Sacagawea — Lemhi-Shoshone-opas ja tulkki Lewisin ja Clarkin retkikunnassa
Sacagawea — Lemhi-Shoshone-opas ja tulkki Lewisin ja Clarkin retkikunnassa: rohkea opas ja tulkki, joka johdatti tutkimusmatkoille Yhdysvaltojen länteen.
Sacagawea (n. 1788 - n. 20. joulukuuta 1812; oli Lemhi Shoshone -nainen, joka kulki Lewisin ja Clarkin retkikunnan mukana tulkkina ja oppaana. Lewis ja Clark tutkivat hänen kanssaan Yhdysvaltojen länsiosia ja kulkivat tuhansia kilometrejä Pohjois-Dakotasta Tyynelle valtamerelle vuosina 1804-1806.
Varhainen elämä ja tausta
Sacagawea syntyi noin vuonna 1788 Lemhi–Shoshone-heimossa (nyk. Idaho). Hänen tarkka syntymänimensä ja kielimuunnelmansa ovat kiistanalaisia: nimiä kirjoitetaan eri lähteissä muodossa Sacagawea, Sacajawea tai Sakakawea, ja nimen merkityksestä on erilaisia tulkintoja — yleisimmin se käännetään muotoon "Lintu-neito" (Bird Woman). Nuorena hänet siepattiin ja vietiin Hidatsa-heimon alueelle, missä hänet myöhemmin myytiin ranskan-kanadalaiselle turkiskauppiaalle Toussaint Charbonneau’lle, jonka vaimona hän oli retkikuntaan osallistuessaan.
Rooli Lewisin ja Clarkin retkikunnassa
Charbonneau ja hänen vaimonsa liittyivät Meriwether Lewisin ja William Clarkin tutkimusretkikuntaan talvikaudeksi Fort Mandanissa (1804–1805). Sacagawea oli tuolloin raskaana ja synnytti retkikunnan aikana poikavauvan, Jean Baptiste Charbonneau’n (s. 11. helmikuuta 1805). Hän kantoi vauvaa usein selässään ja toimi samalla tulkkina ja oppaana.
- Kielitaito: Sacagawea puhui shoshonea ja hidatsaa, ja Charbonnea’n ranskankielisenä kautta sekä nämä taidot mahdollistivat tärkeät neuvottelut muiden alkuperäiskansojen kanssa.
- Neuvottelut ja maaston tuntemus: hän auttoi retkikuntaa saamalla yhteyden shoshoneihin, joiden avulla saatiin hevosia ja tiedustelutietoa vuoristoalueista — tämä oli ratkaisevaa eräiden reittivalintojen kannalta.
- Turvallisuusmerkki: se, että retkikunnassa oli nainen ja vauva, viestitti usein muille heimoille, että ryhmä ei ollut sotilaallinen hyökkäysjoukko.
Myöhäisempi elämä ja kuolema
Sacagawean myöhemmästä elämästä on olemassa useita kertomuksia ja ristiriitaisia lähteitä. Joidenkin arkistotietojen mukaan hän kuoli Fort Manuel Lisa -kauppapaikassa 20. joulukuuta 1812 "putrid fever" -sairauteen; tämä tieto löytyy mm. kauppapaikan kirjanpidosta. Toisaalta shoshoneperinteessä väitetään, että hän eläisi vielä pitkään ja kuollut vasta vuosikymmeniä myöhemmin (saatettu sijoittaa kuolinvuodeksi 1884), minkä vuoksi hänen hautapaikkansa ja kuolinpäivänsä ovat kiistanalaisia.
Poika Jean Baptiste sai myöhemmin koulutusta ja matkusteli Euroopassa; hänen kasvatuksestaan ja tulevaisuudestaan huolehti osin William Clark, joka tuki monia retkikunnan lapsia.
Perintö ja kulttuurinen merkitys
Sacagaweasta on tullut merkittävä historiallinen ja kulttuurinen hahmo Yhdysvalloissa ja laajemmin. Hän on usein nähty symbolina alkuperäiskansojen ja naisten roolille maan varhaisessa tutkimuksessa. Muistomerkit, patsaat ja paikannimet eri puolilla Yhdysvaltoja kunnioittavat hänen muistoaan.
- Sacagawea-dollari: vuonna 2000 Yhdysvalloissa otettiin käyttöön Sacagawea-aiheinen yhden dollarin kolikko, jossa on hänen kuvansa — tämä lisäsi hänen tunnettavuuttaan laajasti.
- Muistomerkit ja hautamuistot: Wyomingin Fort Washakien alueella on hautamuistomerkkejä, jotka liittyvät niihin tarinoihin, joiden mukaan hän olisi elänyt pitkään ja kuollut vasta myöhemmin.
- Keskustelua ja tutkimusta: tutkijat ja alkuperäiskansojen edustajat ovat käyneet keskustelua kertomusten tarkkuudesta, nimen oikeasta kirjoitusasusta ja elämäntapahtumien yksityiskohdista — tämä on osa laajempaa historiallisten lähteiden tulkintaa.
Yhteenveto: Sacagawea oli Lemhi–Shoshone‑nainen, joka oli merkittävä osa Lewisin ja Clarkin retkikuntaa toimien tulkkina, oppaana ja rauhoittavana läsnäolona monissa kohtaamisissa alkuperäiskansojen kanssa. Hänen elämäntarinansa, merkityksensä ja kuolinajankohta herättävät yhä kiinnostusta, ja hänestä on muodostunut voimakas kulttuurinen symboli.
Kulttuurinen merkitys
Sacagawea muistetaan nykyään hyvin. Kun monet ihmiset ajattelevat nykyään Lewisia ja Clarkia, he ajattelevat myös Sacagaweaa.
Vuonna 2000 Yhdysvaltain rahapaja julkaisi hänen kunniakseen Sacagawea-dollarikolikon, jossa Sacagawea ja hänen poikansa Jean Baptiste Charbonneau ovat mukana. Kolikon kasvot tehtiin näyttämään nykyaikaiselta shoshone-bannock-naiselta nimeltä Randy'L He-dow Teton. Tämä johtui siitä, ettei kukaan tiedä tarkalleen, miltä Sacagawea näytti.
Vuonna 2001 presidentti Bill Clinton myönsi hänelle armeijan kunniakersantin arvonimen.
Elämäkerta
Varhainen elämä
Sacagaweasta tiedetään lopullisesti vain vähän.
Noin kolmentoista vuoden ikäisenä Sacagawean otti vaimokseen Toussaint Charbonneau, kylässä asunut kveekkiläinen trappari. Hän oli ottanut vaimokseen myös toisen nuoren shoshonen nimeltä Otter Woman.
Lewisin ja Clarkin retkikunta
Sacagawea oli raskaana ensimmäisellä lapsellaan, kun Discovery-joukko saapui Hidatsa-kylien lähelle viettämään talvea 1804-1805. Kapteenit Meriwether Lewis ja William Clark rakensivat Mandan-linnoituksen. He haastattelivat useita trappereita, jotka voisivat tulkata tai opastaa retkikuntaa keväällä Missourijokea ylöspäin. He suostuivat palkkaamaan Charbonneaun tulkiksi, kun he huomasivat, että hänen vaimonsa puhui shoshoneja, sillä he tiesivät tarvitsevansa shoshone-heimojen apua Missourin latvoilla.
Lewis kirjoitti päiväkirjaansa 4. marraskuuta 1804:
"ranskalainen mies nimeltä Chabonah, joka puhuu Big Belly kieli vierailla meille, hän halusi palkata ja ilmoitti meille hänen 2 squars ("squaws") olivat Snake intiaanit, me sitoutua häntä mennä kanssamme ja ottaa yksi hänen vaimonsa tulkita Snake kieli..."."
Charbonneau ja Sacagawea muuttivat retkikunnan linnoitukseen viikkoa myöhemmin. Clark antoi hänelle lempinimen Janey. Lewis kirjoitti Jean Baptiste Charbonneaun syntymästä 11. helmikuuta 1805.
Huhtikuussa retkikunta lähti Fort Mandanista ja suuntasi Missouri-jokea ylöspäin pirogeilla. Niitä piti keilata vastavirtaan ja joskus vetää joen rannoilta. Toukokuun 14. päivänä 1805 Sacagawea pelasti kaatuneesta veneestä pudonneita esineitä, muun muassa Lewisin ja Clarkin päiväkirjat ja tiedot. Joukkojen komentajat, jotka kehuivat hänen nopeaa toimintaansa, nimesivät Sacagawea-joen hänen kunniakseen 20. toukokuuta.
Elokuuhun 1805 mennessä joukot olivat löytäneet shoshone-heimon ja yrittivät vaihtaa hevosia Kalliovuorten ylittämistä varten. He käyttivät Sacagaweaa tulkkina ja saivat selville, että heimon päällikkö oli hänen veljensä Cameahwait.
Lewis kirjasi heidän jälleennäkemisensa päiväkirjaansa:
"Pian sen jälkeen kapteeni Clark saapui tulkin Charbonon ja intiaaninaisen kanssa, joka osoittautui päällikkö Cameahwaitin sisareksi. Näiden ihmisten tapaaminen oli todella koskettava, erityisesti Sah cah-gar-we-ahin ja intiaaninaisen välillä, joka oli otettu vangiksi samaan aikaan hänen kanssaan ja joka oli sittemmin paennut minnetareilta ja liittynyt uudelleen kansakuntaansa."
Ja Clark hänen:
"Tulkki ja aukio, jotka olivat edessäni jonkin matkan päässä, tanssivat iloisesta näystä, ja Hän antoi minulle merkkejä siitä, että he olivat hänen kansaansa."
Shoshonet suostuivat vaihtamaan hevosia ryhmälle ja antamaan oppaita, jotka johdattivat heidät kylmien ja karujen Kalliovuorten yli. Matka oli niin raskas, että heidän oli syötävä kynttilöitä vain elääkseen. Kun he laskeutuivat lauhkeammille alueille toisella puolella, Sacagawea auttoi löytämään ja keittämään kamasjuuria, jotta he saisivat voimansa takaisin.
Kun retkikunta lähestyi Columbia-joen suuta Tyynenmeren rannikolla, Sacagawea luopui helmivyöstään, jotta kapteenit saisivat vaihtaa sen turkistakkiin, jonka he halusivat antaa presidentti Thomas Jeffersonille.
Paluumatkalla he tulivat heinäkuussa 1806 lähelle Kalliovuoristoa. Heinäkuun 6. päivänä Clark kirjoitti: "Intiaaninainen kertoi minulle, että hän oli käynyt tällä tasangolla usein ja tunsi sen hyvin..... Hän sanoi, että löytäisimme suunnassamme olevan aukon vuoristossa...", joka on nykyään Gibbons Pass. Viikkoa myöhemmin, 13. heinäkuuta, Sacagawea käski Clarkia ylittämään Yellowstone-joen altaan nykyisen Bozeman Passin kohdalla. Tämä valittiin myöhemmin parhaaksi reitiksi Northern Pacific Railway -rautatietä varten mannermaisen kahtiajaon ylittämiseksi.
Vaikka Sacagaweaa on pidetty retkikunnan oppaana, hän luultavasti antoi ohjeita vain muutaman kerran. Hänen työnsä tulkkina auttoi varmasti ryhmää keskustelemaan shoshonien kanssa. Tärkein asia, jonka hän teki ryhmälle, saattoi kuitenkin olla hänen läsnäolonsa vaikean matkan aikana, mikä osoitti, etteivät he halunneet hyökätä kohtaamiensa intiaanien kimppuun. Matkustaessaan nykyisen Franklinin piirikunnan läpi Washingtonissa Clark totesi: "Intiaaninainen vahvisti näille ihmisille ystävälliset aikomuksemme, sillä kukaan nainen ei koskaan seuraa intiaanien sotajoukkoa tällä alueella" ja "tulkkimme Shabonon vaimo sovittaa kaikki intiaanit yhteen, sillä ystävälliset aikomuksemme edellyttävät, että nainen miesjoukon mukana on rauhan merkki".
Myöhempi elämä ja kuolema
Retkikunnan jälkeen Charbonneau ja Sacagawea viettivät kolme vuotta Hidatsa-heimon parissa ennen kuin he suostuivat William Clarkin kutsuun asua St. Louisissa Missourissa vuonna 1809.
Sacagawea synnytti tyttären, Lizetten, joskus vuoden 1810 jälkeen. Bonnie "Spirit Wind-Walker" Butterfieldin mukaan Sacagawea kuoli historiallisten asiakirjojen mukaan vuonna 1812 tuntemattomaan sairauteen:
"Vuonna 1811 Missouri-joen varrella sijaitsevassa Fort Manuel Lisa -kauppapaikassa turkismyyjänä toimineen Henry Brackenridgen päiväkirjamerkinnässä todetaan, että sekä Sacagawea että Charbonneau asuivat linnakkeessa. Hän kirjasi, että Sacagawea "...oli tullut sairaaksi ja kaipasi palata kotimaahansa". Seuraavana vuonna John Luttig, Fort Manuel Lisan virkailija, kirjasi päiväkirjaansa 20. joulukuuta 1812, että "...Charbonneaun vaimo, Snake Squaw [yleinen termi, jota käytettiin shoshooni-intiaanien nimittämisestä], kuoli mätäkuumeeseen". Hän jatkoi, että vaimo oli "noin 25-vuotias. Hän jätti jälkeensä hienon pikkutytön". Clarkin hallussa olevista asiakirjoista käy ilmi, että Charbonneau oli jo antanut hänen poikansa Baptisten Clarkin huostaan sisäoppilaitoskoulutusta varten, Clarkin vaatimuksesta (Jackson, 1962)."
Lisätodisteena siitä, että Sacagawea kuoli vuonna 1812, Butterfield kirjoittaa: "Missourin St. Louisissa sijaitsevan Orphans Court Recordsin adoptiodokumentissa todetaan, että William Clarkista tuli 11. elokuuta 1813 'Tousant Charbonneaun, noin kymmenvuotiaan pojan ja Lizette Charbonneaun, noin vuoden ikäisen tytön' holhooja." Tämä asiakirja on peräisin Missourin osavaltiosta. Jotta Missourin osavaltion tuomioistuin saattoi tuohon aikaan määrätä lapsen orvoksi ja sallia adoption, molempien vanhempien oli vahvistettava kuolleeksi oikeuden papereissa.""
Charles Marion Russellin kirjoittama Lewis ja Clark Lower Columbian rannikolla.
Etsiä