Sir Tom Kibble — brittiläinen teoreettinen fyysikko ja Higgsin mekanismin pioneeri
Sir Tom Kibble — brittiläinen teoreettinen fyysikko ja Higgsin mekanismin pioneeri; ura kvanttikenttäteoriassa, topologisissa vioissa ja tiedemiesten yhteiskuntavastuussa.
Sir Thomas Walter Bannerman "Tom" Kibble (23. joulukuuta 1932 – 2. kesäkuuta 2016) oli brittiläinen teoreettinen fyysikko, The Blackett Laboratory -laboratorion vanhempi tutkija Imperial Collegessa Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja teoreettisen fysiikan professori Imperial Collegessa. Hänet lyötiin ritariksi vuoden 2014 syntymäpäiväkunnianosoituksessa fysiikan hyväksi tehdyistä palveluksista.
Ura ja tutkimus
Kibblen tutkimusala oli erityisesti kvanttikenttäteoria, joka on alkeishiukkasten käyttäytymisen perusta, sekä alkeishiukkasfysiikan ja kosmologian väliset yhteydet. Hän teki keskeistä työtä ymmärtäessään, miten symmetrian spontaani rikkoutuminen voi vaikuttaa kenttäteorioiden hiukkasominaisuuksiin ja miten nämä ilmiöt heijastuvat maailmankaikkeuden varhaisvaiheisiin. Lisäksi hän tutki topologisia vikoja — esimerkiksi monopoleja, kosmisia säikeitä ja domínioita — ja niiden muodostumista kosmisen faasisiirtymän yhteydessä.
Higgsin mekanismi ja topologiset viat
Kibble tunnetaan erityisesti yhtenä ensimmäisistä Higgsin mekanismin kuvaajista: hänen työnsä auttoi selventämään, miten tietyt kenttäteoriat voivat tuottaa massan gauge-hiukkasille ilman, että teoriassa esiintyisi fyysisiä massattomia Goldstone-hiukkasia. Hänen panoksensa oli osa laajempaa 1960-luvun läpimurtoa (mukaan lukien Englertin, Broutin, Higgsiin ja Guralnik–Hagen–Kibble -työt), joka muodosti teoreettisen perustan myöhemmille kokeellisille löydöille, kuten Higgsin bosonin havainnon CERNin LHC:llä vuonna 2012. Vaikka Nobelpalkinto myönnettiin vuonna 2013 François Englertille ja Peter Higgsille, Kibblen ja muiden samanaikaisesti työtä tehneiden merkitystä pidetään keskeisenä modernin hiukkasfysiikan kehityksessä.
1970-luvulta lähtien Kibble laajensi kiinnostustaan kosmologiaan ja osoitti, että varhaisen maailmankaikkeuden faasisiirtymät voivat synnyttää topologisia vikoja. Tätä ideaa kutsutaan usein Kibblen mekanismiksi: se kuvaa, miten satunnaiset eri alueiden valinnat faasisiirtymässä johtavat siihen, että avaruuteen jää kohtia tai risteyslinjoja, joissa kenttien tila ei voi mukautua yhtenäisesti. Nämä topologiset vikatyyppiset rakenteet — monopolit, säikeet ja domaineet — ovat sekä teoreettisesti kiinnostavia että mahdollisesti havaittavissa olevia jälkiä maailmankaikkeuden kehityksestä.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Jo 1950-luvulta alkaen Kibble oli huolissaan ydinasevarustelukilpailusta ja sodanuhkista. 1970-luvulta eteenpäin hän otti merkittävän roolin tiedemiehen sosiaalisen vastuun edistämisessä: hän osallistui julkiseen keskusteluun tieteen eettisistä näkökohdista, ydinaseiden vähentämisestä ja tutkijoiden vaikuttamismahdollisuuksista yhteiskunnallisiin valintoihin. Hän toimi myös aktiivisesti tieteellisten yhteisöjen sisällä edistääkseen tieteen julkista ymmärrettävyyttä ja vastuullista soveltamista.
Vaikutus ja perintö
Kibblen laaja-alainen tutkimus yhdisti teoreettista hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa tavalla, joka on muokannut molempia aloja. Hänen työnsä Higgsin mekanismin ja topologisten vikojen parissa on osa niitä teoreettisia rakenteita, jotka mahdollistivat myöhemmät kokeelliset löydöt ja uusia tutkimuslinjoja. Lisäksi hänen yhteiskunnallinen aktiivisuutensa teki hänestä merkittävän äänen tutkijoiden eettisissä kysymyksissä.
Elämä kerrattuna: Kibble syntyi joulukuussa 1932 ja kuoli kesäkuussa 2016. Hän oli pitkäaikaisesti sidoksissa Imperial Collegeen, missä hän opetti ja ohjasi useita opiskelijapolvia. Hänen työnsä ja kirjoituksensa jäävät keskeiseksi osaksi modernin teoreettisen fysiikan historiaa.
Varhainen elämä ja koulutus
Kibble syntyi Intian Madrasissa, ja hän oli Intian lääkintäpalvelun upseerin William Bannermanin ja kirjailija Helen Bannermanin pojanpoika. Hän opiskeli Madrasin Doveton Corrie -koulussa ja sen jälkeen Skotlannin Edinburghissa Melville Collegessa ja Edinburghin yliopistossa. Hän valmistui Edinburghin yliopistosta kandidaatin tutkinnosta vuonna 1955, maisterin tutkinnosta vuonna 1956 ja tohtorin tutkinnosta vuonna 1958. Kibble oli naimisissa Anne Allanin kanssa vuodesta 1957 tämän kuolemaan vuonna 2005. Heillä oli kolme lasta.
Ura
Kibble työskenteli symmetrian rikkoutumisen (yksinkertainen esimerkki - mäen huipulla oleva pallo voi rullata alas mihin suuntaan tahansa), faasisiirtymien (yksinkertainen esimerkki - vesi muuttuu jääksi jäätyessään) ja topologisten vikojen (karkeasti sanottuna pisteiden, viivojen tai pintojen, joissa on hyppy avaruudessa) parissa.Hänet tunnetaan ennen kaikkea Higgsin mekanismin (joka selittää, miten joillakin mutta ei kaikilla alkeishiukkasilla on massaa) löytämisestä ja Higgsin bosonin (Higgsin mekanismissa keskeinen massiivinen hiukkanen) ennustamisesta yhdessä Gerald Guralnikin ja C. R. Hagenin kanssa (GHK). Physical Review Letters -lehden 50-vuotisjuhlan yhteydessä lehti tunnusti tämän löydön yhdeksi PRL:n historian virstanpylväsjulkaisuksi. Tästä löydöstä professori Kibble sai American Physical Societyn vuoden 2010 J. J. Sakurai -palkinnon teoreettisesta hiukkasfysiikasta. Vaikka GHK:ta pidetään yleisesti Higgsin teorian varhaisimmista papereista täydellisimmän kirjoittajana, häntä ei kiistanalaisesti otettu mukaan vuoden 2013 fysiikan Nobel-palkinnon saajaksi. Vuonna 2014 Nobel-palkittu Peter Higgs ilmaisi pettymyksensä siihen, että Kibblen ei valittu jakamaan Nobel-palkintoa François Englertin ja hänen itsensä kanssa.
Kibble oli uranuurtaja topologisten vikojen muodostumisen tutkimisessa maailmankaikkeuden olemassaolon alkuaikoina. Vaikutusvaltainen malli vikojen muodostumisesta tietynlaisen faasimuutoksen yli tunnetaan nimellä Kibble-Zurek-mekanismi. Hänen artikkelinsa kosmisista säikeistä (avaruuden viivavirheistä kosmisessa mittakaavassa) toi ajatuksen moderniin kosmologiaan.
Hän oli toinen Euroopan tiedesäätiön (ESF) rahoittaman kosmologiaa laboratoriossa (COSLAB) koskevan tutkimusohjelman kahdesta puheenjohtajasta, joka toimi vuosina 2001-2005. Aiemmin hän toimi ESR:n Topological Defects in Particle Physics, Condensed Matter & Cosmology (TOPDEF) -verkoston koordinaattorina. Näissä ohjelmissa tutkittiin analogioita maailmankaikkeuden alkuvaiheen topologisten vikojen ja vastaavien rakenteellisten vikojen välillä nesteissä ja kiinteissä aineissa, joita voidaan tutkia laboratoriossa. (Yksinkertainen esimerkki laboratorion topologisten vikojen verkostosta on metallin monien pienten, väärin kohdistettujen kiteiden väliset rajat).
Vuonna 1966 Kibble julkaisi oppikirjan Klassinen mekaniikka, joka on yhä painettuna (vuonna 2016), nyt viidentenä painoksena ja yhdessä Frank Berkshiren kanssa kirjoitettuna.
Tunnistaminen
Kibble oli Royal Societyn (1980), Institute of Physicsin (1991) ja Imperial College Londonin (2009) jäsen. Hän oli myös American Physical Societyn (1958), European Physical Societyn (1975) ja Academia Europaean (2000) jäsen. Vuonna 2008 American Physical Society nimesi Kibblen erinomaiseksi refereeksi.Sakurai-palkinnon lisäksi Kibble on saanut Royal Societyn Hughes-mitalin (1981), Institute of Physicsin Rutherford- (1984) ja Guthrie-mitalit (1993), Dirac-mitalin (2013), Albert Einstein -mitalin (2014) ja Edinburghin kuninkaallisen seuran kuninkaallisen mitalin (2014). Hän sai CBE-tunnustuksen vuoden 1998 syntymäpäiväkunnianosoituksessa ja hänet lyötiin ritariksi vuoden 2014 syntymäpäiväkunnianosoituksessa fysiikan hyväksi tehdyistä palveluksista.
Tutkijoiden sosiaalinen vastuu
1950- ja 1960-luvuilla Kibble huolestui ydinasevarustelukilpailusta, ja vuodesta 1970 lähtien hän toimi johtavassa asemassa useissa järjestöissä, jotka edistivät tiedemiesten sosiaalista vastuuta. Vuosina 1970-1977 hän oli British Society for Social Responsibility in Science -järjestön kansallisen komitean jäsen, sitten rahastonhoitaja ja sitten puheenjohtaja; vuodesta 1976 hän oli Science and Society Trustin luottamushenkilö; vuodesta 1981 vuoteen 1991 hän oli Scientists against Nuclear Arms -järjestön kansallisen koordinointikomitean jäsen, sitten varapuheenjohtaja ja sitten puheenjohtaja; hän oli Scientists for Global Responsibility -järjestön tukija; ja vuodesta 1988 hän oli Martin Ryle Trustin puheenjohtaja ja myöhemmin luottamushenkilö. Hän toimi Imperial Collegessa vuonna 1988 pidetyn toisen kansainvälisen tiedemieskongressin järjestelytoimikunnan puheenjohtajana, ja hän oli yksi konferenssin pöytäkirjojen toimittajista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Sir Thomas Walter Bannerman Kibble?
A: Sir Thomas Walter Bannerman "Tom" Kibble oli brittiläinen teoreettinen fyysikko, joka toimi johtavana tutkijana The Blackett Laboratory -laboratoriossa Imperial Collegessa Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja myös teoreettisen fysiikan professorina Imperial Collegessa.
Kysymys: Milloin Sir Thomas Walter Bannerman Bannerman Kibble syntyi ja milloin hän kuoli?
V: Sir Thomas Walter Bannerman Bannerman Kibble syntyi 23. joulukuuta 1932 ja hän kuoli 2. kesäkuuta 2016.
K: Mitkä olivat Sir Thomas Walter Bannerman Kibblen tutkimusintressit?
V: Sir Thomas Walter Bannerman Kibblen tutkimusintressejä olivat kvanttikenttäteoria ja korkean energian hiukkasfysiikan ja kosmologian väliset yhteydet.
K: Mikä on Higgsin mekanismi?
V: Higgsin mekanismi on selitys sille, miten joillakin alkeishiukkasilla on massaa mutta ei kaikilla.
K: Mitä topologiset viat tarkoittavat?
V: Topologisilla vioilla tarkoitetaan pisteitä, viivoja tai pintoja avaruudessa, joissa on hyppäys.
K: Milloin Sir Thomas Walter Bannerman Kibble lyötiin ritariksi ja miksi?
V: Sir Thomas Walter Bannerman Kibble lyötiin ritariksi vuoden 2014 syntymäpäiväkunnianosoituksessa fysiikan hyväksi tehdyistä ansioista.
Kysymys: Mikä yhteiskunnallinen asia huolestutti Sir Thomas Walter Bannerman Kibblen ja mitä hän teki sen hyväksi?
V: Sir Thomas Walter Bannerman Kibble oli huolissaan ydinasevarustelukilpailusta, ja hän toimi johtavassa roolissa tiedemiehen sosiaalisen vastuun edistämisessä vuodesta 1970 alkaen.
Etsiä