Brazil – tämän hetken tuolla puolen

Plot

Elokuva sijoittuu dystooppiseen, byrokraattiseen tulevaisuuteen. Sam Lowry on matalan tason hallituksen työntekijä. Hän haaveilee itsestään siivekkäänä soturina pelastamassa neitoa hädässä. Kärpänen juuttuu tulostimeen ja aiheuttaa virheen. Tämän seurauksena Archibald Buttle pidätetään Archibald Tuttlen sijasta. Buttle kuolee kuulusteluissa. Tuttle on kapinallinen ilmastointilaitteiden korjaaja ja epäilty terroristi.

Sam saa tehtäväkseen korjata asiat. Sam vierailee Buttlen lesken luona ja tapaa heidän naapurinsa Jill Laytonin. Hän huomaa hämmästyksekseen, että nainen näyttää samalta kuin hänen unessaan. Jill on yrittänyt auttaa rouva Buttlea selvittämään, mitä hänen miehelleen tapahtui. Byrokratia on estänyt hänen pyrkimyksensä. Hänen tietämättään häntä pidetään nyt Tuttlen terroristien rikoskumppanina. Tämä johtuu siitä, että hän yritti ilmoittaa Buttlen pidätystä koskevasta virheestä.

Sam ilmoittaa vian asunnon ilmastointilaitteessa. Keskuspalvelut eivät auta. Tuttle tulee yllättäen hänen avukseen. Tuttle työskenteli ennen Central Servicesin palveluksessa. Hän lähti, koska ei pitänyt paperitöistä. Tuttle korjaa Samin ilmastoinnin. Kaksi Central Servicesin työntekijää, Spoor ja Dowser, saapuvat paikalle. Samin täytyy harhauttaa heidät, jotta Tuttle pääsee pakoon. Myöhemmin työntekijät palaavat hajottamaan Samin ilmastointilaitteen sillä verukkeella, että he korjaavat sen.

Sam saa selville, että ainoa tapa saada tietoa Jillistä on tulla ylennetyksi tiedonhakutehtäviin. Tällöin hän pääsee käsiksi Jillin salaisiin tietoihin. Hän oli aiemmin kieltäytynyt äitinsä Idan järjestämästä ylennyksestä. Hänellä on pakkomielle kauneusleikkaukseen, jonka tekee kauneuskirurgi tohtori Jaffe. Idan juhlissa Sam puhuu apulaisministeri Helpmannin kanssa. Hän saa ylennyksensä.

Sam saa Jillin tiedot. Hän jäljittää Jillin ennen kuin hänet voidaan pidättää. Sitten hän väärentää tiedot niin, että Jill on kuollut. Näin Jill pääsee pakoon. He viettävät romanttisen yön yhdessä. Hallitus pidättää heidät aseella uhaten. Samia syytetään maanpetoksesta uuden asemansa väärinkäytöstä. Sam sidotaan tuoliin suuressa huoneessa. Hänen vanha ystävänsä Jack Lint kiduttaa häntä. Samille kerrotaan, että Jill tapettiin, kun hän vastusti pidätystä.

Jack on aloittamassa kidutusta. Tuttle murtautuu ministeriöön, ampuu Jackin, pelastaa Samin ja räjäyttää ministeriön rakennuksen.

Sam ja Tuttle pakenevat yhdessä. Tuttle katoaa tuhoutuneesta rakennuksesta löytyneiden paperinpalasten sekaan.

Sam kompastuu Idan ystävän hautajaisiin. Ystävä oli kuollut liiallisen kauneusleikkauksen seurauksena. Sam huomaa, että hänen äitinsä muistuttaa nyt Jilliä. Hänellä on liian kiire olla nuorten miesten ihastelun kohteena välittääkseen poikansa ahdingosta.

Vartijat häiritsevät hautajaisia. Sam putoaa avoimeen arkkuun. Hän putoaa mustan tyhjiön läpi. Hän laskeutuu päiväuniensa kadulle. Hän yrittää paeta poliiseja ja hirviöitä kiipeämällä kasaan joustavia putkia.

Hän avaa oven ja menee siitä läpi. Yllätyksekseen hän huomaa olevansa Jillin ajamassa kuorma-autossa. He lähtevät kaupungista yhdessä.

Tämä "onnellinen loppu" on kuitenkin harhaa. Todellisuudessa hän on edelleen sidottuna tuoliin. Jackin annetaan ymmärtää, että hän on tehnyt hänelle lobotomian. Kun Jack ja herra Helpmann huomaavat, että Sam on vajonnut autuaaseen mielenvikaisuuteen, he julistavat hänet menetetyksi ja poistuvat huoneesta. Sam jää tuoliin hymyillen ja hyräillen "Aquarela do Brasilia".

Cast

Pääosan esittäjä

• Jonathan Pryce Sam Lowryn roolissa. Pryce on kuvaillut roolia yhdeksi uransa kohokohdista. Myös Tom Cruisea harkittiin rooliin.
• Kim Greist Jill Laytonina. Gilliamin ensimmäinen valinta rooliin oli Ellen Barkin; harkinnassa olivat myös Jamie Lee Curtis, Rebecca De Mornay, Rae Dawn Chong, Joanna Pacuła, Rosanna Arquette, Kelly McGillis ja Madonna. Gilliam oli tiettävästi tyytymätön Greistin esitykseen ja päätti leikata tai muokata joitakin hänen kohtauksiaan.
• Robert De Niro Archibald "Harry" Tuttlen roolissa. De Niro halusi yhä roolin elokuvassa sen jälkeen, kun häneltä oli evätty Jack Lintin rooli, joten Gilliam tarjosi hänelle pienempää Tuttlen roolia.
• Katherine Helmond rouva Ida Lowryn roolissa. Helmondin mukaan Gilliam soitti hänelle ja sanoi: "Minulla on sinulle rooli, ja haluan, että tulet tekemään sen, mutta et näytä siinä kovin hyvältä." Helmond kertoi, että hän ei ollut mukana. Meikistä vastasi Gilliamin vaimo Maggie. Helmond vietti tuotannon aikana kymmenen tuntia päivässä naamari kasvoihinsa liimattuna; hänen kohtauksiaan jouduttiin lykkäämään tämän aiheuttamien rakkuloiden vuoksi.
• Ian Holm herra Kurtzmannina, Samin pomona.
• Bob Hoskins näyttelee Spooria, valtion palveluksessa olevaa lämmitysinsinööriä, joka paheksuu Harry Tuttlea.
• Michael Palin Jack Lintinä. Robert De Niro luki käsikirjoituksen ja ilmaisi kiinnostuksensa roolia kohtaan, mutta Gilliam oli jo luvannut roolin Palinille, ystävälleen ja vakituiselle yhteistyökumppanilleen. Palin kuvaili hahmoa "joksikin, joka oli kaikkea sitä, mitä Jonathan Prycen hahmo ei ollut: hän on vakaa, hänellä oli perhe, hän oli vakiintunut, mukava, ahkera, viehättävä, seurallinen - ja täysin ja täysin häikäilemätön. Näin koimme voivamme tuoda esiin Jack Lintin pahuuden."
• Ian Richardson herra Warrennina, Samin uutena pomona Tiedonhankinnassa.
• Peter Vaughan apulaistiedotusministerin apulaismiehenä Helpmannina.

Tukihenkilöt

• Jim Broadbent tohtori Louis Jaffe, Ida Lowryn plastiikkakirurgi.
• Brian Miller Archibald Buttlen roolissa, joka vangittiin ja tapettiin vahingossa Archibald Tuttlen rikosten vuoksi.
• Sheila Reid rouva Veronica Buttle, Archibald Buttlen leski.
• Barbara Hicks rouva Alma Terrainina.
• Kathryn Pogson Shirley Terrainina, Alman tyttärenä.
• Bryan Pringle tarjoilija Spiro.
• Derrick O'Connor Dowserina, Spoorin kumppanina.
• Elizabeth Spender Alison "Barbara" Lintinä, Jackin vaimona.
• Holly Gilliam, ohjaaja Terry Gilliamin tytär, Jackin tyttären Holly Lintin roolissa.
• Derek Deadman ja Nigel Planer Billin ja Charlien rooleissa, jotka korjaavat Buttlesin kattoa.
• Gorden Kaye M.O.I:n portieerina.
• Myrtle Devenish Jackin sihteerinä.
• Roger Ashton-Griffiths pappina.
• Jack Purvis tohtori Chapmanina.
• Andre Gregory (Luke)

Cameot

• Käsikirjoittaja Charles McKeown Harvey Lime, Samin työtoveri.
• Ohjaaja Terry Gilliam Shang-ri La Towersin tupakoitsijana.

Tuotanto

Kirjoittaminen

Gilliam kehitti tarinan ja kirjoitti ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen yhdessä Charles Alversonin kanssa. Alversonille maksettiin hänen työstään, mutta hän ei saanut krediittiä.

Gilliam, McKeown ja Stoppard tekivät yhdessä uusia luonnoksia. Brasiliaa kehitettiin nimillä The Ministry ja 1984 ½. Tällä viitattiin Orwellin alkuperäiseen teokseen Nineteen Eighty Four ja myös Federico Fellinin 8½. Gilliam mainitsee Fellinin yhdeksi tämän ohjaajavaikutteista. Elokuvan tuotannon aikana leijui muitakin työnimiä. Niitä olivat muun muassa The Ministry of Torture, How I Learned to Live with the System-So Far ja So That's Why the Bourgeoisie Sucks. Lopullinen valinta Brasiliaan liittyi tunnusmusiikin nimeen.

Salman Rushdien haastattelussa Gilliam totesi:

Brasilia tuli nimenomaan siitä ajasta, vuoden 1984 lähestymisestä. Se oli uhkaava. Itse asiassa Brazilin alkuperäinen nimi oli 1984 ½. Fellini oli yksi suurista jumalistani ja vuosi 1984, joten yhdistetään ne. Valitettavasti se paskiainen Michael Radford teki version elokuvasta 1984 ja kutsui sitä nimellä 1984, joten olin mennyttä.

Gilliam viittaa joskus tähän elokuvaan toisena hänen "mielikuvituksen trilogiassaan", joka alkaa elokuvalla Time Bandits (1981) ja päättyy elokuvaan The Adventures of Baron Munchausen (1988). Kaikki kertovat "hankalasti järjestetyn yhteiskuntamme hulluudesta ja halusta paeta sitä kaikin mahdollisin keinoin". Kaikissa kolmessa elokuvassa keskitytään näihin kamppailuihin ja yrityksiin paeta niitä mielikuvituksen avulla - Aikarosvot lapsen silmin, Brasilia kolmekymppisen miehen silmin ja Münchausen iäkkään miehen silmin. Vuonna 2013 Gilliam kutsui Brasiliaa myös dystooppisen satiiritrilogian ensimmäiseksi osaksi, jonka se muodostaa vuoden 1995 12 apinaa ja vuoden 2013 The Zero Theorem -teoksen kanssa (tosin hän kiisti myöhemmin sanoneensa näin).

Gilliam on todennut, että Brazil on saanut inspiraationsa George Orwellin teoksesta Nineteen Eighty-Four. Tosin hän on myöntänyt, ettei ole koskaan lukenut sitä. Kriitikot ovat tuoneet esiin monia yhtäläisyyksiä ja eroja näiden kahden elokuvan välillä.

Brasilian muoto 27B/6 viittaa George Orwellin asuntoon osoitteessa 27B Canonbury Square, Lontoo. Täällä Orwell asui kirjoittaessaan osia teoksesta Nineteen Eighty Four.

Tuotannon suunnittelu

Gilliam käyttää usein hyvin laajoja objektiiveja ja kallistettuja kamerakulmia. Nämä ovat epätavallisen laajoja verrattuna Hollywoodin valtavirran tuotantoihin. Gilliam teki elokuvan laajakulmaiset otokset 14mm (Zeiss), 11mm ja 9,8mm (Kinoptik) objektiiveilla. 9,8 mm:n objektiivi oli tuore tekninen innovaatio. Se oli yksi ensimmäisistä hyvin lyhyen polttovälin linsseistä, joka ei kalansilmäistänyt. Vuosien mittaan 14 mm:n objektiivi on tullut epävirallisesti tunnetuksi elokuvantekijöiden keskuudessa nimellä "Gilliam". Tämä johtuu siitä, että ohjaaja on käyttänyt sitä usein Brasiliasta lähtien.

Musiikki

Geoff Muldaur esitti version Ary Barroson kuuluisasta vuoden 1939 kappaleesta "Aquarela do Brasil". Nimi tarkoittaa "Brasilian akvarellia". Englanniksi sitä kutsutaan usein yksinkertaisesti nimellä "Brazil".

Musiikin on sovittanut MichaelKamen. Hänen orkestraationsa teki elokuvasta nykyaikaiseen makuun paremmin sopivan. Tätä versiota käytetään usein yhteyksissä, joilla ei ole juurikaan tekemistä Brasilian kanssa ja enemmänkin Gilliamin dystooppisen vision kanssa.

Kamen, joka teki elokuvaan musiikin, äänitti alun perin kappaleen "Brazil" Kate Bushin laulamana. Tämä äänitys ei sisältynyt varsinaiseen elokuvaan eikä alkuperäiseen soundtrack-julkaisuun. Se on sisällytetty soundtrackin myöhempiin julkaisuihin.

Gilliam muistelee saaneensa inspiraation kappaleen käyttöön:

Tämä paikka oli metallurgiakaupunki, jossa kaikki oli harmaan metallipölyn peitossa... Jopa ranta oli täysin pölyn peitossa, se oli todella hämärä. Aurinko oli laskemassa ja oli hyvin kaunis. Kontrasti oli uskomaton. Minulla oli mielikuva miehestä, joka istui tuolla kurjalla rannalla kannettavan radion kanssa, jossa soi sellaiset oudot eskapistiset latinolaulut kuin Brazil. Musiikki vei hänet jotenkin pois ja sai maailman näyttämään hänestä vähemmän siniseltä.

Julkaisu

Taistelu lopullisesta leikkauksesta

Elokuvan tuotti Arnon Milchanin yhtiö Embassy International Pictures. Gilliamin alkuperäinen leikkaus elokuvasta on 142 minuuttia pitkä ja päättyy synkkään sävyyn. Tämän version julkaisi kansainvälisesti 20th Century Fox.

Yhdysvaltain levityksestä vastasi Universal, jonka johtajat kokivat, että elokuvan loppu testattiin huonosti. Universalin puheenjohtaja Sid Sheinberg vaati elokuvan dramaattista uudelleenleikkausta, jotta se saisi onnellisen lopun. Hän ehdotti molempien versioiden testaamista nähdäkseen, kumpi sai paremmat pisteet. Jossain vaiheessa elokuvan parissa työskenteli kaksi leikkausryhmää, joista toinen työskenteli Gilliamin tietämättä. Studio loi Brazilista version, jossa oli kuluttajaystävällisempi loppu.

Elokuvan julkaisu viivästyi pitkään, eikä siitä ollut merkkiäkään. Gilliam julkaisi Variety-lehdessä koko sivun mittaisen ilmoituksen, jossa hän kehotti Sheinbergiä julkaisemaan Brazilin aiotussa muodossa. Sheinberg puhui julkisesti riidastaan Gilliamin kanssa haastatteluissa ja julkaisi Daily Variety -lehdessä oman ilmoituksen, jossa hän tarjoutui myymään elokuvan. Gilliam järjesti Brasilian yksityisnäytöksiä (ilman studion hyväksyntää) elokuvakouluille ja paikallisille kriitikoille. Samana iltana, kun Universalin palkintoehdokas Out of Africa sai ensi-iltansa New Yorkissa, Brasilia sai Los Angelesin elokuvakriitikkojen yhdistyksen palkinnon "parhaasta elokuvasta". Tämä sai Universalin lopulta suostumaan Gilliamin valvoman 132-minuuttisen version julkaisemiseen vuonna 1985.

Vastaanotto

Rotten Tomatoes -verkkopalvelussa elokuvalla on 98 prosentin arvio. Sivuston kriitikoiden yksimielisyys kuuluu seuraavasti: "Brazil, Terry Gilliamin visionäärinen orwellilainen fantasia, on rohkea synkkä komedia, joka on täynnä outoja, mielikuvituksellisia visuaalisia elementtejä."

Metacriticissä se sai 88 prosenttia.

Los Angeles Timesin kriitikko Kenneth Turan kuvaili elokuvaa "voimakkaimmaksi satiiriseksi poliittiseksi elokuvaksi sitten Dr. Strangeloven".

The New York Timesin Janet Maslin kirjoitti: "Terry Gilliamin Brasilia, iloinen, nokkelasti havainnoitu visio äärimmäisen synkästä tulevaisuudesta, on loistava esimerkki komedian voimasta korostaa vakavia ajatuksia, jopa juhlallisia."

Roger Ebert ei ollut yhtä innostunut Chicago Sun-Times -lehdessä ja antoi elokuvalle kaksi tähteä neljästä ja väitti, että sitä oli "vaikea seurata".

Kunniamaininnat

Vuonna 2004 Total Film nimesi Brasilian kaikkien aikojen 20. parhaaksi brittiläiseksi elokuvaksi.

Vuonna 2005 Time-elokuva-arvostelijat Richard Corliss ja Richard Schickel nimesivät Brasilian yhdeksi kaikkien aikojen sadasta parhaasta elokuvasta.

Vuonna 2006 Channel 4 valitsi Brasilian yhdeksi "50 elokuvasta, jotka on nähtävä ennen kuolemaa", vähän ennen kuin se esitettiin FilmFourilla.

Elokuva on numero 83 Empire-lehden kaikkien aikojen 500 parhaan elokuvan listalla.

Wired sijoitti Brasilian sijalle 5 20 parhaan scifi-elokuvan luettelossaan.

Entertainment Weekly listasi Brasilian kuudenneksi parhaaksi scifi-elokuvaksi, joka on julkaistu vuoden 1982 jälkeen. Lehti myös sijoitti elokuvan sijalle 13 listallaan "The Top 50 Cult Films".

Elokuva oli ehdolla kahdelle Oscar-palkinnolle: alkuperäinen käsikirjoitus ja paras taiteellinen ohjaus.

Clive Jamesin verkko-ohjelmassaan Talking in the Library Clive Jamesille antamassaan haastattelussa Gilliam totesi, että Brasilia on - hänen yllätyksekseen - ilmeisesti Amerikan äärioikeiston suosikkielokuva.

Kotimedia

The Criterion Collection on julkaissut Brazil-elokuvan neljä kertaa: viiden levyn LaserDisc-boksina vuonna 1996, kolmen levyn DVD-boksina vuosina 1999 ja 2006, yhden levyn DVD:nä vuonna 2006 ja kahden levyn Blu-ray-boksina vuonna 2012. Vuosien 1999 ja 2006 kolmen levyn boksien pakkaukset ovat ulkonäöltään identtiset, mutta jälkimmäinen julkaisu on yhteensopiva laajakuvatelevisioiden kanssa.

Yhden levyn versiota lukuun ottamatta kaikissa versioissa on samat erikoisominaisuudet: 142-minuuttinen leikkaus elokuvasta (Gilliam kutsuu sitä "viidenneksi ja lopulliseksi leikkaukseksi"), Sheinbergin 94-minuuttinen "Rakkaus voittaa kaiken" -leikkaus syndikoitua televisiolähetystoimintaa varten sekä erilaisia gallerioita ja featuretteja.

Universal julkaisi elokuvan 132-minuuttisen yhdysvaltalaisen version Blu-ray-levyn Yhdysvalloissa 12. heinäkuuta 2011. Se sisältää vain kyseisen version elokuvasta eikä mitään lisäominaisuuksia.

Vaikutus

Elokuva

Muita Brasilian elokuvataiteesta, taidesuunnittelusta ja/tai kokonaistunnelmasta inspiraatiota saaneita elokuvia ovat Jean-Pierre Jeunet'n ja Marc Caron elokuvat Delicatessen (1991) ja Kadonneiden lasten kaupunki (1995), Rocky Mortonin ja Annabel Jankelin Super Mario Bros. (1993), Coenin veljesten The Hudsucker Proxy (1994) ja Alex Proyasin Dark City (1998).

Tim Burtonin Batmanin tuotantosuunnittelua ja valaistustyyliä on verrattu Brasiliaan. Tim Burton ja tuotantosuunnittelija Anton Furst tutkivat Brasiliaa Batmanin esikuvaksi.

Neil Marshallin The Descent -elokuvan loppu sai paljon vaikutteita Brazil-elokuvan lopusta, ja Marshall selitti haastattelussa, että "Brazil-elokuvan alkuperäinen loppu oli valtava inspiraatio The Descentin alkuperäisen lopun inspiraatioksi - ajatus siitä, että joku voi tulla hulluksi ulkoisesti, mutta sisältä hän on löytänyt onnen."

Teknologia

Brasilian huipputeknologinen estetiikka on inspiroinut Max Cohenin asunnon lavastusta elokuvassa Pi. Brasilia toimi inspiraationa myös elokuvalle Sucker Punch (2011).

Brasilia on myös tunnustettu steampunk-subkulttuurin kirjailijoiden ja taiteilijoiden innoittajaksi.

Vuoden 2018 We Happy Few -videopelin dystooppinen lähtökohta on saanut vaikutteita pitkälti Brasiliasta.