Kalliovuoret (Rocky Mountains) — Pohjois‑Amerikan 4 800 km pitkä vuoristoalue
Tutustu Kalliovuoriin: Pohjois‑Amerikan 4 800 km pitkä Rocky Mountains -vuoristo, sen geologia, huiput kuten Mt. Elbert ja jäätikköjen muovaamat maisemat.
Kalliovuoret (engl. "Rocky Mountains") ovat vuoristoalue Yhdysvaltojen länsiosissa ja Kanadassa. Ne ulottuvat Kanadan länsiosassa sijaitsevan Brittiläisen Kolumbian pohjoisimmasta osasta Yhdysvaltojen lounaisosassa sijaitsevaan New Mexicoon. Kalliovuoret muodostavat yli 4 800 kilometriä (noin 3 000 mailia) pitkän vyöhykkeen, jonka korkeus vaihtelee mereen laskevista laaksoista korkeisiin huippuihin. Korkein kohta on Mt. Elbert Coloradossa; sen korkeus on noin 14 433 jalkaa (noin 4 401 metriä).
Geologinen synty ja rakenteet
Kalliovuoret muodostuivat pääosin 80–55 miljoonaa vuotta sitten Laramidin orogenian aikana. Pohjois-Amerikan manner liikkui länteen Pangaian hajoamisen seurauksena, ja useat tektoniset laatat alkoivat työntyä tai liukua Pohjois-Amerikan laatan alle. Matalan subduktiokulman takia mantereisen reunavyöhykkeen kohoaminen levisi laajalle alueelle ja synnytti laajan vuoristovyöhykkeen. Sittemmin voimakas tektoninen toiminta, lohkoutuminen ja jäätiköiden eroosio ovat muokanneet vyöhykettä jyrkiksi huipuiksi, syviksi laaksoiksi ja teräviksi harjanteiksi.
Kalliovuorten kallioperä koostuu pääosin paljon vanhemmista kivilajeista, jotka olivat olemassa ennen varsinaista vuorten kohoamista. Vanhimpia kiviä edustaa prekambrista metamorfaista kiveä, joka kuuluu Pohjois‑Amerikan kontinentaaliseen ytimeen. Vuoriston alueelta löytyy myös prekambrisia sedimenttikiviä, muun muassa argilliittia, jonka ikä on noin 1,7 miljardin vuoden luokkaa. Paleotsooisella ajanjaksolla alue oli osin matalan meren peitossa, jolloin sinne kertyi paksuja kerrostumia kalkkikiveä ja dolomiittia.
Esi‑Kalliovuoret ja myöhemmät tapahtumat
Eteläisillä Kalliovuorilla, lähellä nykyistä Coloradoa, nämä esi‑isien kivet häiriintyivät voimakkaasti noin 300 miljoonaa vuotta sitten vuorten rakentamisen seurauksena Pennsylvanian‑kaudella. Tällaiset varhaiset orogeeniset vaiheet rakensivat esi‑Kalliovuoria, joissa suuri osa rakenteesta koostui prekambrikauden metamorfisista kivistä, joita työnnettiin ja pakotettiin ylöspäin nuorempien merikerrostumien läpi. Sen jälkeen vuorten pinnanmuodot muuttuivat merkittävästi eroosion ja sedimentaation vaikutuksesta, erityisesti paleotsooisella ja mesotsooisella kaudella, jolloin alueelle jäi laajoja sedimenttikivikerrostumia.
Maisemat, ilmasto ja eliöstö
Kalliovuoria leimaavat voimakkaasti vaihtelevat maisemat ja ilmasto vyöhykkeittäin. Alavilla reunoilla esiintyy laajoja preeria‑ ja mäntymetsiä, keskiosissa havupuu‑ ja sekametsiä sekä ylempänä alppivyöhyke, jossa kasvaa vain matalaa kasvillisuutta ja esiintyy pysyviä lumilaikkuja ja jäätiköitä. Vuoristossa on runsaasti jokia ja vesistöjä, joista monet ovat tärkeimpiä vesistöjen alkujuuria Pohjois‑Amerikassa.
Eläimistö on monipuolinen: tavallisia lajeja ovat esimerkiksi hirvieläimet, kuten peura ja elkki, villilammas (bighorn sheep), karhut (mukaan lukien ruskeakarhu/grizzly), susi ja ilves sekä lukuisat pienemmät nisäkkäät ja lintulajit. Monet lajit ovat sopeutuneet elämään korkeassa ilmanalassa ja vuodenaikojen voimakkaisiin vaihteluihin.
Ihminen, talous ja suojelu
Alueella on pitkä asutushistoria: intiaaniheimot hyödyntivät vuoriston tarjoamia metsästys‑ ja elinalueita sekä kulkureittejä. Eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden ja tutkimusretkien myötä alueelle syntyi siirtokuntia, kaivostoimintaa, rautateitä ja myöhemmin myös matkailu. Kalliovuorilta louhittiin 1800‑ ja 1900‑lukujen aikana mm. kultaa ja muita malmeja, mikä vaikutti voimakkaasti alueen asutukseen ja infrastruktuuriin.
Nykyään suuri osa Kalliovuorten alueesta on suojeltu kansallispuistoina ja luonnonsuojelualueina — muun muassa laajoja suojelualueita löytyy sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolelta. Alue on suosittu matkailu‑ ja retkeilyalue: vaellus, kiipeily, hiihto ja luontomatkailu ovat tärkeitä elinkeinoja ja virkistystoimintoja.
Merkitys ja tutkimus
Kalliovuoret ovat merkittävä luonnon monimuotoisuuden ja vesivarojen lähde Pohjois‑Amerikassa ja niillä on suuri vaikutus paikalliseen ja alueelliseen ilmastoon. Geologit tutkivat aluetta ymmärtääkseen syvempiä prosesseja, kuten laattatektoniikkaa, orogeneesiä ja jäätiköitymisen vaikutuksia maiseman kehitykseen. Lisäksi vuoriston vesien ja ekosysteemien suojelu on keskeinen haaste ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan paineiden vuoksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Pohjois-Amerikan pisin vuoristo?
A: Kalliovuoristo, joka ulottuu Brittiläisen Kolumbian pohjoisimmasta osasta Uuteen Meksikoon, on Pohjois-Amerikan pisin vuoristo.
K: Kuinka pitkä Elbert-vuori on?
V: Mt. Elbert on 4 401 metriä korkea ja Kalliovuoriston korkein kohta.
K: Milloin Kalliovuoret muodostuivat?
V: Kalliovuoret muodostuivat 55-80 miljoonaa vuotta sitten Laramidi-orogeeniksi kutsutun jakson aikana.
K: Mikä aiheutti Kalliovuorten muodostumisen?
V: Kalliovuorten muodostuminen johtui tektonisten laattojen liukumisesta Pohjois-Amerikan alla Pangaian hajotessa ja matalasta subduktiosta, jonka seurauksena Pohjois-Amerikan länsiosassa kulkee laaja vuoristovyöhyke.
K: Minkälainen kivilaji muodostaa suurimman osan Kalliovuorista?
V: Suurin osa Kalliovuorten muodostavista kivistä on prekambrista metamorfista kiveä, joka muodostaa osan Pohjois-Amerikan ydinmantereesta.
K: Kuinka vanhoja jotkut näistä kivistä ovat?
V: Jotkin tältä alueelta löydetyt kivet ovat peräisin 1,7 miljardin vuoden takaa niin sanotun prekambrisen sedimenttiargliittijakson ajalta.
K: Miten eroosio muokkasi nämä vuoret ajan mittaan?
V: Jäätiköiden aiheuttama eroosio on muokannut näitä vuoria dramaattisiksi huipuiksi ja laaksoiksi sen jälkeen, kun ne alun perin muodostuivat noin 300 miljoonaa vuotta sitten Pennsylvanian-kaudella.
Etsiä