William Franklin – New Jerseyn kuvernööri ja Benjamin Franklinin poika

Tutustu William Frankliniin — Benjamin Franklinin poikaan ja New Jerseyn viimeiseen siirtomaakuvernööriin, kiivas lojalisti ja kiistanalainen historiallinen hahmo.

William Franklin (noin 1730 - marraskuu 1813) oli yhdysvaltalainen sotilas, asianajaja ja siirtomaahallinnon johtaja, Benjamin Franklinin avioton poika. Hän oli New Jerseyn viimeinen siirtomaaherra (1763-1776). Franklin oli vankkumaton lojalisti koko Amerikan vapaussodan ajan.

William Franklinin syntymävuosi ei ole tarkasti tiedossa; useimmat lähteet sijoittavat sen noin vuoteen 1730. Hänen äitinsä henkilöllisyys on historiallisesti epävarma, mutta isänä tunnettu Benjamin Franklin tunnusti Williamin pojakseen ja vaikutti merkittävästi hänen kasvatukseensa ja uransa alkuun. William sai koulutusta ja opiskeli lakia, ja hänestä kehittyi arvostettu asianajaja ennen nimitystään siirtomaaherraksi.

Kuvernöörinä

Vuonna 1763 William Franklin nimitettiin New Jerseyn siirtomaaherraksi. Virassa hän edusti kuninkaallista valtaa ja pyrki ylläpitämään siirtomaiden järjestystä sekä Britannian etuja Pohjois-Amerikassa. Kuvernöörinä hän joutui tasapainottelemaan paikallisten siirtomaalaiseliittien, siirtokunnan taloudellisten intressien ja Lontoon politiikan välillä. Hänen asemansa vahvistui virallisissa piireissä, mutta paikallisten asukkaiden keskuudessa kasvoi kritiikki, kun vastakkainasettelu Britannian ja siirtomaiden välillä kiristyi 1760–1770-luvuilla.

Lojalismi ja perheen jakautuminen

Kun amerikkalainen itsenäisyysliike voimistui 1770-luvulla, William Franklin omaksui johdonmukaisesti lojalistin kannan. Hän piti parempana perinteistä yhteyttä Britanniaan ja vastusti radikaaleja itsenäisyysaikeita. Tämä kanta johti syvään ristiriitaan hänen isänsä Benjamin Franklinin kanssa, joka siirtyi tukemaan Amerikan itsenäisyyttä ja toimi yhtenä sen näkyvimmistä edustajista Euroopassa. Suhde isän ja pojan välillä muuttui etäiseksi ja ajoittain avoimen vihamieliseksi sodan aikana.

Vankeus, toiminta sodan aikana ja maanpakoon lähtö

Vuonna 1776 William Franklin vangittiin paikallisten itsenäisyysmielisten toimesta. Hän oli vankina useiden kuukausien ajan ja menetti virallisesti asemansa New Jerseyn kuvernöörinä, kun siirtokunnat purkivat kuninkaallisen hallinnon. Vapautumisensa jälkeen Franklin liittyi Britannian tukemien lojaalistien joukkoihin ja toimi aktiivisesti lojalistien organisoimisessa. Sodan käänteiden jälkeen hän lähti lopulta Britanniaan vuonna 1782, kuten monet muutkin lojaalistit, ja vietti loppuelämänsä siirtolaisena Lontoossa.

Myöhemmät vuodet ja perintö

Britanniassa William Franklin osallistui lojaalistien yhteisön toimintaan ja pyrki ajamaan siirtomaiden lojalistien etuja palattuaan mantereelle. Hänen suhteensa isäänsä ei kuitenkaan täysin palautunut, vaikka perheen piirissä oli yhteydenpitoa eri vaiheissa. William Franklin kuoli marraskuussa 1813. Hänen elämänsä ja uransa muistetaan esimerkkinä siitä, miten vallankumoukselliset murrokset voivat jakaa perheitä ja ihmisiä eri ääripäihin poliittisissa kysymyksissä.

William Franklinin jälkeläisiin kuuluu mm. hänen poikansa William Temple Franklin, joka tunnetaan myös historiankirjoissa ja toimi osaltaan isoisänsä Benjamin Franklinin avustajana ja sihteerinä Euroopassa. Williamin elämä noudatti lojaalistin kohtaloa: menestystä siirtomaahallinnossa, kiistaa ja eroa perheessä sekä lopulta pakolaisuuteen ja uuteen alkuun Britanniassa.

Hae kirjaimella