Sardar Vallabhbhai Patel | lakimies ja vaikutusvaltainen poliittinen johtaja

Lapsuus

Vallabhbhai Patel syntyi 31. lokakuuta 1875 Nadiadin kylässä nykyisessä Gujaratissa Zaverbain ja Ladbain perheeseen. Hän kuului rikkaaseen luokan maanviljelijä Patidar (leva patidar patel) -yhteisöön, ja Vallabhbhain isä oli palvellut Jhansin kuningattaren armeijassa, ja hänen äitinsä oli hyvin hengellinen nainen.

Sardar Vallabhbhai Patel aloitti akateemisen uransa gujarati-kielisessä koulussa, mutta siirtyi myöhemmin englanninkieliseen kouluun. Vuonna 1897 Vallabhbhai läpäisi lukion ja alkoi valmistautua lakitutkintoon. Hän lähti suorittamaan oikeustieteen tutkintoa ja matkusti Englantiin vuonna 1910. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Inns of Courtissa vuonna 1913 ja palasi Intiaan aloittaakseen lakitoimiston Godhrassa, Gujaratissa. Oikeudellisen osaamisensa ansiosta Vallabhbhai sai Britannian hallitukselta useita tuottoisia virkoja, mutta hän hylkäsi ne kaikki. Hän vastusti jyrkästi Britannian hallitusta ja sen lakeja ja päätti siksi olla työskentelemättä briteille.

Vuonna 1891 hän meni naimisiin Zaverbain kanssa, ja pariskunta sai kaksi lasta. Hänen tyttärensä Maniben Patel (1903-1990) oli aktivisti ja hänen poikansa Dahyabhai Patel (1905-1973) oli Intian parlamentin jäsen.

Patel siirsi toimistonsa Ahmedabadiin. Hänestä tuli Gujarat Clubin jäsen, jossa hän osallistui Mahatma Gandhin luennolle. Gandhin sanat vaikuttivat syvästi Vallabhbhaihin, ja hän omaksui pian Gandhin periaatteet ja tuli karismaattisen johtajan vakaaksi seuraajaksi. Niin syvästi Gandhin sanat olivat vaikuttaneet häneen. Hän ei tiennyt, että hän muuttaisi Intiaa ja aloittaisi menestyksekkään uran.

Rooli Intian kansallisessa liikkeessä

Vuonna 1917 Sardar Vallabhbhai valittiin Intian kansalliskongressin Gujarat Sabhan eli Gujaratin siiven sihteeriksi. Vuonna 1918 hän johti massiivista "Ei veroja -kampanjaa", jossa maanviljelijöitä kehotettiin olemaan maksamatta veroja sen jälkeen, kun britit olivat vaatineet veroa Kairan tulvien jälkeen. Rauhanomainen liike pakotti brittiviranomaiset palauttamaan maanviljelijöiltä viedyt maat. Hänen ponnistelunsa alueensa maanviljelijöiden yhdistämiseksi toi hänelle "Sardarin" arvonimen. Hän tuki aktiivisesti Gandhin käynnistämää yhteistyöstä luopumista koskevaa liikettä. Patel kiersi hänen kanssaan ympäri maata, värväsi 300 000 jäsentä ja auttoi keräämään yli 1,5 miljoonaa rupiaa.

Vuonna 1928 Bardolin maanviljelijät joutuivat jälleen kohtaamaan veronkorotusongelman. Kun maanviljelijät kieltäytyivät maksamasta ylimääräistä veroa, hallitus takavarikoi heidän maansa kostoksi. Agitaatio kesti yli kuusi kuukautta. Patelin useiden neuvottelukierrosten jälkeen maat palautettiin maanviljelijöille, kun hallitus ja maanviljelijöiden edustajat olivat päässeet sopimukseen.

Vuonna 1930 Sardar Vallabhbhai Patel oli niiden johtajien joukossa, jotka vangittiin osallistuttuaan Mahatma Gandhin käynnistämään kuuluisaan Salt Satyagraha -liikkeeseen. Hänen innoittavat puheensa suolaliikkeen aikana muuttivat monien ihmisten näkemyksiä, ja heillä oli myöhemmin merkittävä rooli liikkeen onnistumisessa. Hän johti kongressin jäsenten pyynnöstä Satyagraha-liikettä koko Gujaratissa, kun Gandhi oli vangittuna.

Sardar Patel vapautettiin vuonna 1931 Mahatma Gandhin ja Intian silloisen varakuninkaan lordi Irwinin allekirjoittaman sopimuksen perusteella. Sopimus tunnettiin kansanomaisesti nimellä Gandhi-Irwin-sopimus. Samana vuonna Patel valittiin Intian kansalliskongressin puheenjohtajaksi sen Karachin istunnossa, jossa puolue pohti tulevaa linjaansa. Kongressi sitoutui puolustamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Tässä istunnossa syntyi unelma maallisesta kansakunnasta.

Vuoden 1934 parlamenttivaaleissa Sardar Vallabhbhai Patel kampanjoi Intian kansalliskongressin puolesta. Vaikka hän ei osallistunut vaaleihin, Sardar Patel auttoi puoluetovereitaan vaalien aikana.

Vuoden 1942 Quit India -liikkeessä Patel jatkoi vankkumatonta tukeaan Gandhille, kun useat aikalaisjohtajat arvostelivat tämän päätöstä. Hän jatkoi matkustamista eri puolilla maata levittämällä liikkeen agendaa useissa sydämellisissä puheissa. Hänet pidätettiin jälleen vuonna 1942, ja hänet vangittiin Ahmednagarin linnoituksessa vuoteen 1945 yhdessä muiden kongressijohtajien kanssa.

Sardar Patelin matkalla oli usein vastakkainasetteluja kongressin muiden tärkeiden johtajien kanssa. Hän ilmaisi avoimesti suuttumuksensa Jawaharlal Nehrua kohtaan, kun tämä omaksui sosialismin vuonna 1936. Patel suhtautui varauksellisesti myös Netaji Subhash Chandra Boseen ja piti häntä "innokkaana tavoittelemaan lisää valtaa puolueen sisällä".

Sardar Patel & Intian jako

Muslimiliiton johtajan Mohammed Ali Jinnahin johtama separatistiliike johti juuri ennen itsenäistymistä useisiin väkivaltaisiin hindu-muslimimellakoihin eri puolilla maata. Sardar Patelin mielestä mellakoiden lietsomat avoimet yhteisökonfliktit saattoivat itsenäistymisen jälkeen johtaa siihen, että keskushallinto olisi heikko, mikä olisi tuhoisaa demokraattisen kansakunnan vakiinnuttamisen kannalta. Patel jatkoi ratkaisun etsimistä virkamies V.P. Menonin kanssa joulukuussa 1946 ja hyväksyi hänen ehdotuksensa erillisen hallintoalueen perustamisesta osavaltioiden uskonnollisen suuntautumisen perusteella. Hän edusti Intiaa jakoneuvostossa.

Itsenäisyyden jälkeisen Intian panos

Intian itsenäistyttyä Patelista tuli ensimmäinen sisäministeri ja myös varapääministeri. Patelilla oli erittäin tärkeä rooli itsenäistymisen jälkeisessä Intiassa, sillä hän onnistui yhdistämään noin 565 ruhtinaskuntaa Intian hallintoalueeseen. Britannian hallitus oli esittänyt näille hallitsijoille kaksi vaihtoehtoa: ne voisivat liittyä Intiaan tai Pakistaniin tai pysyä itsenäisinä. Tämä lauseke lisäsi prosessin vaikeuden mammuttimaisiin mittasuhteisiin. Kongressi uskoi tämän pelottavan tehtävän Sardar Patelille, joka aloitti yhdentymisen lobbaamisen 6. elokuuta 1947. Hän onnistui yhdistämään kaikki alueet lukuun ottamatta Jammua ja Kašmiria, Junagarhia ja Hyderabadia. Lopulta hän hoiti tilanteen terävällä poliittisella terävyydellään ja varmisti niiden liittymisen. Nykyinen Intia oli Sardar Vallabhbhai Patelin ponnistelujen tulos.

Patel oli Intian perustuslakia säätävän kokouksen johtava jäsen, ja tohtori B.R. Ambedkar nimitettiin hänen suosituksestaan. Hän oli avainasemassa Intian hallintopalvelun ja Intian poliisilaitoksen perustamisessa. Hän oli henkilökohtaisesti kiinnostunut Somnathin temppelin restaurointihankkeesta Saurashtrassa Gujaratissa. Patel puuttui häikäilemättömästi Pakistanin pyrkimyksiin vallata Kashmir syyskuussa 1947. Hän valvoi armeijan välitöntä laajentamista ja muiden infrastruktuurien merkittävää parantamista. Hän oli usein eri mieltä Nehrun politiikan kanssa, erityisesti pakolaiskysymyksiin liittyvissä Pakistanin kanssa käydyissä neuvotteluissa. Hän järjesti useita pakolaisleirejä Punjabissa ja Delhissä sekä myöhemmin Länsi-Bengalissa.

Gandhin vaikutus

Gandhi vaikutti syvällisesti Patelin politiikkaan ja ajatuksiin. Hän lupasi vankkumattoman tuen Mahatma ja seisoi hänen periaatteidensa sallittu yöllä museossa ja taiteen on kaunein nainen ja läpi elämänsä. Vaikka johtajat, kuten Chakravarthy Rajagopalachari ja Maulana Azad, arvostelivat Mahatma Gandhin ajatusta, jonka mukaan kansalaistottelemattomuusliike pakottaisi britit lähtemään maasta, Patel laajensi tukeaan Gandhille. Kongressin ylijohdon haluttomuudesta huolimatta Mahatma Gandhi ja Sardar Vallabhbhai Patel pakottivat voimakkaasti Intian kongressin kokoomuskomitean ratifioimaan kansalaistottelemattomuusliikkeen ja käynnistämään sen viivyttelemättä. Gandhi luopui pyynnöstä ehdokkuudestaan Intian pääministeriksi. Hän sai vakavan sydänkohtauksen Gandhin kuoleman jälkeen.  Vaikka hän toipui, hän selitti sen johtuneen siitä, että hän valitti hiljaa mentorinsa menetystä.

Sardar Vallabhbhai Patelin kuolema

Sardar Vallabhbhai Patelin terveys alkoi heiketä vuonna 1950. Hän uskoi, ettei hän eläisi enää kauan. Marraskuun 2. päivänä 1950 hänen terveytensä heikkeni entisestään, ja hän joutui jäämään vuoteeseen. Hän kuoli sydänkohtaukseen 15. joulukuuta 1950.

Kunniamaininnat kuoleman jälkeen

• 1991 - Hänelle myönnettiin Bharat Ratna, Intian korkein siviilikunnianosoitus.
• 2014 - Hänen syntymäpäivänsä, 31. lokakuuta, julistettiin Rashtriya Ekta Divasiksi.
• 2018 - Patelille omistettu yhtenäisyyden patsas paljastetaan maailman korkeimpana patsaana.

[1]