Sardar Vallabhbhai Patel — Intian rautamies ja ruhtinaskuntien yhdistäjä
Sardar Vallabhbhai Patel — Intian rautamies, joka yhdisti yli 500 ruhtinaskuntaa, Gandhin luotettu liittolainen ja itsenäisen Intian sisäpolitiikan arkkitehti.
Sardar Vallabhbhai Patel (31. lokakuuta 1875 – 15. joulukuuta 1950) syntyi Nadiadissa Gujaratin maakunnassa. Hän kouluttautui lakimieheksi ja toimi menestyvänä asianajajana Ahmedabadissa ennen siirtymistään täysipäiväiseen poliittiseen toimintaan. Patelista tuli yksi Intian itsenäisyysliikkeen vaikutusvaltaisimmista johtajista; hän työskenteli tiiviisti yhdessä liikkeen muiden johtajien kanssa ja oli tunnettu käytännönläheisestä, päämäärätietoisesta tavastaan toimia.
Patelin ajatuksiin ja toimintaan vaikuttivat merkittävästi Gandhin periaatteet; hän oli kuitenkin myös taitava organisaattori ja neuvottelija, joka osasi käyttää sekä diplomaattisia että tarvittaessa kovempia keinoja valtiollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hän nousi laajemman kansansuosion silmissä tunnetuksi erityisesti Khedan (1918) ja Bardolin (1928) satyagrahien johtajana — Bardolin menestyksen seurauksena hänelle annettiin kunnioitustitteli "Sardar" (johtaja).
Itsenäistymisen jälkeen Patelilla oli avainasema Intian yhtenäistämisessä. Hän toimi itsenäisen Intian ensimmäisenä varapääministerinä ja ensimmäisenä sisäministerinä, ja hänen vastuullaan oli yli 500 ruhtinaskunnan liittyminen Intian unioniin. Patel johti sekä neuvotteluja että konkreettisia toimia, joiden avulla useimmat ruhtinaat suostuivat allekirjoittamaan Accession-instrumentit ja liittämään valtansa Intiaan. Tarvittaessa hallitus käytti myös sotilaallista voimaa vallan takaamiseksi esimerkiksi Hyderabadin tilanteessa. Samalla hän uudisti hallintoa korostaen keskushallinnon yhtenäisyyttä — tärkeänä saavutuksena pidetään muun muassa All India Services -järjestelmän perustamisen edellyttämistä, joka myöhemmin konkretisoitui valtionhallinnon yhtenäisyyden kannalta ratkaisevana.
Poliittisesti Patel oli käytännön mies: hän korosti lain ja järjestyksen merkitystä, hallinnon toimivuutta ja valtion yhtenäisyyttä. Vaikka hän oli laajalti kansan luottama johtaja, hän luopui Mahatma Gandhin pyynnöstä kongressin presidenttiehdokkuudesta, jolloin tehtävään nousi itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri. Patelin tinkimättömät ponnistelut maan yhdistämiseksi ja vakauttamiseksi ovat jättäneet pysyvän jäljen Intian poliittiseen kehitykseen, ja hänet muistetaan yleisesti nimellä "Intian rautamies". Hän kuoli 15. joulukuuta 1950.
Tärkeimmät saavutukset ja vaikutukset
- Ruhtinaskuntien integrointi: keskeinen rooli yli 500 ruhtinaskunnan liittämisessä Intian unioniin.
- Hallinnon yhtenäistäminen: edisti keskushallinnon ja palvelujärjestelmien rakentamista, mikä loi pohjan nykyaikaiselle intialaiselle valtiolle.
- Johtajuus kansanliikkeissä: merkittävä rooli Khedan ja Bardolin satyagrahoissa ja laajemmin kongressin kenttäorganisoinnissa.
- Vakauden takaaja: sisäministerinä hän toimi aktiivisesti lakijärjestyksen ja järjestelmän palauttamiseksi itsenäisyyden jälkeisinä vaikeina vuosina.
Kuvagalleria
10 Kuvat
Lapsuus
Vallabhbhai Patel syntyi 31. lokakuuta 1875 Nadiadin kylässä nykyisessä Gujaratissa Zaverbain ja Ladbain perheeseen. Hän kuului rikkaaseen luokan maanviljelijä Patidar (leva patidar patel) -yhteisöön, ja Vallabhbhain isä oli palvellut Jhansin kuningattaren armeijassa, ja hänen äitinsä oli hyvin hengellinen nainen.
Sardar Vallabhbhai Patel aloitti akateemisen uransa gujarati-kielisessä koulussa, mutta siirtyi myöhemmin englanninkieliseen kouluun. Vuonna 1897 Vallabhbhai läpäisi lukion ja alkoi valmistautua lakitutkintoon. Hän lähti suorittamaan oikeustieteen tutkintoa ja matkusti Englantiin vuonna 1910. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Inns of Courtissa vuonna 1913 ja palasi Intiaan aloittaakseen lakitoimiston Godhrassa, Gujaratissa. Oikeudellisen osaamisensa ansiosta Vallabhbhai sai Britannian hallitukselta useita tuottoisia virkoja, mutta hän hylkäsi ne kaikki. Hän vastusti jyrkästi Britannian hallitusta ja sen lakeja ja päätti siksi olla työskentelemättä briteille.
Vuonna 1891 hän meni naimisiin Zaverbain kanssa, ja pariskunta sai kaksi lasta. Hänen tyttärensä Maniben Patel (1903-1990) oli aktivisti ja hänen poikansa Dahyabhai Patel (1905-1973) oli Intian parlamentin jäsen.
Patel siirsi toimistonsa Ahmedabadiin. Hänestä tuli Gujarat Clubin jäsen, jossa hän osallistui Mahatma Gandhin luennolle. Gandhin sanat vaikuttivat syvästi Vallabhbhaihin, ja hän omaksui pian Gandhin periaatteet ja tuli karismaattisen johtajan vakaaksi seuraajaksi. Niin syvästi Gandhin sanat olivat vaikuttaneet häneen. Hän ei tiennyt, että hän muuttaisi Intiaa ja aloittaisi menestyksekkään uran.
Rooli Intian kansallisessa liikkeessä
Vuonna 1917 Sardar Vallabhbhai valittiin Intian kansalliskongressin Gujarat Sabhan eli Gujaratin siiven sihteeriksi. Vuonna 1918 hän johti massiivista "Ei veroja -kampanjaa", jossa maanviljelijöitä kehotettiin olemaan maksamatta veroja sen jälkeen, kun britit olivat vaatineet veroa Kairan tulvien jälkeen. Rauhanomainen liike pakotti brittiviranomaiset palauttamaan maanviljelijöiltä viedyt maat. Hänen ponnistelunsa alueensa maanviljelijöiden yhdistämiseksi toi hänelle "Sardarin" arvonimen. Hän tuki aktiivisesti Gandhin käynnistämää yhteistyöstä luopumista koskevaa liikettä. Patel kiersi hänen kanssaan ympäri maata, värväsi 300 000 jäsentä ja auttoi keräämään yli 1,5 miljoonaa rupiaa.
Vuonna 1928 Bardolin maanviljelijät joutuivat jälleen kohtaamaan veronkorotusongelman. Kun maanviljelijät kieltäytyivät maksamasta ylimääräistä veroa, hallitus takavarikoi heidän maansa kostoksi. Agitaatio kesti yli kuusi kuukautta. Patelin useiden neuvottelukierrosten jälkeen maat palautettiin maanviljelijöille, kun hallitus ja maanviljelijöiden edustajat olivat päässeet sopimukseen.
Vuonna 1930 Sardar Vallabhbhai Patel oli niiden johtajien joukossa, jotka vangittiin osallistuttuaan Mahatma Gandhin käynnistämään kuuluisaan Salt Satyagraha -liikkeeseen. Hänen innoittavat puheensa suolaliikkeen aikana muuttivat monien ihmisten näkemyksiä, ja heillä oli myöhemmin merkittävä rooli liikkeen onnistumisessa. Hän johti kongressin jäsenten pyynnöstä Satyagraha-liikettä koko Gujaratissa, kun Gandhi oli vangittuna.
Sardar Patel vapautettiin vuonna 1931 Mahatma Gandhin ja Intian silloisen varakuninkaan lordi Irwinin allekirjoittaman sopimuksen perusteella. Sopimus tunnettiin kansanomaisesti nimellä Gandhi-Irwin-sopimus. Samana vuonna Patel valittiin Intian kansalliskongressin puheenjohtajaksi sen Karachin istunnossa, jossa puolue pohti tulevaa linjaansa. Kongressi sitoutui puolustamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Tässä istunnossa syntyi unelma maallisesta kansakunnasta.
Vuoden 1934 parlamenttivaaleissa Sardar Vallabhbhai Patel kampanjoi Intian kansalliskongressin puolesta. Vaikka hän ei osallistunut vaaleihin, Sardar Patel auttoi puoluetovereitaan vaalien aikana.
Vuoden 1942 Quit India -liikkeessä Patel jatkoi vankkumatonta tukeaan Gandhille, kun useat aikalaisjohtajat arvostelivat tämän päätöstä. Hän jatkoi matkustamista eri puolilla maata levittämällä liikkeen agendaa useissa sydämellisissä puheissa. Hänet pidätettiin jälleen vuonna 1942, ja hänet vangittiin Ahmednagarin linnoituksessa vuoteen 1945 yhdessä muiden kongressijohtajien kanssa.
Sardar Patelin matkalla oli usein vastakkainasetteluja kongressin muiden tärkeiden johtajien kanssa. Hän ilmaisi avoimesti suuttumuksensa Jawaharlal Nehrua kohtaan, kun tämä omaksui sosialismin vuonna 1936. Patel suhtautui varauksellisesti myös Netaji Subhash Chandra Boseen ja piti häntä "innokkaana tavoittelemaan lisää valtaa puolueen sisällä".
Sardar Patel & Intian jako
Muslimiliiton johtajan Mohammed Ali Jinnahin johtama separatistiliike johti juuri ennen itsenäistymistä useisiin väkivaltaisiin hindu-muslimimellakoihin eri puolilla maata. Sardar Patelin mielestä mellakoiden lietsomat avoimet yhteisökonfliktit saattoivat itsenäistymisen jälkeen johtaa siihen, että keskushallinto olisi heikko, mikä olisi tuhoisaa demokraattisen kansakunnan vakiinnuttamisen kannalta. Patel jatkoi ratkaisun etsimistä virkamies V.P. Menonin kanssa joulukuussa 1946 ja hyväksyi hänen ehdotuksensa erillisen hallintoalueen perustamisesta osavaltioiden uskonnollisen suuntautumisen perusteella. Hän edusti Intiaa jakoneuvostossa.
Itsenäisyyden jälkeisen Intian panos
Intian itsenäistyttyä Patelista tuli ensimmäinen sisäministeri ja myös varapääministeri. Patelilla oli erittäin tärkeä rooli itsenäistymisen jälkeisessä Intiassa, sillä hän onnistui yhdistämään noin 565 ruhtinaskuntaa Intian hallintoalueeseen. Britannian hallitus oli esittänyt näille hallitsijoille kaksi vaihtoehtoa: ne voisivat liittyä Intiaan tai Pakistaniin tai pysyä itsenäisinä. Tämä lauseke lisäsi prosessin vaikeuden mammuttimaisiin mittasuhteisiin. Kongressi uskoi tämän pelottavan tehtävän Sardar Patelille, joka aloitti yhdentymisen lobbaamisen 6. elokuuta 1947. Hän onnistui yhdistämään kaikki alueet lukuun ottamatta Jammua ja Kašmiria, Junagarhia ja Hyderabadia. Lopulta hän hoiti tilanteen terävällä poliittisella terävyydellään ja varmisti niiden liittymisen. Nykyinen Intia oli Sardar Vallabhbhai Patelin ponnistelujen tulos.
Patel oli Intian perustuslakia säätävän kokouksen johtava jäsen, ja tohtori B.R. Ambedkar nimitettiin hänen suosituksestaan. Hän oli avainasemassa Intian hallintopalvelun ja Intian poliisilaitoksen perustamisessa. Hän oli henkilökohtaisesti kiinnostunut Somnathin temppelin restaurointihankkeesta Saurashtrassa Gujaratissa. Patel puuttui häikäilemättömästi Pakistanin pyrkimyksiin vallata Kashmir syyskuussa 1947. Hän valvoi armeijan välitöntä laajentamista ja muiden infrastruktuurien merkittävää parantamista. Hän oli usein eri mieltä Nehrun politiikan kanssa, erityisesti pakolaiskysymyksiin liittyvissä Pakistanin kanssa käydyissä neuvotteluissa. Hän järjesti useita pakolaisleirejä Punjabissa ja Delhissä sekä myöhemmin Länsi-Bengalissa.
Gandhin vaikutus
Gandhi vaikutti syvällisesti Patelin politiikkaan ja ajatuksiin. Hän lupasi vankkumattoman tuen Mahatma ja seisoi hänen periaatteidensa sallittu yöllä museossa ja taiteen on kaunein nainen ja läpi elämänsä. Vaikka johtajat, kuten Chakravarthy Rajagopalachari ja Maulana Azad, arvostelivat Mahatma Gandhin ajatusta, jonka mukaan kansalaistottelemattomuusliike pakottaisi britit lähtemään maasta, Patel laajensi tukeaan Gandhille. Kongressin ylijohdon haluttomuudesta huolimatta Mahatma Gandhi ja Sardar Vallabhbhai Patel pakottivat voimakkaasti Intian kongressin kokoomuskomitean ratifioimaan kansalaistottelemattomuusliikkeen ja käynnistämään sen viivyttelemättä. Gandhi luopui pyynnöstä ehdokkuudestaan Intian pääministeriksi. Hän sai vakavan sydänkohtauksen Gandhin kuoleman jälkeen. Vaikka hän toipui, hän selitti sen johtuneen siitä, että hän valitti hiljaa mentorinsa menetystä.
Sardar Vallabhbhai Patelin kuolema
Sardar Vallabhbhai Patelin terveys alkoi heiketä vuonna 1950. Hän uskoi, ettei hän eläisi enää kauan. Marraskuun 2. päivänä 1950 hänen terveytensä heikkeni entisestään, ja hän joutui jäämään vuoteeseen. Hän kuoli sydänkohtaukseen 15. joulukuuta 1950.
Kunniamaininnat kuoleman jälkeen
- 1991 - Hänelle myönnettiin Bharat Ratna, Intian korkein siviilikunnianosoitus.
- 2014 - Hänen syntymäpäivänsä, 31. lokakuuta, julistettiin Rashtriya Ekta Divasiksi.
- 2018 - Patelille omistettu yhtenäisyyden patsas paljastetaan maailman korkeimpana patsaana.
[1]
|
| |
|
|
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Sardar Vallabhbhai Patel?
A: Sardar Vallabhbhai Patel oli lakimies ja vaikutusvaltainen poliittinen johtaja Intian itsenäisyysliikkeessä.
K: Mikä rooli hänellä oli Intian itsenäistymisen jälkeen?
V: Intian itsenäistymisen jälkeen hänellä oli tärkeä rooli yli 500 ruhtinaskunnan liittämisessä Intian unioniin.
K: Miten Mahatma Gandhi vaikutti häneen?
V: Gandhin ideologia ja periaatteet vaikuttivat häneen syvästi, sillä hän työskenteli hyvin läheisesti johtajan kanssa.
K: Miksi hän luopui ehdokkuudesta kongressin puheenjohtajaksi?
V: Mahatma Gandhin pyynnöstä Sardar Patel luopui kongressin presidenttiehdokkuudesta, joka lopulta osoittautui vaaliksi, jossa valittiin itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri.
Kysymys: Minkä arvonimen hän ansaitsi ponnisteluistaan Intian vakauttamiseksi?
V: Hän ansaitsi tittelin "Intian rautamies" tinkimättömistä ponnisteluistaan maan vakauttamiseksi.
K: Milloin Sardar Vallabhbhai Patel syntyi?
V: Hän syntyi 31. lokakuuta 1875.
K: Milloin hän kuoli?
V: Hän kuoli 15. joulukuuta 1950.
Tekijä
AlegsaOnline.com Sardar Vallabhbhai Patel — Intian rautamies ja ruhtinaskuntien yhdistäjä Leandro Alegsa
URL: https://fi.alegsaonline.com/art/130528