Ryszard Kaczorowski (s. 26. marraskuuta 1919 Białystok – kuoli 10. huhtikuuta 2010 Smolenskissa, lähellä Katynin metsää) oli puolalainen poliitikko ja valtiomies, joka toimi Puolan viimeisenä presidenttinä maanpaossa toimineessa hallituksessa. Maanpaossa toiminut hallitus perustettiin toisen maailmansodan alkuvuosina ja oli kansainvälisesti tunnustettuna valtiona vuoden 1945 jälkeenkin Puolan pakkovaltiollisen vallan vastustajana.

Varhaiselämä ja sota-aktiivisuus

Kaczorowski oli nuorena aktiivinen puolalaisessa partioliikkeessä (harcerstwo) ja osallistui vastarintatoimintaan Neuvostoliiton miehitystä vastaan vuosina 1939–1940. Hänet pidätettiin and tuomittiin alun perin kuolemaan, mutta rangaistus muutettiin kymmenen vuoden pakkotyöhön. Vuonna 1941 hänet vapautettiin amnestian seurauksena. Vapautumisensa jälkeen hän liittyi Kazimierz Andersin komentamaan armeijaan (Andersin armeija) ja taisteli muun muassa kuuluisassa Monte Cassinon taistelussa.

Maanpako ja työ Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Kommunistihallituksen vakiinnuttua Puolassa Kaczorowski päätti jäädä maanpakoon ja asettua asumaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän työskenteli siellä pitkään ja toimi aktiivisesti puolalaisen siirtolaisyhteisön ja emigranttijärjestöjen parissa. Kaczorowski oli erityisen tunnettu toiminnastaan puolalaisessa partiotoiminnassa maanpaossa. Hän työskenteli myös julkisissa ja yhteisöllisissä tehtävissä emigranttien piirissä, ja hän pysyi tärkeänä linkkinä maanpakoisten ja kotimaisten demokratia-aktiivien välillä. Hän asui pysyvästi Lontoossa mutta ei halunnut ryhtyä yhtenäistämään henkilökohtaista kansalaisuuttaan ottamalla Britannian kansalaisuuden.

Toimet maanpaon hallinnossa ja presidentiksi nouseminen

Kaczorowski toimi eri tehtävissä maanpakoisessa hallituksessa, muun muassa sisäasioiden parissa. Kun presidentti Kazimierz Sabbat kuoli äkillisesti, Kaczorowski nimitettiin maanpaon hallituksen presidentiksi ja hän astui virkaan 19. heinäkuuta 1989. Hänen presidenttikautensa oli pääosin symbolinen ja edusti Puolan tasavallan jatkuvuutta kansainvälisillä ja emigranttiyhteisön foorumeilla juuri silloin, kun kotimaassa tapahtui merkittäviä poliittisia muutoksia demokratisoitumisen myötä.

Luovutus Lech Wałęsaalle ja maanpaon hallituksen lopetus

Kun Lech Wałęsa valittiin Puolan presidentiksi vuonna 1990 ja uuden demokraattisen hallinnon asema vahvistui, Kaczorowski luovutti hänelle symbolisesti sotaa edeltäneen Puolan presidentin tunnukset. Tällä eleellä maanpaossa toimiva hallitus tunnusti uuden Puolan kolmannen tasavallan ja päätti historiallisen toimintansa. Luovutus merkitsi virallista yhteenliittymisen ja valtiosäännöllisen jatkuvuuden siirtymää maanpakoisesta organisaatiosta kotimaahan.

Elämä presidenttikauden jälkeen ja kuolema

Vaikka Kaczorowski ei palannut aktiiviseksi puoluepoliitikoksi, hän säilytti näkyvän roolin Puolan yhteiskunnassa ja emigranttiyhteisössä. Hän vieraili usein Puolassa ja osallistui moniin virallisiin ja muistotilaisuuksiin sekä partiotoimintaan. Kaczorowski kuoli traagisesti 10. huhtikuuta 2010 samassa lento-onnettomuudessa kuin Puolan presidentti Lech Kaczyński, kun hallituksen lentokone syöksyi maahan lähellä Katynin metsää Venäjällä – matkalla kunnioittamaan Katynin vainajia.

Hänen ruumiinsa tuotiin takaisin Varsovaan ja hänelle pidettiin valtiolliset muistoseremoniat, muun muassa Belwederissä. Lopullinen leposija on merkitty ja kunnioitettu Varsovassa; hänen muistokseen on järjestetty useita kunnianosoituksia ja hänet muistetaan erityisesti roolistaan Puolan tasavallan jatkuvuuden ylläpitäjänä maanpaossa. Hänen kryptaansa sijoitettiin kunnioittavasti kansalliseen temppeliin Jumalallisen kaitselmuksen temppeliin.

Merkitys ja perintö

Ryszard Kaczorowski jää historiaan viimeisenä maanpaossa toimineen Puolan presidenttinä, joka symbolisesti yhdisti toisen maailmansodan aikaisen maanpakoisen perinteen ja uuden demokraattisen Puolan. Hänen elämänsä ja toimintansa kuvaavat Puolan monimutkaista 1900-luvun vaihetta – sotaa, pakkosiirtolaisuutta, emigranttielämää ja lopulta paluuta itsenäisyyden yhä näkyvämmäksi tunnustamiseksi.