Taistelu olemassaolosta on luonnonhistoriaa-metafora, joka kuvaa elävien olentojen välistä kilpailua eloonjäämisestä ja lisääntymisestä. Charles Darwin käytti ilmaisua struggle for life yli 40 kertaa teoksessaan Origin of Species, ja se on myös Originin luvun 3 otsikko. Darwin sai keskeisen sysäyksen ajatukselleen lukiessaan Thomas Malthusin teosta Essay on the principle of population (6. painos), ja myös Alfred Russel Wallace käytti samaa sanontaa säännöllisesti.

Malthus ja väestönkasvun ongelma

Ajatus luonnon olennojen välisestä kamppailusta ei ole Darwinin keksintö: monet luonnonhistorioitsijat olivat jo huomanneet lajien välisen kilpailun. Malthus oli kuitenkin merkittävä, koska hän selkeästi sovelsi samaa periaatetta ihmisiin. Malthuksen keskeinen väite oli, että ihmisten määrä pyrkii kasvamaan geometrisesti, kun taas elintarvikkeiden saatavuus kasvaa vain aritmeettisesti; tästä seuraa, että kilpailu resursseista on väistämätöntä. Darwin sai tiedon Malthuksen ajatuksista sisarensa Fannyn kirjeiden kautta ollessaan HMSBeaglella. Fanny kertoi, että Malthuksen ajatuksia edisti myös Harriet Martineau, varhainen feministinen kirjailija. p153

Darwinin oivallus: miksi lajeja ei lisäänny geometrisesti

Darwin havaitsi, että jokaisella lajilla on potentiaalia lisääntyä nopeasti (esim. 2, 4, 8, 16, 32…), mutta käytännössä näin ei tapahdu. Hän selitti tämän seuraavilla tekijöillä: ravinnon rajallisuus, ilmasto, taudit ja lajien väliset suhteet, erityisesti kilpailu. Darwin korosti, että olemassaolosta käytävässä taistelussa suhteet ovat usein monimutkaisia: kilpailu voi olla suoraa (esim. saalis-peto), epäsuoraa (esim. ravinnon jakautuminen) tai riippuvuussuhteita (esim. symbioosi).

Darwin kuvailee käsitettä itse laajassa, metaforisessa merkityksessä: yksilön riippuvuus toisesta yksilöstä tai ympäristöstä, ja erityisen tärkeänä menestystä jälkeläisten jättämisessä. Tämä näkyy hänen omissa sanoissaan:

"Minun on lähdettävä siitä, että käytän termiä kamppailu olemassaolosta laajassa ja metaforisessa merkityksessä, sisältäen yhden olennon riippuvuuden toisesta, ja sisältäen (mikä on tärkeämpää) paitsi yksilön elämän, myös menestyksen jälkeläisten jättämisessä ... aavikon reunalla olevan kasvin sanotaan kamppailevan elämästään kuivuutta vastaan, vaikka oikeammin sen pitäisi sanoa olevan riippuvainen kosteudesta". (Ensimmäisen painoksen s. 62)

"Taistelu olemassaolosta seuraa väistämättä siitä suuresta nopeudesta, jolla orgaaniset olennot pyrkivät lisääntymään". (p63)

Luonnonvalinnan mekanismi

Darwin yhdisti kamppailu-ajatuksen kahteen muuhun oleelliseen havaintoon:

  • Vaihtelu: yksilöiden välillä esiintyy eroja ominaisuuksissa, jotka vaikuttavat eloonjäämiseen ja lisääntymiseen.
  • Perinnöllisyys: osa näistä eroista periytyy jälkeläisille.
  • Differentialinen menestys: kamppailussa jotkut yksilöt menestyvät paremmin ja jättävät enemmän jälkeläisiä kuin toiset.

Näiden yhdistelmä — periytyvä vaihtelu ja eriarvoinen lisääntymismenestys kilpailevassa ympäristössä — johtaa luonnonvalintaan, joka muuttaa populaation ominaisuuksien jakaumaa sukupolvien kuluessa. Tämä oli Darwinin ja itsenäisesti myös Wallacen keskeinen oivallus.

Darwinin ja Wallacen yhteys

Darwin on kertonut: "Ajattelin ensimmäisen kerran valintaa kamppailun seurauksena 15. heinäkuuta 1838". Vuoteen 1850 mennessä hän oli koonnut runsaasti muistiinpanoja ja luonnoksia suuremmasta käsikirjoituksestaan, niin kutsutusta "iso kirjasta" (jota ei julkaistu kokonaisuudessaan vasta kuin vuonna 1975).

Vuonna 1858 Wallace, toipuen malariasta Itä-Intiassa, lähetti Darwinille esseen, jossa oli selvästi sama perusajatus: "Villieläinten elämä on taistelua olemassaolosta". Wallace ei ollut tietoinen Darwinin yksityisistä muistiinpanoista, mutta hän oli lukenut Malthusia ja päätyi itsenäisesti samanlaiseen selitykseen. Tämän esseen saapuminen johti Darwinin ja Wallacen ajatusten yhteiseen esittelyyn ja julkaisuun vuonna 1858, kun Joseph Dalton Hooker ja Charles Lyell esittivät molempien kirjoitukset Linnean Societyssa.

Merkitys ja väärinymmärrykset

On tärkeää ymmärtää, että "kamppailu olemassaolosta" on metafora, joka kattaa monenlaisia ekologisia suhteita — se ei tarkoita pelkkää jatkuvaa taistelua kipuineen ja verineen. Darwinin ajatus korosti erityisesti jälkeläisten jättämisen menestystä populaation muokkaajana. Luonnonvalinta ei toimi ennalta määrättynä pyrkimyksenä parempaan, vaan se on seuraus siitä, että tietyt periytyvät ominaisuudet antavat paremman sopeutumisen vallitseviin oloihin.

Johtopäätös

Vanha havainto kilpailusta on näin sovitettu osaksi laajempaa evoluutioteoriaa: Malthuksen havainnot väestönkasvusta tarjosivat Darwinille ja Wallacelle teoreettisen kehyksen, jonka kautta biologinen vaihtelu, periytyvyys ja luonnon valikoiva vaikutus selittävät lajien muutosta ajan kuluessa. Darwin käytti termiä konkreettisesti ja laajennettuna kuvaamaan niitä monimutkaisia riippuvuuksia ja kilpailutilanteita, jotka muovaavat elämän monimuotoisuutta.

Darwinin keskeinen teksti aiheesta on Lajien alkuperä, jossa luku 3 kantaa otsikkoa, joka suomeksi yleensä käännetään muotoon "Taistelu olemassaolosta".

Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka Darwin ja Wallace esittivät luonnonvalinnan perusteet, evoluutioteoria on sittemmin täydentynyt uusilla löydöillä — erityisesti perinnöllisyyden mekanismien (geneettisen variation ja mutaation) selvittyä 1900-luvulla.