Wilbur Louis Ross, Jr. (s. 28. marraskuuta 1937 – k. 23. marraskuuta 2023) oli yhdysvaltalainen poliitikko, sijoittaja, liikemies ja entinen pankkiiri. Ross toimi Yhdysvaltain 39. kauppaministeri 28. helmikuuta 2017–20. tammikuuta 2021 Donald Trumpin hallinnossa. Ennen ministeriksi ryhtymistään hän teki pitkän uran yksityisellä sektorilla, erityisesti velkaantuneiden ja vaikeuksiin joutuneiden yritysten ostamisessa ja uudelleenjärjestelyssä. Ross opiskeli Yale-yliopistossa ja valmistui sen jälkeen Harvardin kauppakorkeakoulusta (MBA), minkä jälkeen hän työskenteli muun muassa sijoituspankkitoiminnassa ja perusti myöhemmin oman sijoitusyhtiönsä.
Ross tunnetaan "konkurssien kuninkaana", koska hänellä on kokemusta konkurssiin menneiden yritysten ostamisesta, pääasiassa valmistus- ja terästeollisuudessa, ja niiden myymisestä suurella voitolla toiminnan parantumisen jälkeen. Hänet tunnettiin konkurssiin ajautuneiden yritysten uudelleenjärjestelyistä muun muassa teräs-, hiili-, televiestintä-, ulkomaisten investointien ja tekstiiliteollisuuden aloilla. Rossin strategiaan kuului usein velkaisilla yrityksillä ostaminen, kustannusrakenteen ja tuotantoketjun muutokset sekä omaisuuden myyminen tai integrointi osaksi muita yhtiöitä.
Ross perusti ja johti useita sijoitusyhtiöitä, joista tunnetuin oli WL Ross & Co., joka keskittyi vaikeuksiin joutuneisiin teollisuusyrityksiin ja yritysjärjestelyihin. Hänestä tuli yksityissektorilla tunnettu henkilö nimenomaan siitä, että hän oli valmis sijoittamaan ja neuvottelemaan konkurssimenettelyjä hyödyntämällä. Tämän seurauksena hän keräsi huomattavan henkilökohtaisen varallisuuden ja nousi yhdeksi USA:n vaikutusvaltaisimmista teollisuusalan sijoittajista.
Ministerikaudellaan Ross oli keskeinen hahmo Yhdysvaltain kauppapolitiikassa. Hänen toimikauteensa liittyivät muun muassa tuontitullipäätökset, erityisesti teräksen ja alumiinin tariffit sekä kauppaneuvottelut Kiinan ja muiden maiden kanssa. Ross ajoi usein "America First" -linjaa, joka painotti kotimaisen teollisuuden suojelemista ja ulkomaisten vaikutusten vähentämistä tietyillä aloilla. Kauppaministerinä hän oli myös osallisena väitteissä ja oikeudellisissa kiistoissa, kuten kiistassa väestönlaskennan kansalaisuus-kysymyksen lisäämisyrityksestä, joka herätti runsaasti julkista keskustelua.
Rossin ura ei ollut vapaa kiistoja. Hän sai kritiikkiä mahdollisista eturistiriidoista ja taloudellisten intressiensä riittävän eriyttämisen laiminlyönnistä, samoin kuin sijoitusten ja suhteiden, myös kansainvälisten toimijoiden kanssa, herättämistä kysymyksistä. Myös hänen tapansa käsitellä työntekijöitä ja yritysten uudelleenjärjestelyjä herätti sekä taloudellista että sosiaalista kritiikkiä: toisaalta hänelle myönnettiin kyky pelastaa tai realisoida arvoa vaikeuksissa olevista yrityksistä, toisaalta prosessit saattoivat johtaa työpaikkojen menetyksiin ja paikallisiin vaikeuksiin.
Henkilökohtaisessa elämässään Ross oli naimisissa useaan otteeseen ja hänellä oli lapsia. Hän oli yksi Yhdysvaltain hallituksen varakkaimmista virkamiehistä ministerikaudellaan. Kuolemansa jälkeen hänen perintönsä arvioidaan monisyiseksi: hänet muistetaan sekä kovanlinjaisena sijoittajana, joka osasi hyödyntää konkursseja että kiistanalaisena poliitikkona, jonka toimilla oli pitkäkestoisia vaikutuksia Yhdysvaltain teollisuus- ja kauppapolitiikkaan.