Sacagawea

Kulttuurinen merkitys

Sacagawea muistetaan nykyään hyvin. Kun monet ihmiset ajattelevat nykyään Lewisia ja Clarkia, he ajattelevat myös Sacagaweaa.

Vuonna 2000 Yhdysvaltain rahapaja julkaisi hänen kunniakseen Sacagawea-dollarikolikon, jossa Sacagawea ja hänen poikansa Jean Baptiste Charbonneau ovat mukana. Kolikon kasvot tehtiin näyttämään nykyaikaiselta shoshone-bannock-naiselta nimeltä Randy'L He-dow Teton. Tämä johtui siitä, ettei kukaan tiedä tarkalleen, miltä Sacagawea näytti.

Vuonna 2001 presidentti Bill Clinton myönsi hänelle armeijan kunniakersantin arvonimen.

 

Elämäkerta

Varhainen elämä

Sacagaweasta tiedetään lopullisesti vain vähän.

Noin kolmentoista vuoden ikäisenä Sacagawean otti vaimokseen Toussaint Charbonneau, kylässä asunut kveekkiläinen trappari. Hän oli ottanut vaimokseen myös toisen nuoren shoshonen nimeltä Otter Woman.

Lewisin ja Clarkin retkikunta

Sacagawea oli raskaana ensimmäisellä lapsellaan, kun Discovery-joukko saapui Hidatsa-kylien lähelle viettämään talvea 1804-1805. Kapteenit Meriwether Lewis ja William Clark rakensivat Mandan-linnoituksen. He haastattelivat useita trappereita, jotka voisivat tulkata tai opastaa retkikuntaa keväällä Missourijokea ylöspäin. He suostuivat palkkaamaan Charbonneaun tulkiksi, kun he huomasivat, että hänen vaimonsa puhui shoshoneja, sillä he tiesivät tarvitsevansa shoshone-heimojen apua Missourin latvoilla.

Lewis kirjoitti päiväkirjaansa 4. marraskuuta 1804:

"ranskalainen mies nimeltä Chabonah, joka puhuu Big Belly kieli vierailla meille, hän halusi palkata ja ilmoitti meille hänen 2 squars ("squaws") olivat Snake intiaanit, me sitoutua häntä mennä kanssamme ja ottaa yksi hänen vaimonsa tulkita Snake kieli..."."

Charbonneau ja Sacagawea muuttivat retkikunnan linnoitukseen viikkoa myöhemmin. Clark antoi hänelle lempinimen Janey. Lewis kirjoitti Jean Baptiste Charbonneaun syntymästä 11. helmikuuta 1805.

Huhtikuussa retkikunta lähti Fort Mandanista ja suuntasi Missouri-jokea ylöspäin pirogeilla. Niitä piti keilata vastavirtaan ja joskus vetää joen rannoilta. Toukokuun 14. päivänä 1805 Sacagawea pelasti kaatuneesta veneestä pudonneita esineitä, muun muassa Lewisin ja Clarkin päiväkirjat ja tiedot. Joukkojen komentajat, jotka kehuivat hänen nopeaa toimintaansa, nimesivät Sacagawea-joen hänen kunniakseen 20. toukokuuta.

Elokuuhun 1805 mennessä joukot olivat löytäneet shoshone-heimon ja yrittivät vaihtaa hevosia Kalliovuorten ylittämistä varten. He käyttivät Sacagaweaa tulkkina ja saivat selville, että heimon päällikkö oli hänen veljensä Cameahwait.

Lewis kirjasi heidän jälleennäkemisensa päiväkirjaansa:

"Pian sen jälkeen kapteeni Clark saapui tulkin Charbonon ja intiaaninaisen kanssa, joka osoittautui päällikkö Cameahwaitin sisareksi. Näiden ihmisten tapaaminen oli todella koskettava, erityisesti Sah cah-gar-we-ahin ja intiaaninaisen välillä, joka oli otettu vangiksi samaan aikaan hänen kanssaan ja joka oli sittemmin paennut minnetareilta ja liittynyt uudelleen kansakuntaansa."

Ja Clark hänen:

"Tulkki ja aukio, jotka olivat edessäni jonkin matkan päässä, tanssivat iloisesta näystä, ja Hän antoi minulle merkkejä siitä, että he olivat hänen kansaansa."

Shoshonet suostuivat vaihtamaan hevosia ryhmälle ja antamaan oppaita, jotka johdattivat heidät kylmien ja karujen Kalliovuorten yli. Matka oli niin raskas, että heidän oli syötävä kynttilöitä vain elääkseen. Kun he laskeutuivat lauhkeammille alueille toisella puolella, Sacagawea auttoi löytämään ja keittämään kamasjuuria, jotta he saisivat voimansa takaisin.

Kun retkikunta lähestyi Columbia-joen suuta Tyynenmeren rannikolla, Sacagawea luopui helmivyöstään, jotta kapteenit saisivat vaihtaa sen turkistakkiin, jonka he halusivat antaa presidentti Thomas Jeffersonille.

Paluumatkalla he tulivat heinäkuussa 1806 lähelle Kalliovuoristoa. Heinäkuun 6. päivänä Clark kirjoitti: "Intiaaninainen kertoi minulle, että hän oli käynyt tällä tasangolla usein ja tunsi sen hyvin..... Hän sanoi, että löytäisimme suunnassamme olevan aukon vuoristossa...", joka on nykyään Gibbons Pass. Viikkoa myöhemmin, 13. heinäkuuta, Sacagawea käski Clarkia ylittämään Yellowstone-joen altaan nykyisen Bozeman Passin kohdalla. Tämä valittiin myöhemmin parhaaksi reitiksi Northern Pacific Railway -rautatietä varten mannermaisen kahtiajaon ylittämiseksi.

Vaikka Sacagaweaa on pidetty retkikunnan oppaana, hän luultavasti antoi ohjeita vain muutaman kerran. Hänen työnsä tulkkina auttoi varmasti ryhmää keskustelemaan shoshonien kanssa. Tärkein asia, jonka hän teki ryhmälle, saattoi kuitenkin olla hänen läsnäolonsa vaikean matkan aikana, mikä osoitti, etteivät he halunneet hyökätä kohtaamiensa intiaanien kimppuun. Matkustaessaan nykyisen Franklinin piirikunnan läpi Washingtonissa Clark totesi: "Intiaaninainen vahvisti näille ihmisille ystävälliset aikomuksemme, sillä kukaan nainen ei koskaan seuraa intiaanien sotajoukkoa tällä alueella" ja "tulkkimme Shabonon vaimo sovittaa kaikki intiaanit yhteen, sillä ystävälliset aikomuksemme edellyttävät, että nainen miesjoukon mukana on rauhan merkki".

Myöhempi elämä ja kuolema

Retkikunnan jälkeen Charbonneau ja Sacagawea viettivät kolme vuotta Hidatsa-heimon parissa ennen kuin he suostuivat William Clarkin kutsuun asua St. Louisissa Missourissa vuonna 1809.

Sacagawea synnytti tyttären, Lizetten, joskus vuoden 1810 jälkeen. Bonnie "Spirit Wind-Walker" Butterfieldin mukaan Sacagawea kuoli historiallisten asiakirjojen mukaan vuonna 1812 tuntemattomaan sairauteen:

"Vuonna 1811 Missouri-joen varrella sijaitsevassa Fort Manuel Lisa -kauppapaikassa turkismyyjänä toimineen Henry Brackenridgen päiväkirjamerkinnässä todetaan, että sekä Sacagawea että Charbonneau asuivat linnakkeessa. Hän kirjasi, että Sacagawea "...oli tullut sairaaksi ja kaipasi palata kotimaahansa". Seuraavana vuonna John Luttig, Fort Manuel Lisan virkailija, kirjasi päiväkirjaansa 20. joulukuuta 1812, että "...Charbonneaun vaimo, Snake Squaw [yleinen termi, jota käytettiin shoshooni-intiaanien nimittämisestä], kuoli mätäkuumeeseen". Hän jatkoi, että vaimo oli "noin 25-vuotias. Hän jätti jälkeensä hienon pikkutytön". Clarkin hallussa olevista asiakirjoista käy ilmi, että Charbonneau oli jo antanut hänen poikansa Baptisten Clarkin huostaan sisäoppilaitoskoulutusta varten, Clarkin vaatimuksesta (Jackson, 1962)."

Lisätodisteena siitä, että Sacagawea kuoli vuonna 1812, Butterfield kirjoittaa: "Missourin St. Louisissa sijaitsevan Orphans Court Recordsin adoptiodokumentissa todetaan, että William Clarkista tuli 11. elokuuta 1813 'Tousant Charbonneaun, noin kymmenvuotiaan pojan ja Lizette Charbonneaun, noin vuoden ikäisen tytön' holhooja." Tämä asiakirja on peräisin Missourin osavaltiosta. Jotta Missourin osavaltion tuomioistuin saattoi tuohon aikaan määrätä lapsen orvoksi ja sallia adoption, molempien vanhempien oli vahvistettava kuolleeksi oikeuden papereissa.""

 
Charles Marion Russellin kirjoittama Lewis ja Clark Lower Columbian rannikolla.