Wilma Rudolph (23. kesäkuuta 1940 – 12. marraskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen vaikeuksien kautta ja voitti useita olympiamitaleita. Hänet tunnetaan erityisesti kolmesta kultamitalistaan Rooman olympialaisissa 1960, jolloin hän voitti 100 metrin, 200 metrin sekä 4 × 100 metrin viestijuoksut. Rudolphia kutsuttiin aikakaudellaan usein ”maailman nopeimmaksi naiseksi”.
Varhaiselämä ja sairastelu
Wilma Rudolph syntyi ja kasvoi Tennesseeessä. Hän asui Clarksvillessä yhdessä 11 sisaruksensa kanssa. Nelivuotiaana hän sairastui polioon ja menetti tilapäisesti vasemman jalan käytön. Perheenjäsenet avustivat häntä pitkän kuntoutuksen aikana — hänen serkkunsa ja sisaruksensa auttoivat muun muassa hieromaan jalkaa ja tukemaan kuntoutusta kotona. Vähitellen ja määrätietoisella hoivalla ja fysioterapialla hän pääsi jälleen jaloilleen; kun hän oli noin 11–12-vuotias, hän pystyi kävelemään ilman tukea.
Urheilu-ura
Lukioaikoina Rudolph erottui urheilijana: hänestä tuli joukkueensa koripallotähti, mutta hän harjoitteli myös aktiivisesti yleisurheilua. Kunnianhimoinen ja lahjakas urheilija voitti useita alueellisia ja kansallisia kilpailuja. Kuusitoistavuotiaana hän osallistui ensimmäisiin kansainvälisiin kisoihinsa ja edusti Yhdysvaltoja kesäolympialaisissa 1956 Melbournessa, jossa hän voitti pronssia viestijuoksussa. Suurimman läpimurron hän teki Rooman olympialaisissa 1960, joissa hänen kolme kultamitaliansa tekivät hänestä ensimmäisen amerikkalaisnaisen, joka voitti kolme olympiakultaa yhdestä olympiadista.
Rudolphin menestyksellä oli suuri merkitys myös sosiaalisesti: hän toimi inspiraationa monille nuorille ja oli esikuva afroamerikkaille urheilijoille aikana, jolloin rotuerottelu ja tasa-arvokysymykset olivat Yhdysvalloissa voimakkaasti esillä.
Jälkeinen elämä ja perintö
Urheilijanuransa huippuvuoden jälkeen Rudolph päätti vetäytyä kilpakentiltä eikä osallistunut vuoden 1964 olympialaisiin. Hän aloitti opettajan työn ja toimi myös urheiluvalmentajana, jakaen kokemustaan ja kannustaen nuoria urheilijoita. Rudolphilla oli neljä lasta, ja hän meni naimisiin useaan otteeseen; myöhemmin elämänsä aikana hän erosi kahdesta miehestä.
Wilma Rudolphin perintö elää paitsi hänen urheilusaavutustensa myös hänen tarinansa kautta: polion ja nuoruuden vaikeuksien voittaminen, olympiavoitot sekä rooli esikuvana tekevät hänestä merkittävän hahmon Yhdysvaltain urheiluhistoriassa. Häntä on muistettu monin kunnianosoituksin, ja hänen tarinansa inspiroi edelleen urheilijoita ja kuntoutujia ympäri maailmaa.