William Jefferson "Bill" Clinton (s. William Jefferson Blythe III; 19. elokuuta 1946) on yhdysvaltalainen poliitikko ja humanitaarinen aktivisti, joka toimi vuosina 1993–2001 Yhdysvaltain 42. presidenttinä. Hän oli 46-vuotias tullessaan valituksi ja kolmanneksi nuorin presidentti. Clintonin presidenttikausi sijoittui kylmän sodan jälkeiseen aikaan ja hänen hallintonsa vaikutti merkittävästi 1990-luvun kotimaan- ja ulkopolitiikkaan.

Varhaiselämä ja koulutus

Clinton syntyi Arkansasissa; hänen isänsä William Jefferson Blythe III kuoli auto-onnettomuudessa ennen Clintonin syntymää ja hänet kasvatti äiti ja myöhemmin äidin uusi aviomies. Nuorena hän otti käyttöönsä sukunimen Clinton. Clinton opiskeli politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita, valmistui Georgetownin yliopistosta ja toimi Rhodes-stipendiaattina Oxfordissa. Hän suoritti lakitieteen tutkinnon Yale Law Schoolista, missä hän tapasi tulevan vaimonsa Hillary Rodhamin.

Ura Arkansasissa

Ennen presidentiksi tuloaan Clinton toimi Arkansasin Arkansasin kuvernöörinä vuosina 1979–1981 ja 1983–1992 sekä Arkansasin oikeusministerinä vuosina 1977–1979. Hän oli nuoresta iästään huolimatta aktiivinen ja tunnettu poliittinen tekijä osavaltiossaan. Kuvernöörinä hän painotti koulutuspolitiikkaa, talouskasvua ja hallinnon uudistamista. Hänen uransa sisältää sekä menestystä että kiistoja, mutta se loi perustan kansalliselle nousulle 1990-luvulle.

Presidentinvaalit ja presidenttikausi

Clinton valittiin presidentiksi vuonna 1992 demokraattien ehdokkaana. Hänestä tuli nuori keskustaistuva demokraatti, joka yhdisti liberaaleja ja markkinamyönteisiä linjoja. Varapresidenttinä hänen toisella kaudellaan toimi Al Gore.

Kotimaan politiikka

  • Talous ja budjetti: Clintonin kaudella Yhdysvallat koki pitkän talouskasvun ja työllisyyden paranemisen. Vuoden 1993 budjettipolitiikalla ja verouudistuksilla tavoiteltiin alijäämien pienentämistä; 1998–2001 aikakaudella liittovaltion budjetissa saavutettiin ylijäämiä.
  • Sosiaali- ja sisäpolitiikka: Merkittäviä lainsäädäntötoimia olivat vuoden 1994 rikoslaki (Violent Crime Control and Law Enforcement Act) ja vuoden 1996 hyvinvointiuudistus, joka muutti sosiaaliturvan ehtoja. Molemmat olivat kiistanalaisia: rikoslaki kritisoitiin osaltaan liiallisesta vangitsemisesta ja hyvinvointiuudistus jakoi mielipiteitä vaikutuksista köyhyyteen.
  • Kansainväliset kauppasopimukset: Clinton tuki vapaakauppaa ja allekirjoitti presidenttinä useita kauppapoliittisia ratkaisuja, mukaan lukien Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) käyttöönoton vahvistamisen kaudellaan ja Yhdysvaltain osallistumisen Maailman kauppajärjestöön (WTO).
  • Oikeusjärjestelmä ja nimitykset: Clinton nimitti Yhdysvaltain liittovaltion tuomioistuimiin merkittäviä henkilöitä, muun muassa korkeimpaan oikeuteen nimitettiin Ruth Bader Ginsburg ja Stephen Breyer, mikä vaikutti oikeudelliseen linjaan vuosikymmeniksi.

Ulkopolitiikka

Clintonin ulkopolitiikka oli monipuolinen ja aktiivinen. Hänen hallintonsa aikana Yhdysvallat osallistui useisiin sotilaallisiin ja diplomaattisiin toimiin: Kosovon kriisiin puututtiin NATO:n johtamalla ilmaiskuin vuonna 1999, Bosniaan vaikutti Daytonin rauhansopimus (1995), ja Haitiin suuntautui interventio 1994, jolla pyrittiin palauttamaan demokraattinen hallinto. Kritiikkiä herätti se, että Rwandan kansanmurhaan vuodelta 1994 puututtiin liian myöhään tai ei riittävästi.

Clinton tuki myös laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ja osallistui rauhanvälitysyrityksiin, muun muassa Lähi-idän rauhanprosesseissa ja Kosovon humanitaarisissa operaatioissa. Hänen hallintonsa kannatti NATO:n laajentumista itään, ja vuosina 1999 uudet jäsenet liittyivät liittoumaan.

Impeachment ja jälkiseuraukset

Clinton kohtasi laajan henkilökohtaisen ja oikeudellisen skandaalin, joka liittyi suhteeseen Valkoisessa talossa työskennelleeseen harjoittelijaan Monica Lewinskyyn. Hänet asetettiin syytteeseen vuonna 1998 itsensä todistamisvastauksen ja esteen luomisesta koskien asian tutkintaa. Asia johti impeachment-prosessiin, jossa edustajainhuone äänesti syytteiden nostamisesta. Senaatti kuitenkin hovioikeuden käsittelyn sijasta vapautti Clintonin vuonna 1999, ja hän sai jatkaa presidentin tehtäviä. Impeachment jätti pysyvän jäljen hänen julkiseen maineeseensa, mutta hänen kannatuksensa nousi myöhemmin osittain talouskasvun ja vakauden vuoksi.

Henkilökohtainen elämä ja perhe

Clinton on naimisissa Hillary Rodham Clintonin kanssa. Hillary on toiminut laajasti politiikassa: hän oli Yhdysvaltain 67. ulkoministeri vuosina 2009–2013, edusti New Yorkin osavaltiota senaattorina vuosina 2001–2009 ja oli demokraattien presidenttiehdokas Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016. Pariskunnan suhde ja poliittinen yhteistyö ovat olleet huomattava osa molempien uria.

Elämänvaiheet presidenttikauden jälkeen

Presidenttikautensa jälkeen Clinton on keskittynyt hyväntekeväisyystyöhön ja kansainväliseen vaikuttamiseen. Hän perusti Clintonin säätiön (Clinton Foundation), joka on toiminut terveydenhuollon, kehitysyhteistyön ja koulutuksen teemoissa eri puolilla maailmaa. Hän on myös toiminut puheiden pitämisen, politiikkaan liittyvän neuvonnan ja vaalikampanjoiden tukijan roolissa, erityisesti vaimonsa kampanjoinnissa.

Perintö ja arviointi

Clintonin perintö on monimuotoinen: häntä arvostetaan talouskasvun ja budjettiylijäämien aikaan saamisesta, mutta hänen hallintoaan kritisoidaan myös esimerkiksi rikoslaista ja hyvinvointiuudistuksista seuranneista sosiaalisista vaikutuksista sekä henkilökohtaisesta skandaalista. Kansainvälisesti hänen roolinsa Balkanin rauhanprosessissa ja kauppapolitiikassa on tunnustettu, mutta jotkin ulkopoliittiset valinnat herättivät kritiikkiä humanitaaristen kriisien hoitamisesta. Clinton pysyy silti 1990-luvun keskeisenä poliittisena hahmona, jolla on merkittävä vaikutus modernin Yhdysvaltain politiikan kehitykseen.