Paavi Gregorius III (latinaksi Gregorius Tertius; kuoli 28. marraskuuta 741) oli roomalaiskatolisen kirkon syyrialainen pappi ja 90. paavi 11. helmikuuta 731-28. marraskuuta 741.

 

Tausta ja valtaannousu

Gregorius valittiin papiksi aikana, jolloin paavin ja Bysantin keisarin välit olivat kiristyneet erityisesti ikonien (pyhäinkuvien) käytön ympärillä syntyneen riidan takia. Hän jatkoi edeltäjiensä linjaa ikonien kunnioittamisen puolustajana ja pyrki säilyttämään Rooman kirkon itsenäisyyden Bysantista.

Taistelu ikonoklasmia vastaan

Gregorius III vastusti voimakkaasti keisari Leo III:n aloittamaa ikonoklasmia (ikonien tuhoamista ja niiden käytön kieltämistä). Hän kutsui Roomassa kokoon synodeja, joissa vahvistettiin ikonien kunnioittamisen oikeus ja tuomittiin ikonoklasmi harhaoppina. Nämä kiistat johtivat paavin ja Konstantinopolin välien edelleen kiristymiseen.

Suhteet muihin valtoihin ja sisäiset toimet

Paavi pyrki turvaamaan Rooman asemaa sekä etsimään sotilaallista ja poliittista tukea länsivaltojen, etenkin frankkien, taholta. Hän pyysi apua frankkien johtajalta Charles Martelilta Lombardien uhkaa vastaan, mutta todellinen sotilaallinen apu jäi rajalliseksi. Gregorius myös huolehti kirkon hallinnosta Roomassa, suojeli pyhiä paikkoja ja sai aikaan rakennus- ja korjaustöitä sekä tuki luostari- ja seurakuntatoimintaa.

Kuolema ja perintö

Gregorius III kuoli 28. marraskuuta 741. Hänen pontifikaattinsa aikana paavin ja Bysantin väliset erimielisyydet syvenivät, mutta hänen vastustuksensa ikonoklasmia vastaan vaikutti merkittävästi länsimaisen kirkon kannan muodostumiseen. Hänet seurasi paavinistuimella paavi Zakarias (Zacharias).

Merkittäviä piirteitä:

  • Jatkoi vastarintaa ikonoklasmia vastaan ja järjesti synodeja Roomassa.
  • Etsi poliittista tukea länsivaltojen taholta suojellakseen Roomaa ja paavillista aluetta.
  • Pyrki vahvistamaan kirkon hallintoa ja suojeli Rooman kirkon perinteitä ja pyhiä paikkoja.