Paul Hunter | snookerpelaaja

Varhainen elämä

Hunter syntyi 14. lokakuuta 1978 Leedsissä, Englannissa, ja hänet koulutettiin St Andrewsin peruskoulussa ja Cardinal Heenan High Schoolissa. Yhdeksänvuotiaana hänet palkittiin vuoden parhaana junioripelaajana snookerissa. Hän matkusti usein Bradfordiin harjoittelemaan ammattilaispelaaja Joe Johnsonin rinnalla. Hän voitti monia junioriturnauksia ja 14-vuotiaana Englannin kaksinpelin mestaruuden Richard Brooken kanssa. Jimmy Michien ja Johnsonin avustuksella Hunter debytoi ammattilaisten joukossa heinäkuussa 1995 16-vuotiaana.

Elämä ja ura

Uran alkuvaihe (1995-2000)

Neljä kuukautta ammattilaisdebyyttinsä jälkeen Hunter pääsi vuoden 1995 Yhdistyneen kuningaskunnan mestaruuskilpailujen toiselle kierrokselle voittamalla maailmanlistan kuudennen Alan McManusin 9-4. Vuoden 1996 Welsh Openissa hän pääsi välieriin voittaen 16 parhaan joukossa maailmanmestari Stephen Hendryn. Samana vuonna hän pääsi UK Championshipin puolivälieriin, jossa hän voitti Willie Thornen 9-0, James Wattanan 9-5 ja Terry Murphyn 9-7, ennen kuin hävisi 5-9 Hendrylle, joka voitti kilpailun. Hunter pelasi vuoden 1997 Mastersissa, jossa hän hävisi 1-5 Mark Williamsille ensimmäisellä kierroksella.

Hunter voitti ensimmäisen ranking-kilpailunsa Welsh Openissa 1998. Hän voitti Paul Wykesin 5-3, Neal Fouldsin 5-2, Steve Davisin 5-3, Nigel Bondin 5-4, Alan McManusin 5-3 ja Peter Ebdonin 6-1, ennen kuin voitti finaalissa John Higginsin 9-5. Finaalissa Hunter jäi 2-4 jälkeen, mutta voitti seitsemän erää kahdeksasta seuraavasta ja voitti ottelun. Tapahtuman jälkeen hän pääsi vuoden 1998 Yhdistyneen kuningaskunnan mestaruuskilpailujen välieriin. Vuoden lopussa hänet nimettiin Snooker Writers Associationin "vuoden nuoreksi pelaajaksi".

Hunter pääsi ensimmäisen kerran pelaamaan snookerin maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1999, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella 8-10 voittaja Stephen Hendrylle. Hän päätti kauden 1999-2000 maailmanlistan 12. sijalla, mikä merkitsi ensimmäistä kertaa automaattista karsintaa ranking-turnausten loppuvaiheisiin.

Seuraavalla kaudella hän pääsi kuudessa kilpailussa puolivälieriin. Hän oli vuonna 2001 Welsh Openin kakkonen, British Openin ja Scottish Openin välieräpelaaja sekä Grand Prix'n ja China Openin puolivälieräpelaaja.

Masters-mestari (2001-2004)

Vuoden 2001 Masters-turnauksessa Hunter voitti Matthew Stevensin 6-5 ensimmäisellä kierroksella, Peter Ebdonin 6-3 puolivälierissä ja Stephen Hendryn 6-4 välierissä. Finaalissa Hunter kohtasi Fergal O'Brienin. Hän oli 3-7 tappiolla, mutta voitti seitsemän seuraavista yhdeksästä erästä ja voitti 10-9. Voittonsa jälkeen Hunter kommentoi, että hän ja hänen tyttöystävänsä harrastivat seksiä erien välissä hävitessään 2-6, mikä oli saanut hänet pelaamaan paremmin.

Hän voitti myös seuraavan vuoden tapahtuman. Hän voitti Stephen Leen 6-3 ensimmäisellä kierroksella, Peter Ebdonin 6-5 puolivälierissä ja Alan McManuksen 6-5 välierissä, joissa hän kohtasi Mark Williamsin finaalissa. Hunter hävisi kaikki viisi ensimmäistä erää, mutta voitti ottelun 10-9. Hunter oli Cliff Thorburnin ja Stephen Hendryn ohella vasta kolmas pelaaja, joka on säilyttänyt Masters-tittelin. Hunter voitti myös toisen ranking-tapahtumansa voittamalla vuoden 2002 Welsh Openin, jossa hän voitti finaalissa Ken Dohertyn 9-2. Vuoden 2002 maailmanmestaruuskilpailujen ensimmäisellä kierroksella Hunter kuitenkin hävisi Quinten Hannille 9-10. Hän voitti myös toisen ranking-turnauksensa. Myöhemmin vuonna 2002 Hunter voitti kolmannen ranking-turnauksensa, British Openin, kukistaen Ian McCullochin 9-4 finaalissa. Puolustavana Masters-mestarina Hunter pääsi vuoden 2003 turnauksen välieriin, mutta hävisi 3-6 Mark Williamsille.

Vuoden 2003 snookerin maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti Allister Carterin 10-5, Matthew Stevensin 13-6 ja Peter Ebdonin 13-12 päästäkseen välieriin. Paras 33 erästä -välierässä Hunter johti ottelua 15-9 Ken Dohertyä vastaan, mutta voitti vain yhden seuraavista yhdeksästä erästä ja hävisi ottelun 16-17. Hän voitti kuitenkin vain yhden erän ja hävisi ottelun 16-17. Ottelu näytettiin myöhemmin "Crucible-klassikkona" BBC:llä vuoden 2020 snookerin maailmanmestaruuskilpailujen alkuperäisten päivämäärien aikana, kun tapahtumaa lykättiin. Tappiosta huolimatta hän saavutti ensimmäisen kerran urallaan paikan kahdeksan parhaan joukossa vuosien 2003-2004 maailmanlistalla, kun hän oli ollut kaksi edellistä kautta sijalla yhdeksän.

Vuosina 2003-04 Hunter voitti vuoden 2004 Mastersin kolmannen kerran neljän vuoden aikana. Hunter oli ottelussa Ronnie O'Sullivanin takana 1-6, 2-7, 6-8 ja 7-9 ennen kuin voitti kolme viimeistä erää voittaakseen. Hän teki ottelussa viisi sadan taukoa. Hunter pääsi myös Players Championshipin finaaliin, mutta hävisi 7-9 Jimmy Whitea vastaan. Vuoden 2004 Premier League Snooker -tapahtumassa hän teki uransa korkeimman breakin, 146, hävitessään 3-5 Marco Fulle. Hän pääsi vuoden 2004 Snookerin maailmanmestaruuskilpailujen toiselle kierrokselle, jossa hän hävisi Matthew Stevensille 12-13, vaikka johti 10-6 ja 12-10 tilanteissa.

Hunter aloitti kauden 2004-05 pääsemällä Grand Prix'n välieriin, jossa hän hävisi Ronnie O'Sullivanille 3-6. Sen jälkeen hän pääsi puolivälieriin vuoden 2005 China Openissa vain muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää sairastavansa syöpää. Hänen uransa korkein sijoitus oli kaudella 2004-2005 maailmanlistan neljäs sija, joka putosi seuraavalla kaudella viidenneksi.

Myöhemmät vuodet ja sairaudet (2005-2006)

6. huhtikuuta 2005 Hunter ilmoitti sairastavansa syöpää. Hunter palasi snookerin pariin kauden 2005-06 alussa, mutta hävisi Rory McLeodille Grand Prix'n ensimmäisellä kierroksella. Hunterin kauden seuraava ottelu oli UK Championshipissä Jamie Burnettiä vastaan, jossa Hunter oli 6-8 tappiolla, mutta voitti ottelun 9-8. Tästä huolimatta Hunter hävisi seuraavalla kierroksella 2-9 myöhemmälle mestarille Ding Junhuille. Hän hävisi vuoden 2006 maailmanmestaruuskilpailujen ensimmäisellä kierroksella Neil Robertsonille 5-10, mikä oli hänen viimeinen ottelunsa.

Hän putosi 5. sijalta 34. sijalle kauden 2006/2007 rankingissa. Hunter myönsi olleensa huonompi kuin edellisvuonna ja vahvisti, että hänellä oli ollut jatkuvia kipuja. WPBSA vahvisti 27. heinäkuuta 2006, että jäsenten äänestyksen jälkeen sääntöjä muutettaisiin siten, että Hunter saisi jäädä pois koko kauden 2006-2007, ja hänen maailmanlistan sijansa jäisi 34:nneksi. Hän aikoi käyttää vuoden syöpänsä hoitoon.

Kuolema ja perintö

Hunter kuoli kello 20.20 9. lokakuuta 2006 - vain viisi päivää ennen 28-vuotissyntymäpäiväänsä - Kirkwoodin sairaalassa Huddersfieldissä. Ennen 12. lokakuuta 2006 pelattuja Valioliigan snooker-otteluita pelaajat Jimmy White, Ronnie O'Sullivan, Ken Doherty ja Ding Junhui sekä erotuomari Alan Chamberlain ja selostajat Willie Thorne ja Phil Yates viettivät hiljaisen hetken Hunterin muistoksi. Hunter jätti jälkeensä vaimon Lindseyn ja yhden tyttären. Hänen hautajaisensa pidettiin 19. lokakuuta 2006 Leedsin seurakunnan kirkossa.

Snookerpelaajat Stephen Hendry, Mark Williams, Jimmy White, Matthew Stevens ja Ken Doherty vaativat, että Masters-pokaali nimetään Hunterin muistoksi. Sen sijaan Fürthissä järjestetyt German Open -kilpailut, joissa ei ollut rankingia, nimettiin hänen kunniakseen Paul Hunter Classiciksi, jonka Hunter voitti ensimmäisen kerran. Myös vuonna 2007 amatöörien Englannin avoin turnaus nimettiin uudelleen Paul Hunter English Openiksi. Masters-pokaali nimettiinkin 20. huhtikuuta 2016 uudelleen Hunterin kunniaksi. World Snookerin puheenjohtaja Barry Hearn sanoi, että he olivat "mokanneet", kun eivät tehneet sitä aikaisemmin.

Vuonna 2006 Hunterille myönnettiin BBC:n vuoden urheilupersoona Helen Rollason -palkinto - hänen leskensä Lindsey otti palkinnon vastaan hänen puolestaan. Paul Hunterin kuoleman jälkeen perustettiin Paul Hunter -säätiö, jonka "erityistavoitteena on antaa vähäosaisille, liikuntakykyisille ja vammaisille nuorille mahdollisuus pelata snookeria". Hunter teki ammattilaisuransa aikana 114 kilpailullista sadan vuoden taukoa, joista korkein oli 146.

Henkilökohtainen elämä

Hunter ja Lindsey Fell, kauneusterapeutti, avioituivat elokuussa 2004 Jamaikalla. Lindsey synnytti 26. joulukuuta 2005 heidän ensimmäisen ja ainoan lapsensa, tyttären Evie Rosen, joka painoi 3,7 kiloa. Häntä pidettiin jännittävänä pelaajana ja hänet tunnettiin ulkonäkönsä vuoksi jalkapalloilija David Beckhamin mukaan nimettynä "Beckham of the Baize". Hunter kommentoi, että hänen ensimmäinen Masters-voittonsa johtui siitä, että hän harrasti seksiä istuntojen välillä, mihin hän viittasi nimellä "plan bonk". Hänen kuolemansa jälkeen Lindsay kirjoitti Unbreakable: My Life with Paul - a Story of Extraordinary Courage and Love, jossa käsitellään Paulin snooker-uraa, elämää ja kuolemaa.

Suorituskyky ja sijoitukset aikajana

Uran finaalit

Sijoitus finaalissa: (3 mestaruutta, 2 toiseksi sijoittunutta).

Muut kuin sijoitusfinaalit: (3 titteliä)

Pro-am-finaalit: 1 (1 titteli)

Amatöörien finaalit: 1 (1 kakkonen)