Folkmusiikki
Kansanmusiikki on musiikkia, jota tavalliset ihmiset (ei ammattimuusikot) soittavat tai laulavat. Se on perinteistä musiikkia, jonka ihmiset oppivat kuuntelemalla muiden ihmisten soittoa ja kopioimalla heitä. Sanomme, että perinne on "suullisesti välittynyt" tai "suullisesti periytynyt", mikä tarkoittaa, että musiikkia ei ole kirjoitettu muistiin, vaan se opetetaan puhumalla ("suullinen" tarkoittaa "suuhun kuuluvaa"). Jokaisella maalla on oma perinteinen musiikkinsa. Kansanlaulu on osa kansanmusiikkia. Kansanlaulaja on henkilö, joka laulaa kansanlauluja.
1960-luvulla uudenlaisen musiikin aloitti kirjailija Bob Dylan, joka sekoitti perinteisiä kansanlauluja rock and rolliin. Tätä musiikkia kutsutaan joskus "folk rockiksi" .
Kansanmusiikki on musiikkia, jota kaikki voivat soittaa ja kuunnella. Siinä mielessä se eroaa klassisesta musiikista, jota ammattimuusikot kehittävät pääasiassa pienemmälle ihmisryhmälle. Kansanmusiikki on osa populaarikulttuuria, vaikka nykyään termi "populaarimusiikki" tai "popmusiikki" viittaa sellaiseen musiikkiin, jota ihmiset voivat kuulla television, radion ja muiden tallennuslaitteiden kautta.
Monissa osissa maailmaa lähes kaikki musiikki on kansanmusiikkia. Termiä "kansanmusiikki" käytetään yleensä eurooppalaisesta ja amerikkalaisesta musiikista, joka on osa suullista perinnettä. Kansanmusiikin merkitys suullisena perinteenä on paljon vähäisempi kuin ennen, mikä johtuu osittain uudesta teknologiasta (radio, televisio jne. ja musiikin äänitteet). Kansanmusiikki on nykyään usein kirjoitettu muistiin, ja se on vaikuttanut muuhun musiikkiin, joten eri musiikkityyppien välisiä eroja on vaikeampi havaita.
Perinteinen alkuperä
Vanhoina aikoina kansanmusiikki oli osa "yhteisöllistä virkistystä". Tämä tarkoittaa sitä, että pienet yhteisöt, kuten kylät tai perheet, rentoutuivat soittamalla ja laulamalla musiikkia yhdessä. Ihmiset keksivät usein uuden laulun tai uuden musiikkikappaleen tai tekivät muutoksia jo tunnettuun musiikkiin. Näin musiikki muuttui jatkuvasti. Ihmiset saivat musiikillisia ideoita muilta lähistöllä olevilta ryhmiltä. Siksi naapurimaiden kansanmusiikki kuulostaa usein samankaltaiselta.
Balladit olivat suosittu kansanmusiikin laji. Ne olivat kansanlauluja, jotka kertoivat tarinan (ne olivat "kertovia"). Joskus niissä oli jokaisen säkeistön jälkeen kertosäe, jotta kaikki saattoivat yhtyä siihen. Balladit kertoivat tarinoita rakkaudesta, myyteistä tai kansanperinteestä. Näin tarinat siirtyivät sukupolvelta toiselle.
Instrumentaalista kansanmusiikkia käytettiin tanssimiseen. Jotkin soittimet saattoivat olla hyvin yksinkertaisia, kuten pari keppiä, helistin tai yksinkertainen rumpu. Muita soittimia voivat olla viulu (kansan sana "viululle"), säkkipilli, harppu, sitra tai erilaiset puhallinsoittimet historiallisesta ajasta ja maasta riippuen.
Osa laulusta oli moniäänistä, eli siinä oli kaksi tai useampia osia (ääniä). Hyvin usein kaksi ääntä lauloi rinnakkain (ylös- ja alaspäin yhdessä). Venäjän kaltaisissa maissa lauletaan kolmessa tai neljässä osassa, esimerkiksi "podgolosnaja" -perinteessä ("äänen alla"). Britannian kaltaisissa maissa tätä polyfonista perinnettä ei ollut. Siellä kansanlauluja lauloi yksi laulaja ilman säestystä.
Kansanmusiikissa käytettiin erilaisia asteikkoja. Näitä kutsutaan moodeiksi. Joonialainen moodi (kuten meidän duuriasteikkomme) oli yleisin Länsi-Euroopassa. Joissakin osissa Itä-Eurooppaa käytettiin useiden puolisävelaskelien moodeja, mutta suurimmaksi osaksi vältettiin puoliaskeleita. Tämän seurauksena säveliä kuvataan tetratonisiksi (neljä säveliä oktaavissa) tai pentatonisiksi (viisi säveliä oktaavissa).
Kansanmusiikki sisältää myös yksinkertaisia lastenlauluja ja kehtolauluja.
Ihmiset lauloivat kansanmusiikkia työskennellessään. Eurooppalaisten maahanmuuton alkuaikoina pioneerit lauloivat matkoillaan, cowboyt lauloivat työskennellessään ja orjat puuvillapelloilla.
Liettualainen folklore-ryhmä laulaa ja tanssii
Vaikutus klassiseen musiikkiin
1700-luvulla kansanmusiikki alkoi vaikuttaa klassiseen musiikkiin (tai "taidemusiikkiin"). Ylempiin luokkiin kuuluvat ihmiset alkoivat kiinnostua kansanmusiikista, koska he olivat tietoisia siitä, että he olivat osa jotakin perinnettä. Mozartin ja Schubertin kaltaiset säveltäjät kirjoittivat kansantansseja orkesterille tai pienille soitinryhmille.
Romantiikan aikana monet säveltäjät käyttivät kansanmusiikkia. Gustav Mahler käytti kansanlauluja monissa sävellyksissään. 1900-luvun alussa jotkut säveltäjät matkustivat ympäriinsä keräämässä kansanmusiikkia, jota ihmiset soittivat tai lauloivat maassaan. He käyttivät usein joitakin näistä ideoista musiikissaan. Bartok teki näin Unkarissa, Bulgariassa ja Yhdysvalloissa, ja Cecil Sharpin ja Ralph Vaughan Williamsin kaltaiset ihmiset keräsivät kansanmusiikkia Englannissa. Yhdysvalloissa jazzin vaikutus klassiseen musiikkiin on osa kansanmusiikin tarinaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä kansanmusiikki on?
V: Kansanmusiikki on perinteistä musiikkia, joka edustaa jonkin alueen, paikan tai valtion kulttuuria tai perinnettä. Se välittyy suullisesti eikä sitä kirjoiteta muistiin.
K: Kuka on kansanlaulaja?
V: Kansanlaulaja on henkilö, joka laulaa kansanmusiikkiin kuuluvia kansanlauluja.
K: Mitkä ovat kansanmusiikin kolme luokkaa?
V: Kansanmusiikin kolme luokkaa ovat kansanlaulu, kansantanssi ja kansansoittimet.
K: Miten Bob Dylan vaikutti kansanmusiikkiin 1960-luvulla?
V: Bob Dylan aloitti 1960-luvulla uudenlaisen musiikkityypin sekoittamalla perinteistä kansanlaulua rock and rolliin, jota kutsuttiin "folk rockiksi".
K: Miten kansanmusiikki eroaa klassisesta musiikista?
V: Kansanmusiikki on kaikkien soitettavissa ja kuunneltavissa, kun taas klassisen musiikin ovat kehittäneet pääasiassa ammattimuusikot pienemmälle ihmisryhmälle.
K: Onko kaikki populaarikulttuuri kansanmusiikkia?
V: Ei, vaikka termi "populaarikulttuuri" tai "pop-kulttuuri" viittaa nykyään sellaiseen musiikkiin, jota ihmiset voivat kuulla television, radion ja muiden tallennuskeinojen välityksellä; monissa osissa maailmaa lähes kaikenlaista musiikkia pidetään kansanmusiikkina, mutta tavallisesti sillä viitataan nimenomaan eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen suulliseen perinteeseen.
K: Miten teknologia on muuttanut sitä, miten koemme kansanmusiikkia?
V: Teknologia, kuten radio, televisio ja äänitteet, on helpottanut erilaisten musiikkilajien saatavuutta, joten eri musiikkilajien erottaminen toisistaan on nykyään vaikeampaa; koska nämä teknologiat helpottavat myös sävelten kirjoittamista muistiin, niiden merkitys suullisena perintönä on vähentynyt entisestään.
