Roger Charles Louis Guillemin (syntynyt 11. tammikuuta 1924 Dijonissa, Côte-d'Orissa, Ranskassa) sai kansallisen tiedemitalin vuonna 1976 ja Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 1977 neurohormoneja koskevasta työstään.

 

Roger Guilleminin ura ja tutkimus keskittyivät aivojen tuottamiin peptidihormoneihin eli neurohormoneihin, jotka säätelevät aivolisäkkeen toimintaa ja sitä kautta koko elimistön hormonitoimintaa. Hänen työnsä auttoi osoittamaan, että aivoissa syntyy pieniä vapauttajahormoneja (releasing hormones), jotka ohjaavat aivolisäkkeen erittämien hormonien, kuten kilpirauhasta ja sukupuolihormoneja säätelevien tekijöiden, tuotantoa. Tämä uusi ymmärrys loi perustan nykyaikaiselle neuroendokrinologialle.

Guilleminin tutkimukset johtivat useiden tärkeiden peptidihormonien tunnistamiseen ja karakterisointiin, mikä mahdollisti sekä perusfysiologian syvemmän ymmärtämisen että käytännön sovelluksia lääketieteessä. Neurohormonien löytämisellä ja eristämisellä oli suora vaikutus esimerkiksi hormonikorvaushoitoihin, infertiliteetin tutkimukseen sekä kilpirauhas- ja kasvuhäiriöiden diagnostiikkaan ja hoitoon.

Palkitsemisen yhteydessä Nobelin komitea totesi, että Guilleminin ja hänen kollegoidensa työ muutti käsitystämme siitä, miten aivot kommunikoivat hormonaalisesti muille elimille. Guillemin jakoi vuoden 1977 Nobelin palkinnon pääosin Andrew Schallyn kanssa, joka teki itsenäisesti samansuuntaista tutkimusta. Lisäksi Guillemin on saanut useita muita tieteellisiä tunnustuksia ja kunniamerkkejä uransa aikana.

Vaikka Guilleminin varhaiset opiskelu- ja työvuodet sijoittuivat Eurooppaan, hänen tutkimuksensa vaikuttivat nopeasti kansainvälisesti ja hän teki yhteistyötä monien kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa. Hänen panoksensa koulutti ja inspiroi lukuisia nuorempia tutkijoita, ja hänen julkaisutähtensä on laaja ja vaikutusvaltainen.

Perintö: Guilleminin tutkimukset avasivat uusia tutkimuslinjoja neuroendokrinologiassa ja edistivät sekä perustutkimusta että kliinisiä sovelluksia. Hänen työnsä on edelleen keskeinen osa ymmärrystämme hormonien säätelystä ja aivojen ja hormonijärjestelmän välisestä kommunikaatiosta.