Muddy Waters (1913–1983) – Chicagon bluesin isä, legendaarinen bluesmuusikko
Muddy Waters (1913–1983) — Chicagon bluesin isä: legendaarinen bluesmuusikko, joka mullisti sähkökitaran soundin ja vaikutti rockiin. Tutustu elämään, äänitteisiin ja perintöön.
Muddy Waters (McKinley Morganfield, 4. huhtikuuta 1913 - 30. huhtikuuta 1983) oli yhdysvaltalainen bluesmuusikko. Häntä pidetään "Chicagon bluesin isänä". Hän on myös bluesmuusikko Big Bill Morganfieldin varsinainen isä. Muddy Watersia pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista bluesmiehistä, ja vuonna 2004 hän oli sijalla 17 Rolling Stone -lehden kaikkien aikojen 100 parhaan artistin listalla.
Varhaiselämä ja juuret Mississippiissä
McKinley Morganfield syntyi ja kasvoi Mississippiissä maatalousympäristössä. Hänen musiikilliset juurensa ovat syvällä etelän akustisessa delta-bluesissa: hän oppi soittamaan kitaraa ja laulamaan seuraten paikallista musiikkiperinnettä, kirkkomusiikkia ja työlauluja. Nuorena hän esiintyi paikallisissa yhteyksissä ja kehitti oman tyylinsä ennen muuttoa pohjoiseen.
Siirtyminen Chicagoon ja sähkökitaran käyttöönotto
Muddy Waters muutti Chicagoon 1940-luvulla ja alkoi soittaa siellä sähköistettynä versiona omasta delta-bluesistaan. Hän teki 1940–1950-luvuilla tärkeitä levytyksiä Aristocrat/Chess Records -yhtiölle, jotka auttoivat muokkaamaan Chicagon urbaania, sähkökitarapainotteista blues-ääntä. Hänen bändissään soittivat useat myöhemmin itsensä todistaneet nimet, ja levyt menivät laajasti läpi radioissa ja juke boxeissa.
Musiikillinen tyyli ja merkittävät kappaleet
- Sähköinen blues: Muddy Waters yhdisti deltaperinteen ja vahvasti vahvistetun kitaran, harmonikan ja rytmiryhmän, luoden voimakkaan ja rytmikkään soundin.
- Tunnuskappaleet: Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa "Rollin' Stone", "Hoochie Coochie Man", "Mannish Boy", "Got My Mojo Working" ja "I Can't Be Satisfied". Monia näistä sävelsi tai sovitti Willie Dixon, joka oli myös tärkeä tuottaja ja sanoittaja Chess-studiolla.
- Laulutyö ja sanoma: Watersin ääni oli rikas, rehellinen ja vaikuttava; lyriikat kuvasivat usein elämän karuutta, romansseja ja yhteiskunnallisia kokemuksia.
Yhteistyökumppanit ja vaikutus
Muddy Watersin riveissä ja sessioissa esiintyi lukuisia merkittäviä muusikoita, kuten harmonikistit, pianistit ja kitaristit, jotka itse muovasivat bluesin tulevaisuutta. Hänen tyylinsä vaikutti suoraan brittiläisen blues- ja rock-skeneen: monet 1960-luvun brittiartistit lainasivat hänen kappaleitaan ja soundiaan. Yhtye The Rolling Stones otti nimensä osin hänen kappaleensa "Rollin' Stone" innoittamana.
Konsertit, festivaalit ja levytykset
Waters esiintyi sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ja osallistui blues-festivaaleihin ja folk-tapahtumiin, jotka toivat hänen musiikkinsa uusille yleisöille. Hänen levytyksensä ja live-esiintymisensä dokumentoitiin useilla albumeilla, jotka ovat vaikuttaneet sukupolvien ajan bluesin arvostukseen ja leviämiseen.
Palkinnot ja perintö
Muddy Waters on yksi bluesin historian vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Hänelle on myönnetty useita kunnianosoituksia ja tunnustuksia, ja hänen vaikutuksensa kuuluu niin bluesissa kuin rockissa. Hänen poikansa Big Bill Morganfield jatkoi perheen musiikkiperinnettä ammattilaismuusikkona. Watersin levyjä julkaistaan yhä uudelleen, ja hänen soundinsa toimii mallina monille nykymuusikoille.
Kuolema ja muistelu
Muddy Waters kuoli vuonna 1983. Hänen kuolemansa jälkeen hänen vaikutuksensa vain kasvoi: monet artistit ovat lainanneet hänen materiaaliaan, ja hänet mainitaan usein esikuvana niin blues- kuin rock-muusikoille. Watersin perintö näkyy museokokoelmissa, levytyksissä, elokuvissa ja kirjallisuudessa, ja hänet muistetaan Chicagon bluesin isänä ja yhtenä lajin suurista kertojista.
Yhteenvetona: Muddy Waters yhdisti etelän blues-perinteen ja pohjoisen kaupungin sähkökitaravetoisen energian, luoden äänimaailman, joka muutti musiikin kulkua. Hänen vaikutuksensa ulottuu nykypäivään asti, ja hänen levynsä ja esityksensä ovat edelleen tärkeitä oppimateriaaleja kaikille bluesin ystäville.
Life
Muddy Waters syntyi Rolling Forkissa, Mississippissä. Hän tykkäsi leikkiä kotinsa lähellä olevassa purossa, joten hänen sisarensa antoi hänelle lempinimen "Muddy Waters". Hänen äitinsä kuoli, ja hän kasvoi isoäitinsä luona Clarksdalessa. Hän oppi soittamaan harppua ja soitti yhdessä muiden muusikoiden kanssa juke-paikoissa ja juhlissa. Työskennellessään traktorinkuljettajana Stovallin plantaasilla Alan Lomax nauhoitti hänet kongressin kirjastoa varten. Kaksi laulua (Country Blues/I Be's Troubled) laitettiin levylle dokumentointisyistä. MCA Records julkaisi nämä äänitteet ensimmäisen kerran vuonna 1993. (The Complete Plantation Recordings)
1943 Waters lähti, kuten monet muutkin Mississippin suistosta kotoisin olevat muusikot, pohjoiseen Chicagoon. Hän työskenteli paperitehtaassa, soitti ja sai mainetta muusikkona. Ollakseen äänekkäämpi kuin täpötäysien klubien kävijät hän vaihtoi akustisen kitaran sähkökitaraan. Vuoteen 1948 asti hän levytti pienille levy-yhtiöille muun muassa pianisti Sunnyland Slimin kanssa. Sunnyland Slim otti hänet mukaansa, kun hän levytti Aristocrat Recordsille. Siellä hän sai levyttää kaksi puolta (Gypsy Woman/Little Annie Mae). Ne eivät olleet menestyksekkäitä, mutta hän sai mahdollisuuden levyttää uudelleen. Hän levytti I Can't Be Satisfied ja I Feel Like Going Home, jotka menestyivät Chicagon alueella. Oman yhtyeensä kanssa hän levytti nyt ja menestyi. 1950-luvun alun hittejä olivat Louisiana Blues (1951), Long Distance Call (1951), Still A Fool (1951) ja She Moves Me (1952).
1950-luku oli kaupallisesti ja taiteellisesti menestyksekäs. Hänestä tuli "Chicagon bluesin kuningas". Monet hänen yhtyeessään soittaneet muusikot olivat myöhemmin itse bluesin tähtiä. (Otis Spann, Little Walter, Junior Wells, Big Walter Horton, James Cotton...). Willie Dixon, joka soitti bassoa ja tuotti Chess Recordsille, kirjoitti monet hänen hiteistään tältä ajalta (I'm Your Hoochie Coochie Man (1954), Just Make Love To Me (1954), Mannish Boy (1955), Trouble No More (1956) ). Muddy Waters soitti myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. 1958 hän soitti muutamia konsertteja Isossa-Britanniassa Chris Barberin kanssa. 1960 hän soitti Newportin jazzfestivaaleilla, jolloin valkoisen yleisön oli ensimmäistä kertaa mahdollista kuulla häntä.
Levy-artistina 1960-luku ei ollut hyvä. Mutta valkoinen yleisö jopa Euroopassa löysi hänet. Eräs lontoolainen bändi nimettiin yhden hänen kappaleensa mukaan. (The Rolling Stones). Hänen merkityksensä nuorille muusikoille dokumentoitiin albumilla "Fathers and Sons", jossa isä Muddy Waters soitti yhdessä poikiensa Mike Bloomfieldin, Paul Butterfieldin ja Donald "Duck" Dunnin kanssa, jotka kaikki olivat valkoisia. 1970-luvulla hän tiukensi mainettaan live-esiintyjänä. Hän soitti suurilla festivaaleilla, kuten Montreux Jazz Festivalilla. Mutta myös hänen levynsä saivat ylistystä, kuten albumi "Hard again". Tämän albumin tuotti kitaristi Johnny Winter.
30. huhtikuuta 1983 Muddy Waters kuoli nukkuessaan sydämen vajaatoimintaan kotonaan Westmontissa, Illinoisissa.
Vaikutus
Toisin kuin T-Bone Walker, joka myös käytti sähkökitaraa, Waters käytti vain muutamasta soinnusta koostuvia riffejä. Tämä oli mallia myöhemmille kitaristeille. Monet hänen kappaleistaan coveroitiin muiden suurten muusikoiden toimesta. Musiikkia käytettiin elokuvissa (erityisesti pitkäaikaisen fanin Martin Scorsesen elokuvissa, kuten The Color of Money, Casino ja Goodfellas). Jopa mainoksissa käytettiin niitä.
Valittu diskografia
Valitut albumit
Muddy Waters julkaisi uransa aikana kolmisenkymmentä albumia, mukaan lukien kokoelmalevyt. Seuraavassa luetellaan suurin osa hänen uransa aikana julkaistuista albumeista sekä hänen kuolemansa jälkeen julkaistut uudemmat ja saatavilla olevat kokoelmalevyt.
| Vuosi | Otsikko | Tarra |
| 1958 | The Best of Muddy Waters | Shakki |
| 1960 | Muddy Waters laulaa Big Bill Broonzyta | Shakki |
| Newportissa 1960 | Shakki | |
| 1964 | Kansanlaulaja | Shakki |
| 1966 | The Real Folk Blues | Shakki |
| Alhaalla Stovallin plantaasilla: Hänen ensimmäiset levytyksensä | Testamentti | |
| 1967 | Lisää Real Folk Blues | Shakki |
| 1968 | Sähköinen muta | Kadettikonsepti |
| 1969 | Sateen jälkeen | Kadettikonsepti |
| Isät ja pojat | Shakki | |
| Sail On | Shakki | |
| 1971 | He kutsuvat minua Muddy Watersiksi | Shakki |
| Live (Mr. Kelleyn tiloissa) | Shakki | |
| 1972 | Lontoon Muddy Waters Sessions | Shakki |
| 1973 | Can't Get No Grindin' | Shakki |
| "Unk" funkissa | Shakki | |
| 1975 | Muddy Watersin Woodstock-albumi | Shakki |
| 1977 | Kovaa taas | Sininen taivas |
| 1978 | Olen valmis | Sininen taivas |
| 1979 | Muddy "Mississippi" Waters - live | Sininen taivas |
| 1981 | Kuningas Mehiläinen | Sininen taivas |
| 1989 | Shakkilaatikko | MCA/Shakki |
| 1993 | The Complete Plantation Recordings | MCA/Shakki |
| 1994 | Vielä yksi maili | MCA/Shakki |
| 2000 | Rollin' Stone: Shakkimestarit 1947-1952). | MCA/Shakki |
| Kadonneet nauhat | Sokea sika | |
| 2001 | Muddy Waters 1941-1946 | Asiakirja |
| Antologia (1947-1972) | MCA/Shakki | |
| 2004 | Hoochie Coochie Man: 1952-1958: Complete Chess Masters, Vol. 2: 1952-1958. | Hip-O Select / Shakki |
| 2006 | Lopullinen kokoelma | Geffen / Shakki |
| 2007 | Breakin' It Up, Breakin' It Down (Muddy Waters, Johnny Winter & James Cotton) | Eeppinen/perintö |
| 2009 | Valtuutettu bootleg: Fillmore Auditoriumissa 4.-6. marraskuuta 1966. | Geffen / Shakki |
Valitut singlet
Muddy Waters julkaisi uransa aikana noin kuusikymmentä singleä (120 "sides"), joista kuusitoista pääsi listoille. Se on Billboardin Rhythm and Blues -listan korkein sijoitus.
| Vuosi | Otsikko | Kaavio nro. |
| 1941 | "Country Blues" | - |
| "I Be's Troubled" | - | |
| 1948 | "(I Feel Like) Going Home" | 11 |
| "En voi olla tyytyväinen" | - | |
| 1950 | "Rollin' and Tumblin'" | - |
| "Rollin' Stone" | - | |
| "Walkin' Blues" | - | |
| "Louisiana Blues" | 10 | |
| 1951 | "Kaukopuhelu" | 8 |
| "Honey Bee" | 10 | |
| "Still a Fool" | 9 | |
| 1952 | "Hän liikuttaa minua" | 10 |
| "Standing Around Crying" | - | |
| 1953 | "Käännä lamppu alas (Baby Please Don't Go)" | - |
| "Blow Wind Blow" | - | |
| "Mad Love (I Want You to Love Me)" | 6 | |
| 1954 | "I'm Your Hoochie Coochie Man" | 3 |
| "Rakastele minua (Haluan vain rakastella sinua)" | 4 | |
| "Olen valmis" | 4 | |
| 1955 | "Haluan tulla rakastetuksi" | - |
| "Manish Boy" aka "Mannish Boy" | 5 | |
| "Sugar Sweet" | 11 | |
| 1956 | "Trouble No More" | 7 |
| "Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä" | 7 | |
| "Älä mene pidemmälle" | 9 | |
| "Vain ollakseni kanssasi" | - | |
| "Rock Me" | - | |
| "Got My Mojo Working" | - | |
| 1957 | "Elän elämää, jota rakastan (I Love the Life I Live)" | - |
| 1958 | "Hän on yhdeksäntoista vuotta vanha" | - |
| "Lähellä sinua" | 9 | |
| 1959 | "I Feel So Good" | - |
| 1962 | "You Shook Me" | - |
| "Tarvitset rakkautta" | - | |
| 1964 | "Sama asia" | - |
| "Et voi menettää sitä, mitä sinulla ei ole koskaan ollut." | - |
Muddy Waters Bandin jäsenet/muusikot äänitysten aikana
| Kitaraa
| Piano
| Harmonikka
| Basso
| Rummut
|
Palkinnot ja tunnustukset
Grammy Awards
| Muddy Waters Grammy-palkinnon historia | |||||
| Vuosi | Luokka | Otsikko | Genre | Tarra | Tulos |
| 1971 | Paras etninen tai perinteinen kansanmusiikkitallenne | He kutsuvat minua Muddy Watersiksi | folk | MCA/Shakki | voittaja |
| 1972 | Paras etninen tai perinteinen kansanmusiikkitallenne | Lontoon Muddy Watersin istunto | folk | MCA/Shakki | voittaja |
| 1975 | Paras etninen tai perinteinen kansanmusiikkitallenne | Muddy Watersin Woodstock-albumi | folk | MCA/Shakki | voittaja |
| 1977 | Paras etninen tai perinteinen kansanmusiikkitallenne | Kovaa taas | folk | Sininen taivas | voittaja |
| 1978 | Paras etninen tai perinteinen kansanmusiikkitallenne | Olen valmis | folk | Sininen taivas | voittaja |
| 1979 | Paras etninen tai perinteinen kansanmusiikkitallenne | Muddy "Mississippi" Waters Live | folk | Sininen taivas | voittaja |
Rock and Roll Hall of Fame
Rock and Roll Hall of Fame listasi neljä Muddy Watersin kappaletta 500 Rock and Rollia muokanneen kappaleen joukkoon.
| Vuosi Tallennettu | Otsikko |
| 1950 | Rollin' Stone |
| 1954 | Hoochie Coochie Man |
| 1955 | Mannish Boy |
| 1957 | Got My Mojo Working |
Blues Foundationin palkinnot
| Muddy Waters: Waters Waters: Blues Music Awards | ||||
| Vuosi | Luokka | Otsikko | Tulos | |
| 1994 | Vuoden uudelleenjulkaisualbumi | The Complete Plantation Recordings | Voittaja | |
| 1995 | Vuoden uudelleenjulkaisualbumi | Vielä yksi maili | Voittaja | |
| 2000 | Vuoden perinteinen bluesalbumi | Muddy Watersin kadonneet nauhat | Voittaja | |
| 2002 | Vuoden historiallinen bluesalbumi | Isät ja pojat | Voittaja | |
| 2006 | Vuoden historiallinen albumi | Hoochie Coochie Man: Chess Recordings, Volume 2, 1952-1958: Complete Chess Recordings, Volume 2, 1952-1958 | Voittaja | |
Induktiot
| Käyttöönottovuosi | Otsikko |
| 1980 | Blues Foundation Hall of Fame |
| 1987 | Rock and Roll Hall of Fame |
| 1992 | Grammyn elämäntyöpalkinto |
Yhdysvaltain postimerkki
| Vuosi | Leima | YHDYSVALLAT | Huomautus |
| 1994 | 29 senttiä Juhlarahamerkki | Yhdysvaltain postilaitos | Kuva |
Etsiä