Pierre Louis Moreau de Maupertuis (/ˌmoʊpərˈtwiː/; ranskaksi [mopɛʁtɥi]; 1698 - 27. heinäkuuta 1759) oli ranskalainen matemaatikko, filosofi ja kirjailija. Hänestä tuli Fredrik Suuren kutsusta Académie des Sciencesin johtaja ja Preussin tiedeakatemian ensimmäinen presidentti.

Maupertuis teki tutkimusmatkan Lappiin selvittääkseen maapallon muodon. Hänen katsotaan usein keksineen pienimmän toiminnan periaatteen; eräs versio tunnetaan nimellä Maupertuis'n periaate - integraaliyhtälö, joka määrittää fysikaalisen systeemin kulkureitin. Hänen luonnonhistoriallinen työnsä on mielenkiintoista suhteessa nykyaikaiseen tieteeseen, sillä hän käsitteli perinnöllisyyteen ja elämän kamppailuun liittyviä näkökohtia.

Tieteellinen työ ja saavutukset

Maupertuis tunnetaan useista keskeisistä panoksista matematiikkaan ja luonnontieteisiin:

  • Lapin retki (1736) – hän johti mittausretkeä pohjoiseen mitatakseen yhden leveyspiirin asteen pituutta lähellä napaa. Retken tulokset tukivat Isaac Newtonin käsitystä maapallon litistyneestä muodosta (rotaatiosta johtuva napojen tasaisuus) ja olivat tärkeä osa 1700‑luvun keskustelua maapallon muodosta.
  • Pienimmän toiminnan periaate – 1740‑luvulla Maupertuis muotoili idean, että luonnossa tapahtuvat muutokset noudattavat sellaista polkua, jolla "toiminta" (action) saavuttaa minimin. Tämä heuristinen periaate vaikutti voimakkaasti myöhempään variaatiolaskentaan; Leonhard Euler, Joseph-Louis Lagrange ja muut kehittivät ideasta täsmällistä matemaattista muotoa.
  • Variaatiolaskenta ja mekaniikka – Maupertuis'n ajatukset auttoivat siemeneksi syntyneelle variaatiomenetelmälle, jolla myöhemmin johdettiin liikkeen yhtälöitä ja syvennettiin ymmärrystä klassisesta mekaniikasta.
  • Luonnonhistorialliset pohdinnat – hän kirjoitti perinnöllisyyden ja lajien muutoksen mahdollisuuksista tavalla, joka osin ennakoi myöhempiä evolutiivisia käsityksiä: hän pohti sattuman ja valinnan roolia yksilöiden ominaisuuksien säilymisessä tai häviämisessä.

Merkitys ja perintö

Maupertuis'n vaikutus näkyy sekä teoreettisessa fysiikassa että filosofisessa pohdinnassa luonnon toiminnasta. Hänen pienimmän toiminnan periaatteensa tarjosi uudenlaisen, variationalisen näkökulman fysikaalisiin lakeihin — periaate, josta kehittyivät myöhemmin mm. Lagrangen ja Hamiltonin muodot. Vaikka hänen muotoilunsa oli alkuvaiheen heuristinen, se avasi tien tiukemmalle matemaattiselle kehitykselle.

Henkilönä Maupertuis oli myös kiistanalainen: hän osallistui aktiivisesti tiedeyhteisön keskusteluihin, mutta kohtasi samalla arvostelua ja ristiriitoja aikalaisiltaan. Kriitikon rooli, tieteelliset riidat ja hänen kirjalliset tekonsa tekivät hänestä näkyvän, joskin osin kiistanalaisen hahmon 1700‑luvun tiedemaailmassa.

Kaiken kaikkiaan Maupertuis jää historiaan yhtenä merkittävimmistä varhaisista ajatusten esittäjistä, jotka yhdistivät matematiikan, fysiikan ja luonnonfilosofian — ja joiden seurauksena syntyi variationalle lähestymistavalle vankka asema nykyaikaisessa fysiikassa.