesti "Uptown Funk" on noteerattu laajasti vuoden parhaimpiin tuotantoihin kuuluvana kappaleena.
Nykytoiminta
Ronson jatkaa sekä tuottajana että esiintyjänä, julkaisee uutta musiikkia ja tekee yhteistyötä eri-ikäisten artistien kanssa. Hänen tuotantonsa näkyy edelleen radioissa, striimeissä ja lavoilla ympäri maailmaa.
Varhainen elämä
Ronsonin äiti Ann Dexter-Jones on kirjailija, ja hänen isänsä työskenteli aikoinaan musiikkialalla. Hänellä on kaksi kaksoissisarusta, Charlotte ja Samantha. Samantha on myös musiikkiartisti ja tunnettu LA:n DJ. Charlotte on tunnettu vaatesuunnittelija ja omistaa useita vaatekauppoja.
Ronsonin perhe on etnisesti juutalainen.
Ronson kiinnostui hip hopista muutettuaan New Yorkiin 8-vuotiaana. Hän kävi New Yorkin yliopiston ja hänestä tuli suosittu DJ New Yorkissa 1990-luvulla. []
Albumit
Ronsonin ensimmäinen albumi oli nimeltään Here Comes the Fuzz, hip hop -albumi, jossa esiintyi muun muassa Ghostface Killah. Se julkaistiin vuonna 2003. Se ylsi musiikkilistoilla sijalle 70.
Hänen toinen albuminsa, Version, oli menestyksekkäämpi. Sitä myytiin enemmän, ja se oli ehdolla useiden palkintojen saajaksi. Siinä lauloivat muun muassa Amy Winehouse, Lily Allen, Robbie Williams ja muut tunnetut brittilaulajat. Myös yhdysvaltalainen muusikko Jordan Galland osallistui siihen. Artistit esittivät cover-kappaleita (mikä tarkoittaa, että kappaleet olivat uusia "versioita" vanhoista kappaleista - sanaa "versio" käytettiin tässä yhteydessä alun perin reggae-skenessä), mutta se, mikä teki tästä toisesta albumista erottuvan, oli paluu ammattimaisiin sovittajiin ja täyteen puhallinorkesteriin. Aikana, jolloin muut tuottajat, kuten Timbaland, olivat tehneet itselleen mainetta tuottamalla yksinkertaisia, riisuttuja taustabittejä, soundi oli täydellinen suunnanmuutos. Ronsonin käyttämä puhallinryhmä oli Dap-Kings, joka yleensä esiintyi Sharon Jonesin kanssa. Kappale nousi Britannian listojen kakkoseksi.
Etsiä