Mohandas Karamchand Gandhi (hindi: मोहनदास करमचन्द गांधी; gujarati: મોહનદાસ કરમચંદ ગાંધી; Sindhi:محاتما گاندهي; s. 2. lokakuuta 1869 – k. 30. tammikuuta 1948) oli keskeinen johtaja Britannian hallitsemassa Intiassa ja yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista rauhanomaisen vastarinnan teoreetikko‑toimijoista. Häntä kutsutaan yleisemmin nimellä Mahatma Gandhi; mahatma on sanskritin kielessä kunnianosoitus, joka tarkoittaa "suurta sielua" tai "kunnianarvoista". Nimeä käytti hänen ylistäjänään muun muassa runoilija Rabindranath Tagore, ja nimitys levisi laajempaan käyttöön ensimmäisen kerran Etelä‑Afrikassa vuonna 1914. Intiassa häntä kutsuttiin myös rakkaudella Bapu (gujaratiin "isä", "papa"). Koko nimi on Mohandas Karamchand Gandhi.

Varhaiselämä ja koulutus

Gandhi syntyi porvarilliseen perheeseen Gujaratin Porbandarissa. Nuorena hän meni naimisiin Kasturba Gandhin kanssa, ja myöhemmin lähti opiskelemaan oikeustiedettä Lontooseen. Palattuaan hän työskenteli asianajajana ja muutti 1890‑luvun lopulla Etelä‑Afrikkaan, missä hän kohtasi rotusyrjintää ja oikeudellista epäoikeudenmukaisuutta eurooppalaisten ja Intiasta lähteneiden siirtotyöläisten välillä. Etelä‑Afrikassa hän kehitti periaatteita ja menetelmiä, jotka myöhemmin muovasivat Intian itsenäisyysliikettä.

Ajattelun keskeiset periaatteet

Gandhin poliittinen ja henkinen ajattelu perustui kahteen keskeiseen käsitteeseen: ahimsa (väkivallattomuus) ja satyagraha (totuudenvoima tai totuudenomistaminen), joilla hän pyrki muuttamaan sekä henkilökohtaisia asenteita että yhteiskunnallisia rakenteita. Hän painotti yksinkertaista elämäntapaa, itsehillintää, itsekuria ja väkivallattomia keinoja vastarintaan. Käytännössä tämä näkyi muun muassa boikotteina, lakkoina, mielenosoituksina, paastoina ja kansalaiskuuliaisuuden kampanjoina.

Toiminta Intian itsenäisyysliikkeessä

Gandhi palasi Intiaan vuosikymmenien jälkeen ja nousi 1920‑luvulla itsenäisyysliikkeen johtohahmoksi. Hän johti useita merkittäviä kampanjoita, kuten kansalaisten väkivallattoman non‑cooperation‑liikkeen, suolamarssin (Dandi, 1930) ja vuoden 1942 Quit India -kutsun. Kampanjoiden tarkoituksena oli murtaa Britannian valtaa taloudellisesti ja moraalisesti ilman aseellista väkivaltaa. Gandhi ja hänen seuraajansa joutuivat usein vankilaan näiden toimien vuoksi.

Elämäntapa ja symbolit

Gandhi tunnettiin yksinkertaisesta pukeutumisestaan (usein itse kutoja dhoti ja shawl) ja itseohjautuvuuden korostamisesta. Hän kannusti intialaisia valmistamaan omaa vaatetustaan ja käyttää kotitalouskehrää, charkha-pyörää, symbolina taloudelliselle riippumattomuudelle ja vastustukselle brittiläistä teollisuustuontia vastaan. Hän käytti myös paastoja poliittisina ja eettisinä protesteina vangitakseen huomion epäoikeudenmukaisuuksiin ja hillitäkseen väkivaltaa yhteiskunnassa.

Rooli itsenäisyyden saavuttamisessa ja myöhemmät vuodet

Gandhin johdolla Intian itsenäisyysliike onnistui lopulta saavuttamaan itsenäisyyden heinäkuun 1947 poliittisten paineiden ja toisen maailmansodan jälkeisten muutosten myötä. Itsenäistymiseen liittyivät kuitenkin veriset jakautumiset Hindun ja muslimiyhteisöjen välillä, ja Intian jakaantuminen Pakistaniin tuotti suuria inhimillisiä kärsimyksiä — tapahtumat, joiden käsittely ja Gandhin oma rooli ovat edelleen tutkijoiden ja kansalaisten keskustelun kohteena.

Murha ja perintö

Gandhi murhattiin New Delhissä 30. tammikuuta 1948 poliittisista syistä. Häntä pidetään Intian kansallisena marttyyrinä, ja hänen perintönsä ulottuu Intian rajojen ulkopuolelle: hänen väkivallattoman vastarintansa ideansa ovat vaikuttaneet muun muassa Martin Luther King Jr:n, Nelson Mandelan ja monien muiden oikeudenmukaisuustaistelijoiden toimintaan. Gandhin elämäntyö herättää edelleen keskustelua etiikasta, politiikasta ja tavoista pyrkiä muutokseen rauhanomaisesti.

Merkittäviä piirteitä ja vaikutuksia:

  • Väkivallattomuuden ja satyagrahan teoreettinen ja käytännöllinen kehittäjä.
  • Kansallisen itsemääräämisoikeuden ja taloudellisen omavaraisuuden puolustaja.
  • Symboli yksinkertaiselle elämäntavalle, uskonnolliselle suvaitsevaisuudelle ja eettiselle poliittiselle toiminnalle.
  • Vaikutus kansainväliseen kansalaisoikeusliikkeeseen ja 1900‑luvun poliittiseen ajatteluun.

Gandhin elämä ja opetukset ovat monisyisiä: hän oli sekä pyhimyksenomainen hahmo että kiistanalainen poliittinen toimija. Hänen menetelmiään ja perintöään tutkitaan ja sovelletaan edelleen eri yhteyksissä ympäri maailmaa.