Tallulah Brockman Bankhead (31. tammikuuta 1902 – 12. joulukuuta 1968) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja teatteritähti, joka tunnettiin voimakkaasta läsnäolostaan, matalasta, karheasta äänestään ja terävästä huumorintajustaan. Hänelle annettiin usein vain etunimi, ja häntä kutsuttiin yleisesti pelkästään "Tallulah'ksi".
Varhainen elämä ja tausta
Bankhead syntyi Huntsvillessä Alabamassa vaikutusvaltaiseen perheeseen. Hänen perheensä oli poliittisesti aktiivinen ja vauras: hänen isänsä oli johtava etelän demokraatti ja myöhemmin Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies. Perheen asema ja sosiaaliset kontaktit antoivat Tallulahille hyvät mahdollisuudet kulttuuriseen ja taiteelliseen koulutukseen jo nuorena. Hän oli myös lapsuudenystäviä kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin vaimon Zeldan kanssa.
Ura näyttämöllä, elokuvissa ja radiossa
Tallulah oli näyttelijä elämänsä alusta loppuun ja teki pitkän uran sekä näyttämöllä että valkokankaalla. Hän esiintyi lähes 300 elokuva-, näyttämö-, televisio- ja radioroolissa. Hänen läpimurtonsa näyttämöllä teki hänestä Broadway-tähden, ja myöhemmät elokuvatyöt toivat hänelle kansainvälistä mainetta.
Vuoden 1932 elokuvassa Devil and the Deep hän oli merkittävässä roolissa yhdessä Gary Cooperin, Charles Laughtonin ja Cary Grantin kanssa. Elokuvassa ja sen jälkeen Bankheadin karisma ja intensiteetti kiinnittivät kriitikoiden ja yleisön huomion.
Merkittävä elokuvarooli oli myös Alfred Hitchcockin ohjaamassa Lifeboat -elokuvassa (1943–1944), joka on monien mielestä yksi hänen parhaista suorituksistaan. Rooli toi hänelle New Yorkin elokuvakriitikkojen piirin palkinnon ja vahvisti mainetta monipuolisena näyttelijänä.
Näyttämöllä Tallulah menestyi erityisesti Noëlin Cowardin draaman ja komedian parissa. Hänen uusintaversioensa Cowardin Private Lives -näytelmästä kiersi maata ja menestyi Broadwaylla lähes kaksi vuotta, mikä toi hänelle sekä mainetta että merkittävän taloudellisen menestyksen.
Koekuvaukset ja kuuluisa "Tuulen viemää" -tilanne
Bankhead oli yksi ehdokkaista elokuvan Tuulen viemää (1939) Scarlett O'Haran rooliin. Tuottaja David O. Selznick kuvaili häntä "ensimmäiseksi valinnaksi vakiintuneiden tähtien joukossa" Scarlett O'Haran rooliin, ja hänen koekuvauksensa mustavalkoisena keräsi myönteistä palautetta. Selznick kuitenkin katsoi, että Bankhead kuvautui huonosti Technicolorissa ja että 36-vuotiaana hän oli liian vanha elokuvan alun 16-vuotiaaksi kuvatun hahmon esittäjäksi. Lopulta rooli annettiin Vivien Leigh'lle.
Henkilökohtainen elämä ja julkinen kuva
Tallulahin yksityiselämä oli julkisuudessa ajoittain myrskyisä. Hän kamppaili alkoholismin ja huumeriippuvuuden kanssa, ja hänen elämäntapansa sekä rehevä sosiaalinen elämä herättivät kiinnostusta ja skandaalia. Bankhead oli myös avoimesti biseksuaali sekä aikansa normeihin nähden provokatiivinen; hänen suhteisiinsa kuului sekä miehiä että naisia. Hänet muistetaan usein tulisieluisesta esiintymistyylistään, terävistä lausahduksistaan ja intensiivisestä persoonastaan.
Palkinnot ja perintö
Tallulah valittiin American Theater Hall of Fameen vuonna 1972 ja Alabaman naisten Hall of Fameen vuonna 1981, mikä kertoo hänen pitkäkestoisesta vaikutuksestaan teatteriin ja kulttuuriin. Hänet noteerattiin elinaikanaan sekä lahjakkaana näyttelijänä että värikkäänä julkisuuden henkilönä; monet myöhemmät näyttelijät ja esiintyjät ovat maininneet hänet esikuvanaan intensiivisen esiintymisensä ja persoonansa vuoksi.
Taloudellinen menestys ja kuolema
Näytelmänsä ja pitkän uransa ansiosta Bankhead keräsi merkittävän omaisuuden. Kuollessaan hänellä arvioitiin olleen noin 2 miljoonan dollarin arvoiset varat, mikä oli tuohon aikaan huomattava summa. Tallulah Bankhead kuoli New Yorkissa 12. joulukuuta 1968. Hän jäi elämään sekä muistoissa vaikuttavana esiintyjänä että esimerkkinä lavan dramatismista ja kapinallisesta persoonallisuudesta.
