Filosofian tohtori (PhD/DPhil) – tutkinnon määritelmä, alat ja vaatimukset

Filosofian tohtorin tutkinto (PhD, Ph.D., DPhil tai D.Phil.) on tutkimuspainotteinen tutkinto, jonka henkilö saa yliopistosta suorittamalla tohtoriohjelman ja tuottamalla uutta, itsenäistä tieteellistä tietoa. Monilla tieteenaloilla PhD/DPhil on korkein mahdollinen tutkinto (ns. loppututkinto). PhD/DPhil-tutkintoja on laajasti eri aloilla, kuten kirjallisuuden, filosofian, historian, luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan aloilla. Joillakin aloilla tohtorintutkinnoilla on vuosisataiset perinteet, esimerkiksi kanonisen oikeuden kaltaisissa opinnoissa, kun taas toisia, kuten tietojenkäsittelytieteen tohtoriohjelmia, kehitettiin voimakkaasti 1970–1980-luvuilla.

Mikä PhD/DPhil on ja miten sitä nimitetään

Lyhenteet PhD/Ph.D. ja DPhil/D.Phil. viittaavat samaan tutkintotasoon; nimiasu vaihtelee yliopistoittain ja maittain. Esimerkiksi osa brittiläisistä yliopistoista käyttää nimitystä DPhil. Tutkinnon suomenkielinen nimi on yleisesti filosofian tohtori alasta riippumatta, vaikka eräillä aloilla käytetään myös erisnimisiä tohtorintutkintoja (esim. kauppatieteiden tohtori, tekniikan tohtori).

Keskeiset piirteet

Tavoite: tuottaa alkuperäinen tieteellinen kontribuutio (uusi tieto, menetelmä, teoria tai sovellus).
Ohjaus: väitöskirjatyötä ohjaa yksi tai useampi professori/ohjaaja; edistymistä seuraa usein seurantaryhmä.
Itsenäisyys: opiskelija työskentelee itsenäisesti, mutta usein osana tutkimusryhmää.
Arviointi: tutkimus raportoidaan väitöskirjana ja puolustetaan julkisessa tai suljetussa väitöstilaisuudessa.

Rakenne ja vaiheet

Opintojaksot: joissakin maissa (esim. Yhdysvallat) ensimmäiset 1–2 vuotta sisältävät kursseja; monissa Euroopan maissa kurssit ovat vähäisempiä ja painotus on tutkimuksessa.
Tutkimussuunnitelma: ehdotus tutkimuksen tavoitteista, menetelmistä ja aikataulusta hyväksytään varhaisessa vaiheessa.
Kvalifikaatio-/yleistutkintokokeet: joissakin järjestelmissä suoritetaan kattavat kuulustelut tai ns. candidacy-vaiheen koe.
Väitöskirja: monografia tai artikkeliväitöskirja (useita vertaisarvioituja artikkeleita yhteen kokoava kokonaisuus, jossa on yhteenveto-osa).
Väittely: julkinen puolustus (esim. Pohjoismaissa opponentin kanssa) tai suullinen kuulustelu (viva voce) ulkopuolisten tarkastajien kanssa.
Arkistointi: hyväksytty työ julkaistaan tai tallennetaan yliopiston arkistoon; yhä useammin avoimesti saataville.

Kesto

Kesto vaihtelee maittain ja aloittain. Tyypillisesti 3–4 vuotta täysipäiväisenä Euroopassa (Bolognan mallissa tohtori on maisterin jälkeinen 3–4 vuoden vaihe) ja 4–6 vuotta Yhdysvalloissa, jos opintoihin sisältyy laaja kurssivaihe. Osa-aikaisena suorittaminen pidentää kestoa. Tutkinto vastaa kansainvälisesti ISCED-taso 8 / EQF-taso 8 -tasoa.

Pääsyvaatimukset

Vähimmäistausta: yleensä maisterin tutkinto tai vastaava; joissain maissa riittää suoraan erinomaisin arvosanoin suoritettu kandidaatti (honours) tai siirtymävaiheen MPhil.
Tutkimusidea: alustava tutkimussuunnitelma tai motivaatiokuvaus; joillakin aloilla haetaan avoimiin projekteihin.
Näyttö osaamisesta: opintosuoritukset, ansioluettelo, suositukset ja mahdolliset julkaisunäytteet; joissakin maissa kielitesti ja/tai standardoitu koe (esim. GRE) ohjelman vaatimusten mukaan.
Rahoitus: apuraha, työsuhteinen tohtorikoulutettavan paikka, tutkimus- tai opetustehtävät (RA/TA) tai ulkopuolinen rahoitus.
Eettiset luvat: tutkimuksen luonteesta riippuen tarvittavat eettiset hyväksynnät ja lupaprosessit.

Väitöskirjan muodot ja vaatimukset

Monografia: yksi laaja teos, joka esittelee tutkimuksen taustan, menetelmät, tulokset ja johtopäätökset.
Artikkeliväitöskirja: kokoelma vertaisarvioituja artikkeleita (tai käsikirjoituksia), joita yhdistää laaja yhteenveto-osa.
Alkuperäisyys ja kontribuutio: työn on osoitettava uutuusarvoa ja merkitystä tieteenalalle; yhteisjulkaisuissa oma osuus eritellään.
Kieli: väitöskirjan kieli vaihtelee; monilla aloilla englanti on tavallisin, mutta paikalliset kielet ovat mahdollisia yliopiston linjauksen mukaan.

Arviointi ja puolustus

Esitarkastus: ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat käsikirjoituksen ennen väitöstilaisuutta.
Puolustus: suullinen tentti (viva) tai julkinen väitös. Esimerkiksi Suomessa väitöstilaisuudessa toimivat kustos ja opponentti.
Lausunto ja arvosana: tarkastajat antavat lausunnot; arvosanajärjestelmät vaihtelevat (hyväksytty/hylätty tai asteikko).

Rahoitus ja työtehtävät opintojen aikana

Rahoituslähteet: yliopiston työsuhde, projektirahoitus, säätiöapurahat, julkinen tutkimusrahoitus tai työnantajan tuki.
Opetus ja ohjaus: tohtoriopiskelijat voivat toimia opetus- ja ohjaustehtävissä; tämä kehittää pedagogisia valmiuksia ja on joissain ohjelmissa vaatimus.

Suhde muihin tohtorintutkintoihin

PhD/DPhil on tutkimustohtorin tutkinto. Sen rinnalla on ammatillisia tohtorintutkintoja (esim. DBA, EdD, EngD), joissa painotus on usein soveltavassa tutkimuksessa ja ammatillisessa kehittämisessä. Joillakin aloilla on myös pitkät perinteet omaavia erikoistohtorintutkintoja. Eri maiden käytännöt vaihtelevat siitä, mitkä tutkintonimikkeet luokitellaan tutkimus- tai ammatillisiksi tohtoreiksi.

Valmistumisen jälkeinen ura ja nimikkeen käyttö

Urapolut: yliopistot ja tutkimuslaitokset (postdoc, tutkija, opettaja), yritysten TKI-tehtävät, julkishallinto, data-analytiikka, konsultointi, asiantuntija- ja johtotehtävät.
Nimike: valmistunut voi käyttää nimikettä tohtori tai lyhennettä PhD/DPhil nimen yhteydessä; monissa maissa käytetään puhuttelussa muotoa Dr.

Alueellisia ja historiallisia huomioita

Bolognan malli: Euroopassa PhD seuraa yleensä maisteritasoa ja on laajuudeltaan 180–240 ECTS -opintopistettä tutkimukseen rinnastettuna.
Väliportaat: joissakin maissa on väliarvonimiä, kuten lisensiaatin tutkinto tai ABD (all but dissertation), kun kurssit ja kokeet on suoritettu, mutta väitöskirja on kesken.
Historiallinen kehitys: nykymuotoinen tutkimustohtorin tutkinto vakiintui 1800–1900-luvuilla, ja laajeni 1900-luvun loppupuolella uusille aloille, kuten tietojenkäsittelytieteeseen, säilyttäen samalla juurensa klassisissa yliopistoperinteissä.

Tutkintovaatimukset

Tohtori- ja filosofian tohtoriohjelmaan päästäkseen henkilön on yleensä suoritettava tohtori- ja filosofian tohtorin tutkintoon liittyvä kandidaatin tai maisterin tutkinto. Esimerkiksi teatterin alan PhD/DPhil-tutkintoon hakevalla henkilöllä on yleensä oltava maisterintutkinto, esimerkiksi taiteen maisterin tutkinto teatterista, englantilaisesta kirjallisuudesta tai joltakin siihen liittyvältä alalta.

PhD/DPhil-tutkinnon osat

PhD/DPhil-tutkinnon suorittaminen kestää yleensä kolmesta kuuteen vuotta kokopäiväistä opiskelua. Ne voivat edellyttää tai olla edellyttämättä maisterin tutkintoa. Monet PhD/DPhil-tutkinnot alkavat jatkokurssien suorittamisella. Kun PhD/DPhil-opiskelija on suorittanut nämä kurssit, hän suorittaa kokeet, joilla testataan, mitä opiskelija tietää opiskelualastaan. Kun opiskelija on läpäissyt kokeet, hän alkaa tehdä alkuperäistä tutkimusta. Tuloksena syntyy pitkä tutkimusraportti, jota kutsutaan väitöskirjaksi (tai "thesis"). Joissakin tohtorin ja filosofian tohtorin tutkinnoissa opiskelijan on myös suoritettava kielikokeet (esimerkiksi ranskan, saksan tai muiden kielten kokeissa). Monet tohtori- ja filosofian tohtoriopiskelijat opettavat perustutkinto-opiskelijoita tai avustavat professoreita tutkimustyössä tohtori- ja filosofian tohtoriopintojensa aikana.

Vaatimuksena yliopisto-opetuksessa

Yliopisto-opetuksen vaatimukset vaihtelevat eri oppiaineissa ja eri maissa. Tohtorin tai tohtorin tutkinto on välttämätön tai tavallinen edellytys yliopiston professoriksi pääsemiseksi monilla aloilla, erityisesti luonnontieteissä. Monilla kuuluisilla professoreilla ei kuitenkaan ole ollut korkeampaa korkeakoulututkintoa, vaikka se onkin nykyään harvinaisempaa. Joillakin aloilla ei ole tohtorin tai filosofian tohtorin tutkintoa, joten yliopistoprofessoriksi pääseminen edellyttää muuta tutkintoa. Esimerkiksi kuvataiteen aloilla, kuten taidegrafiikan tai graafisen suunnittelun alalla, korkein tutkinto on Master of Fine Arts (MFA) -tutkinto. MFA-tutkinnon suorittaneesta henkilöstä voi tulla yliopiston professori joillakin kuvataiteen aloilla.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on filosofian tohtorin tutkinto?

A: Filosofian tohtorin tutkinto, joka tunnetaan myös nimillä PhD, Ph.D., DPhil tai D.Phil, on tutkinto, jonka henkilö saa suoritettuaan tohtoriohjelman yliopistossa.

K: Onko PhD/DPhil korkein tutkinto, jonka henkilö voi suorittaa monilla opintoaloilla?

V: Kyllä, PhD/DPhil-tutkintoa pidetään usein korkeimpana tutkintona, jonka henkilö voi suorittaa monilla opintoaloilla, minkä vuoksi sitä kutsutaan "loppututkinnoksi".

K: Millä aloilla PhD/DPhil-tutkintoja myönnetään?

V: PhD/DPhil-tutkintoja myönnetään monilla eri aloilla, kuten kirjallisuuden, filosofian, historian, luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan aloilla.

K: Minkä tyyppisiä PhD/DPhil-tutkintoja on ollut olemassa satoja vuosia?

V: Kanonisen oikeuden alan PhD/DPhil-tutkinto on ollut olemassa satoja vuosia.

K: Milloin kehitettiin joitakin uudempia PhD/DPhil-tutkintoja, kuten tietojenkäsittelytieteen tutkinto?

V: Jotkin uudemmista tohtorin ja filosofian tohtorin tutkinnoista, kuten tietojenkäsittelytieteen tutkinto, kehitettiin 1970- ja 1980-luvuilla.

K: Tarjotaanko kaikissa yliopistoissa PhD/DPhil-tutkintoja?

V: Ei, kaikki yliopistot eivät tarjoa tohtorin ja filosofian tohtorin tutkintoja, mutta monet yliopistot tarjoavat niitä eri aloilla.

K: Voiko henkilö suorittaa PhD/DPhil-tutkinnon suorittamatta tohtoriohjelmaa?

V: Ei, henkilö ei voi suorittaa PhD/DPhil-tutkintoa suorittamatta yliopistossa tohtoriohjelmaa.