Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Dr. Strangelove tai: Strangelove tai kuinka opin lopettamaan huolehtimisen ja rakastamaan pommia (tunnetaan paremmin nimellä Dr. Strangelove) on Stanley Kubrickin ohjaama ja tuottama brittiläis-amerikkalainen musta komediaelokuva vuodelta 1964, jonka pääosassa on Peter Sellers.

Tarina kertoo Yhdysvaltain ilmavoimien sekavasta kenraalista, George C. Scott kenraali Buck Turgidsonista. Hän antaa käskyn iskeä Neuvostoliittoon ydinaseella. Se seuraa presidenttiä, hänen neuvonantajiaan, esikuntapäälliköitä ja kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) upseeria, jotka yrittävät kutsua pommikoneet takaisin estääkseen ydinapokalypsin. Se seuraa erikseen yhden B-52-pommikoneen miehistöä, joka yrittää toimittaa hyötykuormansa perille.

Elokuvan avain on Peter Sellersin näytteleminen, joka esitti kolmea pääroolia:

1. Tohtori Strangelove, presidentin tieteellinen neuvonantaja sotahuoneessa. Tämä rooli on avain elokuvan menestykseen. Strangelovesta, pyörätuolia käyttävästä entisestä natsitiedemiehestä, on tullut Yhdysvaltain kansalainen. Hänen entinen roolinsa livahtaa elokuvaan hänen oikean kätensä kautta, jossa on mustahansikkaat. Käsi tekee sinnikkäästi natsitervehdyksen, ja Strangelove puhuttelee presidenttiä toisinaan Mein Fuhreriksi. Aksentti on loistava kopio sellaisista saksalaistaustaisista amerikkalaisista kuin Edward Teller, "H-pommin isä".
2. Presidentti Merkin Muffley, jota esitettiin Adlai Stevensonin kaltaisena kunnon keskilännen asukkaana.
3. RAF:n ryhmäkapteeni Lionel Mandrake, yksi sivurooleista.

Elokuvan lopussa maailma räjäytetään Neuvostoliiton peloteaseella, koboltti-torium G:n "tuomiopäiväkoneella", jonka olemassaolosta ei ollut ilmoitettu. Vera Lynnin äänite "We'll Meet Again" soitetaan, kun maailma kohtaa loppunsa (se oli toisen maailmansodan kuuluisa laulu).

Tämän on joskus sanottu olevan Peter Georgen jännitysromaanin Red Alert (1958) filmatisointi. Tässä kirjassa Strangeloven hahmo ei kuitenkaan esiinny. Näyttää siltä, että ohjaaja Stanley Kubrickin tarkoituksena oli käyttää kirjan ideoita, mutta elokuvan edetessä tragikomedian vaikutus ja Peter Sellersin nerokkuus muuttivat sen suuntaa.

Vuonna 1989 Yhdysvaltain kongressin kirjasto valitsi tämän elokuvan kansalliseen elokuvarekisteriin. Tämä tarkoittaa, että elokuvaa suojellaan vaurioilta, joita tapahtuu vanhemmille elokuvissa käytetyille elokuville.

Hae kirjaimella