Kolonialismi | kun maa tai kansakunta ottaa haltuunsa muita maita
Kolonialismista on kyse, kun maa tai kansakunta ottaa haltuunsa muita maita, alueita tai alueita omien rajojensa (maan rajojen) ulkopuolella tekemällä näistä maista, alueista tai alueista siirtomaita. Yleensä voimakkaampi ja rikkaampi maa ottaa haltuunsa pienemmän ja heikomman alueen tai alueen. Joskus sanoja "kolonialismi" ja "imperialismi" käytetään tarkoittamaan samaa asiaa. Kolonialismi on yksi imperialismin tärkeimmistä tuloksista.
1400-, 1500-, 1500-, 1600-, 1600-, 1800- ja 1800-luvuilla monet rikkaammat ja mahtavammat eurooppalaiset maat (kuten Iso-Britannia, Ranska, Espanja ja Alankomaat) perustivat siirtomaita Afrikan, Etelä-Amerikan, Aasian ja Karibian mantereille.
Jotkin maat käyttävät kolonialismia saadakseen lisää maata kansalleen. Ne auttoivat uudisasukkaita muuttamaan uudelle alueelle. Maalla tai alueilla asuvat alkuperäiskansat siirrettiin yleensä pois käyttämällä armeijoiden voimaa ja väkivaltaa. Suojellakseen näitä uudisasukkaita syrjäytetyiltä alkuperäiskansoilta siirtomaavaltiot perustivat usein sotilaslinnakkeen tai siirtomaapoliisijärjestelmän.
Toiset maat käyttävät kolonialismia saadakseen lisää maata, jotta ne voivat käyttää maata maanviljelyyn tai louhia (ottaa pois) luonnonvaroja, kuten puita (puuta), hiiltä tai metalleja, tai luoda paikallishallinnon tai sotilaslinnakkeen.
Toiset maat käyttävät kolonialismia saadakseen köyhän maan työntekijöitä tehtaisiin tai maatiloille (joko rikkaampaan maahan tai köyhään maahan). Aikaisemmin köyhiä maita tai alueita siirtomaavaltaiset mahtavat maat pakottivat usein köyhien maiden asukkaat työskentelemään orjina.
Historia
Foinikialaiset perustivat monia kauppakolonioita ympäri Välimerta. Karthago oli suurin ja kuuluisin siirtokunta, ja se perusti myös muita siirtokuntia, kuten Cartagenan Espanjassa.
Myöhemmin muinaiset kreikkalaiset laajensivat alueitaan siirtokunnilla. Muinaisessa Kreikassa oli monia kaupunkivaltioita. Jokainen kaupunki oli itsenäinen ja sillä oli oma hallitus. Kaupungit kävivät myös sotia toisiaan vastaan ja kävivät kauppaa tavaroilla. Saadakseen lisää vaikutusvaltaa tai turvatakseen kauppareitin kaupunki lähetti uudisasukkaita uuteen paikkaan. Nämä ihmiset perustivat sitten uuden kaupungin, jota kutsuttiin siirtokunnaksi. Joskus uuden kaupungin oli maksettava jonkinlaisia veroja emokaupungille esimerkiksi suojelua vastaan. Siirtokunnat kuitenkin hallitsivat itse itseään. Emokaupunki ei lähettänyt niille kuvernööriä. Syrakusa on tunnetuin näistä kreikkalaisista siirtokunnista.
Jos kreikkalaiset uudisasukkaat löysivät uudella alueella asuvan paikallisen heimon, he taistelivat pakottaakseen heidät lähtemään. Paikallisesta heimosta tehtiin yleensä orjia. Uusi siirtokunta hyödynsi löytämäänsä maata viljelemällä viljelykasveja tai kasvattamalla karjaa.
Muinaisessa Roomassa sana "colonia" keksittiin sanasta "colonus", joka tarkoitti "maanviljelijää". "Colonia" tarkoitti tuolloin uutta kaupunkia, johon jotkut roomalaiset, myös maanviljelijät, muuttivat. Monet uudisasukkaista olivat veteraaneja. Myöhempinä vuosisatoina sana "colonia" tarkoitti harvemmin uudisasukkaita ja useammin ulkomaalaisten hallintaa.
Kolonialismin tyypit
Kolonialismia on useita eri tyyppejä. Jotkin maita, jotka laajensivat aluettaan, tekivät siirtokuntia. Joitakin siirtomaita, jotka aloittivat siirtokuntina, ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Latinalaisen Amerikan valtiot. Kaikissa näissä maissa Euroopan maista kotoisin olevat ihmiset muuttivat uuden paikan parhaisiin osiin ja pakottivat alkuperäiskansat (kuten intiaanit, maorit jne.) muuttamaan. Kun paikalliset ihmiset tai heimot joutuivat muuttamaan, se aiheutti paljon ongelmia. Monet näistä alkuperäiskansoista myös orjuutettiin, tapettiin kansanmurhan kautta tai kuolivat pandemioissa, koska heillä ei ollut vastustuskykyä uudisasukkaiden tuomia tartuntatauteja vastaan.
Plantaasisiirtokunnassa voimakas, rikas maa käyttää köyhän maan maata viljelyyn. Yleensä orjat työskentelevät tiloilla. Esimerkkejä plantaasisiirtokunnista ovat Barbados, Saint-Domingue ja Jamaika.
Joillakin asutetuilla alueilla uudisasukkaat avioituivat paikallisten kanssa ja saivat heidän kanssaan lapsia. Esimerkkinä voidaan mainita Meksiko, jossa uudisasukkaiden ja paikallisten heimojen avioliitoista syntyi uusi kansa, jota kutsuttiin mestiiseiksi. Muilla siirtokunta-alueilla uudisasukkaat ja paikallinen väestö asuivat erillisillä alueilla asumatta yhdessä tai solmimatta avioliittoa. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on Ranskan Algeria (kun Ranska siirtokuntasijoitti Afrikan maan Algerian) tai Etelä-Rhodesia.
Toinen kolonialismin tyyppi on se, kun voimakas maa perustaa (perustaa) riippuvuusvaltioita. Kun kyseessä on riippuvuus, siirtomaavalta ei lähetä tuhansia uudisasukkaita uudelle alueelle. Sen sijaan kolonisoiva maa perustaa hallintoelimiä (hallintojärjestö), jotka valvovat olemassa olevaa paikallista (alkuperäis)väestöä tai heimoja. Esimerkkeinä mainittakoon Brittiläinen Raj (geraldine), jossa Britannian hallitus hallitsi Intiaa, Alankomaiden Itä-Intia, jossa Alankomaat hallitsi osaa Itä-Intiasta, ja Japanin siirtomaavalta, jossa Japani hallitsi Aasian alueita.
Toinen siirtokuntatyyppi on kauppapaikkasiirtokunta. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset maat perustivat kauppapaikkakolonioita, jotta niillä olisi alue, jolla voitaisiin käydä kauppaa, myydä ja harjoittaa liiketoimintaa. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset maat perustivat yleensä sotilaslinnakkeita tai poliisivoimia, jotka valvoivat siirtomaan sääntöjen ja lakien noudattamista. Esimerkkejä kauppasiirtokunnista ovat Macao, Malakka, Deshima ja Singapore.
Myös muinaisessa Intiassa tapahtui massiivista kolonisaatiota. Mutta kolonisaation historia on liitetty vain Kreikkaan. Muinaisessa Intiassa kolonisaatio ei alkanut poliittisesta valloituksesta vaan kulttuurisesta valloituksesta. Hindulaisuudesta ja vuosisatojen jälkeen buddhalaisuudesta tuli siirtomaavallan tärkein lähde. Se oli kolonisaatio, joka alkoi kulttuurisesta laajentumisesta, joka johti taloudelliseen kolonisaatioon. Intialaiset olivat isäntien roolissa muutaman vuosisadan ajan ja orjien roolissa vuosisatojen ajan.
Kolonialismin maailmankartta toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on kolonialismi?
A: Kolonialismilla tarkoitetaan sitä, että voimakkaampi ja rikkaampi maa ottaa haltuunsa pienemmän ja heikomman alueen tai alueen rajojensa ulkopuolelta.
K: Miten siirtomaavaltiot suojelivat uudisasukkaita syrjäytetyiltä alkuperäiskansoilta?
V: Siirtomaavaltiot perustivat usein sotilaslinnakkeen tai siirtomaapoliisijärjestelmän suojellakseen uudisasukkaita syrjäytetyiltä alkuperäiskansoilta.
K: Miksi jotkut maat käyttävät kolonialismia?
V: Jotkin maat käyttävät kolonialismia saadakseen lisää maata asukkailleen, louhiakseen luonnonvaroja, kuten puita (puuta), hiiltä tai metalleja, tai luodakseen paikallishallinnon tai sotilaslinnakkeen. Toiset maat käyttävät kolonialismia saadakseen köyhän maan työntekijöitä tehtaisiin tai maatiloille (joko rikkaampaan maahan tai köyhään maahan).
Kysymys: Millä vuosisadoilla kolonialismi oli merkittävintä?
V: Kolonialismi oli merkittävintä 1400-, 1500-, 1600-, 1600-, 1700-, 1800- ja 1800-luvuilla.
K: Mitkä Euroopan maat perustivat siirtomaita tänä ajanjaksona?
V: Tänä aikana monet rikkaammat ja vaikutusvaltaisemmat Euroopan maat, kuten Iso-Britannia, Ranska, Espanja ja Alankomaat, perustivat siirtomaita Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja Karibialle.
K: Miten nämä Euroopan maat hankkivat maata siirtomaitaan varten?
V: Nämä Euroopan maat hankkivat maata siirtomaitaan varten auttamalla uudisasukkaita muuttamaan uusille alueille ja käyttämällä väkivaltaa ja väkivaltaa kyseisillä alueilla asuvia alkuperäiskansoja vastaan.
Kysymys: Pakottivatko siirtomaavallat koskaan köyhien siirtomaa-alueiden asukkaita orjuuteen?
V: Kyllä, menneisyydessä vaikutusvaltaiset siirtomaavallat pakottivat joskus ihmisiä köyhiltä siirtomaavaltaisilta alueilta orjuuteen.
