Kesäolympialaiset eli olympialaiset ovat kansainvälinen urheilutapahtuma, jonka Kansainvälinen olympiakomitea järjestää joka neljäs vuosi. Kisat, kuten niitä usein kutsutaan, järjestetään joka kerta eri kaupungissa. On suuri kunnia, että kaupunki saa oikeuden järjestää olympialaiset. Kaksi vuotta kesäolympialaisten jälkeen järjestetään talviolympialaiset. Talviolympialaiset järjestettiin samana vuonna kuin kesäkisat vuosina 1924-1992, mutta vuodesta 1994 lähtien ne järjestettiin kahden vuoden välein. Ne pidetään aina kylmässä vuoristoisessa paikassa, koska lajit ovat kaikki lumi- ja jääurheilulajeja, kuten hiihtoa. Kesäolympialaisiin lähettää urheilijoita paljon enemmän maita kuin talviolympialaisiin.
Olympialaiset järjestettiin ensimmäisen kerran antiikin Kreikassa yli kaksituhatta vuotta sitten. Ensimmäiset nykyaikaiset kesäolympialaiset järjestettiin Ateenassa vuonna 1896. Mukana oli 200 urheilijaa Kreikasta ja 45 urheilijaa 13 muusta maasta. Vuodesta 1904 lähtien mitalit on jaettu kunkin lajin kolmelle parhaalle urheilijalle tai joukkueelle.
Varhaisimmissa kisoissa oli vain 42 lajia, mutta vuoden 2008 kesäolympialaisissa Pekingissä odotettiin, että 10 500 urheilijaa kilpailisi 302 lajissa.
Kesäolympialaisten nykyaikainen herättäjä oli ranskalainen aristokraatti ja opettaja Pierre de Coubertin, joka perusti Kansainvälisen olympiakomitean (IOC) ja ajoi lajien kansainvälistä järjestämistä. Sittemmin kisojen rakenne on laajentunut merkittävästi: lajeja, lajihaaroja ja kilpailuluokkia on lisätty, naisten osuus on kasvanut ja eri ikä- sekä erityisryhmille on kehitetty omia kilpailuja, kuten Paralympiat ja Nuorten olympialaiset.
Kesäolympialaisten järjestämisessä on useita tunnusmerkkejä ja perinteitä. Avajaisseremoniassa sytytetään olympiatuli, jota ennen poltetaan antiikin Olympiassa sytytettyä liekkiä muistuttava tuli ja usein järjestetään soihtukulkue (torch relay). Kisojen tunnusmerkit ovat olympiarenkaat ja motto Citius, Altius, Fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin). Lisäksi kisoihin liittyvät näyttävät avajais- ja päätösseremoniat, ison yleisön seuraamat kilpailut ja laaja medianäkyvyys.
Osallistuminen tapahtuu kansallisten olympiakomiteoiden kautta. Jokaisella lajilla on omat karsintakriteerinsä ja kv.-liitot määrittelevät, kuinka monta lähtijää kullakin maalla voi olla. Kesäolympialaisiin osallistuu yleensä suurin osa maailman itsenäisistä valtioista, minkä vuoksi ne ovat kansainvälisesti laajin urheilutapahtuma.
Kesäolympialaisten laji- ja kilpailurakenne on muuttunut vuosien aikana. Jotkut lajit ovat aina kuuluneet ohjelmaan (esim. yleisurheilu, uinti, voimistelu), kun taas uusia lajeja on tullut mukaan moderneiksi suosiota saaneiksi lajeiksi (esim. skateboarding, surffaus, urheilupainotteinen 3x3-koripallo). Alla esimerkkejä keskeisistä kesäolympialaisten lajeista:
- Yleisurheilu (kestävyys-, nopeus- ja tekniset lajit)
- Uinti ja uimahypyt
- Voimistelu (telinevoimistelu, rytminen voimistelu)
- Pyöräily (maantie-, radalla-, maastopyöräily)
- Maantie- ja ratajalkapallo, koripallo, lentopallo
- Melonta ja soutu
- Painonnosto, paini, nyrkkeily, judon ja taekwondon lajit
- Veneily, ratsastus, ampumaurheilu, jousiammunta
- Pyörätuolitai erityisurheilu kuuluu Paralympialaisiin
Vuoden 2008 Pekingin kisojen mainittu luku "302" viittaa kilpailutapahtumiin (eng. events) — tuolloin oli noin 302 kilpailua, jotka jakautuivat noin 28 lajin kesken. Kilpailumäärät ja lajit vaihtelevat kisoittain IOC:n päätösten ja lajiliittojen ehdotusten mukaan.
Palkinnot ovat kultaa, hopeaa ja pronssia, ja mitalinjakotapa on vakiintunut: kulta ensimmäiselle, hopea toiselle ja pronssi kolmannelle. Naisten osallistuminen alkoi laajentua vähitellen: ensimmäisissä nykyaikaisissa kisoissa 1896 ei ollut naisia, mutta vuonna 1900 Pariisissa naisia osallistui ensimmäistä kertaa.
Kisojen järjestäminen tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita: isännöivä kaupunki saa kansainvälistä näkyvyyttä ja voi parantaa infrastruktuuria, mutta järjestelyt ovat kalliita ja kestävän käytön suunnittelu on usein ollut ongelma. Lisäksi doping, korruptio ja liiketaloudelliset paineet ovat olleet toistuvia kritiikin aiheita. IOC ja kansainväliset lajiliitot tekevät jatkuvasti työtä puhtaan urheilun ja oikeudenmukaisten kilpailujen eteen, mm. testaamalla urheilijoita ja kehittämällä sääntöjä.
Kesäolympialaiset ovat osa laajempaa olympiaideologiaa, joka korostaa kansainvälistä yhteisöllisyyttä, reilua kilpailua ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Vaikka kisat muuttuvat ajan myötä – lajeja, teknologiaa ja medianäkyvyyttä päivitetään – niiden perusajatus kansainvälisestä urheilujuhlasta pysyy keskeisenä.
