Frederik Willem de Klerk (s. 18. maaliskuuta 1936 Johannesburg) oli merkittävä eteläafrikkalainen valtiomies ja poliitikko, joka vaikutti ratkaisevasti Etelä-Afrikan siirtymässä pois rotuerottelun järjestelmästä. Hän toimi Etelä-Afrikan presidenttinä vuosina 1989–1994 ja oli myöhemmin varapresidenttinä vuosina 1994–1996. De Klerk ja Nelson Mandela saivat yhteisen Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 apartheidin rauhanomaisesta purkamisesta ja siirtymästä kohti yhdenvertaisempaa hallintoa.

Varhennet elämä ja koulutus

De Klerk syntyi afrikaneriperheeseen ja opiskeli lakia. Hän suoritti asianajajantutkinnon vuonna 1958 ja toimi sen jälkeen lakimiehenä. Opiskeluaikanaan hän liittyi kansallispuolueeseen (National Party), joka oli Etelä-Afrikan valtaapitävä puolue apartheidin aikana. Tutkinnon jälkeen hän toimi puolueen lakimiehenä vuoteen 1972 asti ja eteni myöhemmin puolueen riveissä poliittisiin tehtäviin.

Poliittinen ura ja presidenttikausi

De Klerk nousi kansallispuolueen johtoon ja valittiin presidentiksi helmikuussa 1989, kun edeltäjä P. W. Botha siirtyi syrjään. Hänen presidenttikautensa alkoi odottamattomalla ja nopealla uudistusten sarjalla. De Klerk julkisti 1990 useita merkittäviä päätöksiä: hän kumosi monia apartheidin keskeisiä rajoituksia, antoi luvan poliittisten järjestöjen, mukaan lukien Afrikan kansalliskongressin, lailliselle toiminnalle ja määräsi poliittisten vangittujen, muun muassa Nelson Mandelan, vapautettaviksi.

Nämä toimet aloittivat monimutkaisen ja usein vaikean siirtymäprosessin, jossa de Klerk ja Mandela johtivat neuvotteluja uudesta perustuslaista, vaalijärjestelmästä ja vallanjaosta. Neuvottelut johtivat ensimmäisiin monietnisiin yleisiin vaaleihin huhtikuussa 1994, joissa Nelson Mandela valittiin presidentiksi ja jotka merkitsevät apartheidin loppua virallisesti.

Nobelin rauhanpalkinto ja kansainvälinen merkitys

Vuonna 1993 de Klerk ja Mandela palkittiin yhdessä Nobelin rauhanpalkinnolla "apartheidin rauhanomaisesta lopettamisesta ja uuden hallituksen perustamisesta Etelä-Afrikkaan". Palkinto tunnusti sekä de Klerkin vallan sisällä tekemät päätökset että molempien osapuolten sitoutumisen neuvotteluratkaisuun ja rauhaan kansallisen muutoksen aikana.

Myöhempi ura, kritiikki ja perintö

Vuonna 1997 de Klerk vetäytyi aktiivisesta politiikasta. Hän perusti myöhemmin muun muassa F. W. de Klerk Foundation -säätiön, joka edisti perustuslaillisuutta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Vuonna 2004 hän erosi Uudesta kansallisesta puolueesta, kun puolueen suunnitelmia yhdistyä Afrikan kansalliskongressin kanssa kritisoitiin laajasti ja hän katsoi yhdistymisen ristiriidassa omien periaatteidensa kanssa.

De Klerkin perintö on monisyinen: häntä kiitetään keskeisestä roolista apartheidin purkamisessa ja rauhanomaisen vallansiirron mahdollistamisesta, mutta hän sai myös kritiikkiä aiemmasta roolistaan apartheid-politiikassa sekä joistakin myöhemmistä lausunnoistaan ja näkemyksistään. Historiallisesti hänet nähdään yhtenä siirtymävaiheen avainhahmoista, jonka päätökset vaikuttivat syvästi Etelä-Afrikan tulevaisuuteen.

Henkilökohtainen elämä ja kuolema

De Klerk toimi alun perin lakimiehenä. Ensimmäisestä avioliitostaan Marike Willemse:n kanssa hänellä on kolme lasta. Vuodesta 1998 hän oli naimisissa Elita Georgiadesin kanssa. De Klerk kuoli 11. marraskuuta 2021.

Merkittävimmät seikat:

  • Presidentti 1989–1994; varapresidentti 1994–1996.
  • Johti laajaa oikeudellista ja poliittista uudistusprosessia, joka johti apartheidin purkamiseen.
  • Yhteinen Nobelin rauhanpalkinto Nelson Mandelan kanssa vuonna 1993.
  • Perustaja F. W. de Klerk Foundationille ja myöhemmin julkisen elämän vaikuttaja myös politiikan ulkopuolella.