Stanley Cohen – Nobelpalkittu biokemisti ja kasvutekijöiden löytäjä
Stanley Cohen (17. marraskuuta 1922 - 5. helmikuuta 2020) oli yhdysvaltalainen biokemisti, joka oli juutalaista syntyperää. Hän sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 1986. Hänen tutkimuksensa auttoi ymmärtämään, miten syöpä alkaa ja miten suunnitella syöpälääkkeitä.
Hän oli myös Herbert Boyerin kanssa yksi ensimmäisistä, jotka tekivät minkäänlaista geenitekniikkaa.
Tutkimustyö ja kasvutekijöiden löytäminen
Cohen tunnetaan erityisesti epidermalisen kasvutekijän (EGF, epidermal growth factor) löytämisestä ja tutkimisesta. EGF on pieni proteiini, joka sitoutuu solujen pinnalla olevaan EGF-reseptoriin (EGFR) ja käynnistää solun jakautumista, erilaistumista sekä muita signalointireittejä. Yhdessä Rita Levi‑Montalcinin kanssa Cohen sai Nobel-palkinnon kasvutekijöiden merkityksen paljastamisesta: Levi‑Montalcini oli löytänyt hermokasvutekijän (NGF), ja Cohenin työ täydensi kuvaa siitä, miten solujen kasvu ja erilaistuminen voidaan säädellä kemiallisesti.
Merkitys syövän tutkimuksessa ja lääketieteessä
Kasvutekijöiden ja niiden reseptorien tutkimus avasi uuden näkökulman syövän syntyyn: monet syöpätyypit hyödyntävät liiallista signalointia kasvutekijäreitteihin hemmotellakseen omaa kasvuaan. Tämän vuoksi EGF/EGFR-akselista on kehitetty myös lääkehoitoja, kuten EGFR-estäjiä ja vasta-ainepohjaisia hoitoja, joiden avulla pyritään estämään syöpäsolujen liiallista jakautumista. Cohenin löydökset ovat siten olleet keskeisiä kohdennettujen syöpälääkkeiden kehitykselle ja yleisemmälle ymmärrykselle solusignaloinnista.
Geenitekniikka ja bioteknologian alkuvaiheet
Cohen teki myös varhaista työtä DNA:n ja plasmidien kanssa yhdessä Herbert Boyerin kanssa. Heidän kokeensa olivat keskeisiä modernin recombinant DNA -tekniikan synnylle: ne osoittivat, että DNA-pätkiä voidaan yhdistää ja siirtää organismeista toiseen. Tämä työ avasi tien bioteknologian syntymiselle, uusien tutkimusmenetelmien ja teollisten sovellusten kehittämiselle sekä synnytti laajempaa keskustelua geenitekniikan turvallisuudesta ja sääntelystä.
Elämä ja perintö
Cohenin ura kesti useita vuosikymmeniä ja vaikutus näkyy niin perustutkimuksessa kuin kliinisessä kehityksessä. Hänen työnsä kasvutekijöiden mekanismeista on edelleen osa solubiologian ja onkologian opetusta, ja monet nykyaikaiset syöpälääkkeet pohjautuvat osittain hänen löytöihinsä. Cohen kuoli 5. helmikuuta 2020, 97-vuotiaana. Hänen perintönsä elää tutkimuksessa, lääketieteessä ja bioteknologian kehityksessä.
Elämäkerta
Cohen opiskeli pääaineenaan kemiaa ja biologiaa Brooklyn Collegessa. Hän suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1943 ja työskenteli bakteriologina maidonjalostuslaitoksessa. Myöhemmin vuonna 1945 hän suoritti maisterintutkinnon eläintieteestä Oberlin Collegessa. Lisäksi hän väitteli tohtoriksi Michiganin yliopiston biokemian laitokselta vuonna 1948.
1950-luvulla Cohen työskenteli Rita Levi-Montalcinin kanssa Washingtonin yliopistossa St. Louisissa. Hän eristi hermokasvutekijän ja löysi sitten epidermisen kasvutekijän. Vuonna 1959 hän alkoi opettaa biokemiaa Vanderbiltin yliopistossa.
Cohen sai myös Columbian yliopiston Louisa Gross Horwitz -palkinnon vuonna 1983 ja kansallisen tiedemitalin vuonna 1986.
Cohen kuoli 5. helmikuuta 2020 Nashvillessä, Tennesseessä 97-vuotiaana.
