Brazil on vuonna 1985 valmistunut dystooppinen tieteiselokuva, jonka ohjauksesta vastaa Terry Gilliam. Se on visuaalisesti rikas, mustan huumorin sävyttämä satiiri byrokraattisesta ja totalitaarisesta yhteiskunnasta.
Juoni lyhyesti
Elokuvan keskiössä on Sam Lowry, keskiluokkainen byrokraatti, joka haaveilee pakoon johtavista unelmista ja kohtaamisesta naisesta, joka toistuvasti ilmestyy hänen uniinsa. Sam haluaa pelastaa tämän unelmahahmon todellisuuteen, mutta törmää järjestelmän virheisiin ja julmuuteen. Tarina kietoutuu viranomaisten virheellisen syytöksen, byrokraattisten prosessien ja kapinallisen huoltomiehen ympärille — yksi merkittävimmistä sivuhahmoista on Harry Tuttle, joka toimii vastavoimana järjestelmän hylkäämien koneiden korjaajana.
Hahmot ja näyttelijät
Elokuvan pääosissa esiintyvät Jonathan Pryce, Robert De Niro, Kim Greist, Michael Palin, Katherine Helmond, Bob Hoskins ja Ian Holm. Gilliamin käsikirjoitustiimissä olivat hänen lisäkseen Charles McKeown ja Tom Stoppard.
Teemat ja visuaalinen tyyli
Brazil on voimakas satiiri byrokraattisesta vallankäytöstä ja modernin yhteiskunnan koneellisesta tehokkuusajattelusta. Se vertautuu usein George Orwellin klassikkoteokseen Nineteen Eighty-Four ja on kuvailtu kafkamaiseksi ja absurdiksi. Gilliam yhdistää elokuvassa retrofuturistisia arkkitehtonisia elementtejä, liioiteltuja teknisiä laitteita, runsaasti lavastusta ja käytännön erikoistehosteita luodakseen painostavan mutta visuaalisesti lumoavan maailman.
Tuotanto ja eri versiot
Tuotantoa leimasi pitkä luova prosessi ja Gilliamin halu tehdä voimakas, omaleimainen visio. Elokuvan musiikissa korostuu brasilialaisen kappaleen "Aquarela do Brasil" käyttö — elokuvan nimi viittaa tähän kappaleeseen, jonka sävel on Ary Barrosolta — ja äänimaailma tukee satiirista, melodramaattista tunnelmaa. Sävellystyöstä vastasivat elokuvan tiimi ja sovitukset tukivat Gilliamin mielikuvituksellista estetiikkaa.
Elokuvaa seurasi kiista julkaisuversion ympärillä: alkuperäinen eurooppalainen versio ja Pohjois-Amerikan markkinoille kohdistetut leikkaukset erosivat toisistaan, ja studio pyrki julkaisemaan pehmeämmän, "toiveikkaamman" lopetuksen. Gilliam on sittemmin julkaissut ja puolustanut omaa, ohjaajan mieluisaksi muodostunutta versiota, ja molempia versioita on nähty eri näyttötilaisuuksissa ja kotijulkaisuissa.
Vastaanotto ja perintö
Elokuva menestyi hyvin Euroopassa, mutta alkuperäinen Pohjois-Amerikan julkaisunsa kohtasi ristiriitaisen vastaanoton ja kaupallista menestystä oli vaikea saavuttaa. Sitä on kuitenkin ylistetty kriitikoiden ja elokuvaihmisien keskuudessa, ja se on saavuttanut laajan kulttimaineen. Vuonna 1999 British Film Institute valitsi Brasilian kaikkien aikojen 54. parhaaksi brittiläiseksi elokuvaksi, ja vuonna 2017 Time Out -lehden ammattilaiskyselyssä se sijoittui 24. parhaaksi brittiläiseksi elokuvaksi kautta aikojen.
Tämän päivän näkökulmasta Brazil nähdään merkittävänä teoksena, joka on vaikuttanut moniin myöhempiin dystooppisiin elokuviin ja televisiosarjoihin. Sen visuaalinen ilme, satiirinen ote ja kyky yhdistää huumoria sekä synkkää yhteiskuntakritiikkiä pitävät sen edelleen ajankohtaisena ja puhuttelevana.
Palkinnot ja kriittinen arvio
Elokuva sai aikaan laajaa keskustelua ja keräsi useita ehdokkuuksia eri festivaaleilla ja palkintogaaloissa. Vaikka se ei aluksi kerännyt valtavaa kaupallista menestystä Yhdysvalloissa, sen arvostus kasvoi ajan myötä, ja se on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Gilliamin tunnistettavimmista ja vaikutusvaltaisimmista teoksista.
Lisätietoa elokuvasta ja sen eri versioista löytyy elokuvahistoriaa käsittelevistä lähteistä ja Gilliamin haastatteluista, joissa hän kertoo työnsä taustoista, visioista ja kiistanalaisesta julkaisuprosessista.