Nelson Mandela | eteläafrikkalainen poliitikko ja aktivisti

Varhainen elämä

Nelson Rolihlahla Mandela syntyi 18. heinäkuuta 1918 Mvezossa, Umtatassa (nyk. Mthatha), Transkeissa, Etelä-Afrikassa. Hänellä oli kolmetoista sisarusta samalta isältä ja kaksi äitiä. Hänen vanhempansa olivat Gadla Henry Mphakanyiswa ja Nosekeni Nonqaphi . Hänen etunimensä oli Rolihlahla, joka on Xhosa-nimi ja tarkoittaa puun oksasta vetämistä tai epävirallisesti häirikköä. Hän oli Thembun kuninkaallisen perheen jäsen. Ensimmäisenä koulupäivänään opettaja neiti Mdingane antoi hänelle nimen Nelson. Afrikkalaisilla oli tuona aikana tapana antaa lapsille englanninkielisiä nimiä.

Mandelan isä kuoli, kun hän oli kaksitoistavuotias. Mandela asui sen jälkeen paikallisen regentin luona, joka lähetti hänet kouluun. Hän oli perheensä ensimmäinen, joka kävi koulua. Hänet erotettiin Fort Haren yliopistosta vuonna 1941, koska hän johti opiskelijaryhmää poliittiseen lakkoon. Karkotuksen jälkeen Nelson löysi töitä yövartijana.

 
Mandela nuorempana, noin 1937  

Apartheidin vastainen toiminta

Vuonna 1944 Mandela auttoi perustamaan Afrikan kansalliskongressin nuorisoliiton. Hän oli pian ryhmän korkea-arvoinen johtaja.

Hän halusi vapauttaa Etelä-Afrikan ilman väkivaltaa, mutta hallitus alkoi tappaa ja satuttaa mielenosoittajia. Sitten hän perusti Umkhonto we Sizwe -järjestön Walter Sisulun ja muiden Afrikan kansalliskongressin jäsenten, kuten Mahatma Gandhin, kanssa, joita hän ihaili.

Myöhemmin järjestettiin oikeudenkäynti, joka tunnettiin nimellä Rivonia-oikeudenkäynti. Mandela oli syytteessä, koska hän oli osallistunut sabotaasiin ja väkivaltaisuuksiin vuonna 1962. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja hänet lähetettiin Robben Islandille, mutta hänet siirrettiin Victor Versterin vankilaan vuonna 1988. Vuonna 1990 hänet vapautettiin Victor Versterin vankilasta 26,5 vuoden jälkeen. Hän lähti vankilasta sen jälkeen, kun de Klerk poisti Afrikan kansalliskongressia koskevan kiellon. Hän määräsi Mandelan vapautettavaksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 yhdessä Etelä-Afrikan entisen valtionpresidentin Frederik Willem de Klerkin kanssa.

 

Puheenjohtajuus

Mandela voitti parlamenttivaalit huhtikuussa 1994. Hänet vihittiin virkaan Pretoriassa 10. toukokuuta 1994. Monet ihmiset ympäri maailmaa näkivät virkaanastujaiset televisiosta. Tilaisuudessa oli 4000 vierasta, joiden joukossa oli maailman johtajia eri taustoista. Mandela oli ensimmäinen Etelä-Afrikan presidentti, joka valittiin täysin demokraattisissa vaaleissa.

Etelä-Afrikan ensimmäisenä mustaihoisena presidenttinä Mandelasta tuli Afrikan kansalliskongressin (ANC) hallitseman kansallisen yhtenäisyyden hallituksen johtaja. ANC:llä ei ollut tietoa politiikasta, mutta siinä oli edustajia Kansallisesta puolueesta ja Inkathasta. Aikaisempien lupausten mukaisesti de Klerkistä tuli ensimmäinen varapresidentti, ja Thabo Mbeki valittiin toiseksi varapresidentiksi.

Vaikka Mbeki ei ollut hänen ensimmäinen valintansa presidentiksi, Mandela luotti pian Mbekiin koko presidenttikautensa ajan. Tämä antoi Mbekille mahdollisuuden järjestää politiikan yksityiskohtia. Mandela muutti presidentin kansliaan Tuynhuysissa Kapkaupungissa. Hän asettui asumaan läheiseen Westbrooken kartanoon. Westbrooke nimettiin uudelleen Genadendaliksi. Säilyttäen Houghtonin kotinsa hän rakennutti talon myös kotikyläänsä Qunuun. Hän vieraili Qunussa säännöllisesti, käveli alueella, tapasi siellä asuvia paikallisia ihmisiä ja tuomitsi heimojen ongelmia.

Hän kohtasi monia sairauksia 76-vuotiaana. Vaikka hänellä oli energiaa, hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Hän viihdytti usein julkkiksia, kuten Michael Jacksonia, Whoopi Goldbergia ja Spice Girlsiä. Hän ystävystyi useiden rikkaiden liikemiesten kanssa, kuten Harry Oppenheimerin ja Britannian monarkin Elizabeth II:n kanssa tämän maaliskuussa 1995 Etelä-Afrikkaan tekemällä valtiovierailulla. Tämä johti ANC:n antikapitalistien voimakkaaseen tuomioon. Ympäristöstään huolimatta Mandela eli yksinkertaisesti ja lahjoitti kolmanneksen 552 000 dollarin varallisuudestaan Nelson Mandelan lastenrahastolle, jonka hän oli perustanut vuonna 1995. Samana vuonna Mandela julkaisi omaelämäkertansa Long Walk to Freedom.

Vaikka Mandela kannatti lehdistönvapautta, hän piti suurta osaa maan tiedotusvälineistä tärkeinä, koska monet keskiluokkaiset valkoiset omistivat ja johtivat niitä. Mandela tuli tunnetuksi siitä, että hän käytti tavallisissa tilaisuuksissakin Batik-paitoja, jotka tunnetaan Madiba-paitoina. Mandela ei ollut koskaan suunnitellut toista virkakautta. Mandela piti jäähyväispuheensa 29. maaliskuuta 1999, jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle. Mandelan kausi päättyi 14. kesäkuuta 1999. Thabo Mbeki seurasi Mandelaa Etelä-Afrikan presidenttinä.

 
Mandela muutti presidentin kansliaan Tuynhuysissa Kapkaupungissa.  


Mandela ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton heinäkuussa 1993  

Nobel-palkinto

Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon johtajuudestaan apartheidin vastaisessa toiminnassaan vuonna 1993. Palkinnon saatuaan hän sanoi:

"Seisomme täällä tänään vain niiden miljoonien kansamme edustajina, jotka uskalsivat nousta yhteiskunnallista toimintaa vastaan, jonka ydin on sota, väkivalta, rasismi, sorto, sorto ja kokonaisen kansan köyhtyminen."

 
Mandela vierailulla Brasiliassa heinäkuussa 1998  

Henkilökohtainen elämä

Mandela oli kolme kertaa naimisissa, ja hänellä on kuusi lasta. Hänellä oli seitsemäntoista lapsenlasta ja kasvava määrä lapsenlapsenlapsia. Vaikka hän ei ollut fyysisesti tunteellinen lastensa kanssa, hän saattoi olla ankara ja vaativa.

Mandela avioitui Evelyn Ntoko Masen kanssa lokakuussa 1944. He saivat kaksi lasta. Mandela pysyi naimisissa Evelynin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1957. Evelyn kuoli vuonna 2004. Sen jälkeen hän meni naimisiin Winnie Madikizelan kanssa vuonna 1958. Heillä oli kaksi tytärtä. Pariskunta jätti erohakemuksen vuonna 1992. He erosivat vuonna 1996. Mandela avioitui uudelleen Graça Machelin kanssa 80-vuotispäivänään vuonna 1998. Hän oli Samora Machelin leski. Machel oli entinen Mosambikin presidentti ja ANC:n liittolainen, joka kuoli lento-onnettomuudessa 12 vuotta aiemmin.

Vaikka Mandela kritisoi häntä julkisesti useissa tapahtumissa, hän piti Yhdysvaltojen presidentistä Bill Clintonista. Mandela tuki häntä henkilökohtaisesti hänen syytteeseenpano-oikeudenkäynnissään vuonna 1998.

Julkinen eläke

Kesäkuussa 2004 Mandela ilmoitti vetäytyvänsä julkisesta elämästä. Mandela sanoi: "Älä soita minulle, minä soitan sinulle". Vaikka Nelson Mandela -säätiö jatkoi tapaamisia läheisten ystävien ja perheenjäsenten kanssa, se kieltäytyi kutsumasta häntä julkisiin tilaisuuksiin ja kieltäytyi useimmista haastattelupyynnöistä.

 

Terveys

Mandela joutui 27. maaliskuuta 2013 sairaalaan Pretoriassa keuhkotulehduksen vuoksi. Hänen kerrottiin 28. maaliskuuta, että hän reagoi hyvin hoitoon. Mandela joutui uudelleen sairaalaan 7. kesäkuuta toisen keuhkoinfektion vuoksi. 23. kesäkuuta hänen tilansa ilmoitettiin kriittiseksi. Kesäkuun 26. päivänä ilmoitettiin, että Mandela siirrettiin elintoimintoihin. Mandelan perhe ilmoitti 4. heinäkuuta, että Mandela oli elintoiminnoissa ja että hän oli pysyvässä vegetatiivisessa tilassa. Seuraavana päivänä Etelä-Afrikan hallitus kiisti, että Mandela olisi kasvullisessa tilassa. Mandela kotiutettiin sairaalasta 1. syyskuuta 2013.

2013 kuolema huhu

Monet eteläafrikkalaiset luulivat, että Mandela kuoli yöllä 26. kesäkuuta sen jälkeen, kun hänet irrotettiin elintoiminnoista. Etelä-Afrikan hallitus sanoi, että Mandela on yhä elossa, vaikka huhu hänen kuolemastaan oli levinnyt. Myöhemmin kerrottiin, että huhu oli vain kuoleman huijaus. Myös CNN uutisoi Mandelan kuolleen, mutta korjasi raportin myöhemmin pian sen jälkeen. Mandelan ja First Lady Michelle Obaman kanssa otettiin valokuvia todisteeksi siitä, että Mandela oli yhä elossa.

 
Yleisö kokoontuu Kapkaupungin vanhalle kaupungintalolle Mandelan kuoleman jälkeisenä päivänä.  


Mandela pitämässä puhetta Peacock-teatterissa Lontoossa, Englannissa, huhtikuussa 2000.  

Kuolema

Mandela kuoli 95-vuotiaana 5. joulukuuta 2013 kotonaan Houghton Estatessa Johannesburgissa hengitystieinfektion komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan perheensä ympäröimänä. Hänen kuolemastaan ilmoitti presidentti Jacob Zuma.

Zuma julisti 6. joulukuuta kansallisen surun kymmeneksi päiväksi. Johannesburgin FNB-stadionilla järjestettiin tiistaina 10. joulukuuta virallinen muistotilaisuus. Hän julisti sunnuntain 8. joulukuuta kansalliseksi rukouspäiväksi: "Kehotamme kaikkia kansalaisia kokoontumaan saleihin, kirkkoihin, moskeijoihin, temppeleihin, synagogiin ja koteihinsa rukoilemaan ja pitämään rukouspalveluksia ja meditaatioita, joissa pohditaan Madiban elämää ja hänen panostaan maamme ja maailman hyväksi."

 
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama pitää puheensa Mandelan valtiollisessa muistotilaisuudessa.  

Hautajaiset

Mandelan ruumis makasi 11.-13. joulukuuta Pretoriassa sijaitsevassa Union Buildings -rakennuksessa. Valtion hautajaiset pidettiin sunnuntaina 15. joulukuuta Qunussa. Paikalla olivat David Cameron, Barack Obama, Raul Castro, Bill Gates ja Oprah Winfrey.

Hautaaminen

Mandelan perhe kiisteli 28. kesäkuuta siitä, mihin Mandela haudattaisiin. Kesäkuun 29. päivänä Etelä-Afrikan hallitus ilmoitti, että Mandelan muistotilaisuus järjestetään 10-14 päivän kuluttua hänen kuolemastaan Soccer Cityssä. Heinäkuun 1. päivänä ilmoitettiin, että jos Mandela kuolisi, hänestä voisi tulla ensimmäinen ei-britti, jota kunnioitetaan Westminster Abbeyssa. Kuningatar Elisabet II kunnioitti Mandelaa kiitosjumalanpalveluksella Westminster Abbeyssa vuoden 2014 alussa. Tämä teki Mandelasta ensimmäisen ei-brittiläisen henkilön, jota on kunnioitettu Westminster Abbeyssa. Mandela haudattiin Qunun kylään Etelä-Afrikan Itä-Kapissa. Qunussa hän kasvoi.

 

Honors

Etelä-Afrikassa Mandelaa kutsutaan toisinaan hänen Xhosa-klaaninsa nimellä Madiba.

Nelson Mandelaa kunnioitettiin seuraavasti:

• Vuonna 1990 Mandela sai Intiassa Bharat Ratna -palkinnon.
• Vuonna 1992 sai Pakistanin Nishan-e-Pakistanin.
• Vuonna 1992 Turkki myönsi hänelle Atatürkin rauhanpalkinnon. Hän kieltäytyi palkinnosta, koska Turkki syyllistyi tuolloin ihmisoikeusloukkauksiin. Myöhemmin hän otti palkinnon vastaan vuonna 1999.
• Vuonna 1993 Mandela sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä F. W. de Klerkin kanssa heidän työstään Etelä-Afrikan kansalaisoikeusvallankumouksen aikana.
• Vuonna 1993 Mandela sai Illinoisin Chicagon kaupungin avaimen pormestari Richard M. Daleyltä.
• Vuonna 2007 Mandelalle pystytettiin patsas Westminster Abbeyyn Lontoossa, Englannissa.
• Vuonna 2009 Yhdistyneet Kansakunnat nimesi 18. heinäkuuta Mandelan päiväksi.
• Vuonna 2012 Kap Verden Praian kansainvälinen lentoasema nimettiin uudelleen Nelson Mandelan kansainväliseksi lentoasemaksi.
• Vuonna 2013 Etelä-Afrikan suurlähetystössä Washingtonin ulkopuolella paljastettiin Mandelan patsas.
• Johannesburgin kaupunki myönsi hänelle kaupungin vapauden.
• Johannesburgissa sijaitseva Sandton Square nimettiin maaliskuussa 2004 uudelleen Nelson Mandela -aukioksi.
• Nelson Mandela Bayn stadion nimettiin hänen kunniakseen.
• Myös Johannesburgissa sijaitseva Nelson Mandelan silta on nimetty hänen kunniakseen.
• Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush myönsi Mandelalle Yhdysvaltain presidentin vapaudenmitalin.
• Mandelalle myönnettiin Kanadan kunniamerkki.
• Mandela oli ensimmäinen elossa oleva henkilö, josta tehtiin Kanadan kunniakansalainen.
• Mandela oli viimeinen Neuvostoliiton Leninin rauhanpalkinnon saaja Neuvostoliitosta.
• Mandela sai ensimmäisenä Al-Gaddafin kansainvälisen ihmisoikeuspalkinnon
• Meksikon hallitus myönsi Mandelalle asteekkien kotkan ritarikunnan kunniamerkin.
• Leicesterissä Englannissa sijaitseva puisto nimettiin Nelson Mandela Parkiksi Mandelan mukaan.
• Elisabet II myönsi hänelle Pyhän Johanneksen ritarikunnan suurristin.
• Elisabet II myönsi Mandelalle myös kunniamerkin.

 
Nelson Mandelan 70-vuotispäivän kunniaksi Neuvostoliitossa julkaistiin postimerkki Nelson Mandelasta.  

Elokuvat

Mandelaa on kuvattu elokuvissa ja televisiossa. Sidney Poitier esittää Mandelaa vuonna 1997 ilmestyneessä elokuvassa Mandela ja de Klerk. Dennis Haysbert esittää Mandelaa elokuvassa Goodbye Bafana (2007). BBC:n televisioelokuvassa Mrs Mandela vuodelta 2009 Nelson Mandelaa esittää David Harewood. Vuonna 2009 Morgan Freeman esittää Mandelaa elokuvassa Invictus (2009). Terrence Howard esittää Mandelaa myös vuonna 2011 ilmestyneessä elokuvassa Winnie Mandela. Mandela esiintyi omana itsenään vuonna 1992 ilmestyneessä yhdysvaltalaisessa elokuvassa Malcolm X. Teoksessa Mandela: Long Walk to Freedom -elokuvassa häntä esitti Idris Elba.

 

Legacy

Kuollessaan Mandelaa pidettiin Etelä-Afrikassa laajalti "kansakunnan isänä". Häntä pidetään myös "kansallisena vapauttajana, pelastajana, Washingtonina ja Lincolnina yhdessä". Mandela oli koko elämänsä ajan joutunut myös kritiikin kohteeksi. Margaret Thatcher herätti kansainvälistä huomiota kuvaillessaan ANC:tä "tyypilliseksi terroristijärjestöksi" vuonna 1987. Myöhemmin hän teki palveluksia Mandelan vapauttamiseksi vankilasta. Mandelaa on arvosteltu myös hänen ystävyydestään poliittisten johtajien, kuten Fidel Castron, Muammar Gaddafin, Akbar Hashemi Rafsanjanin ja Suharton kanssa.

 

Runo

Isaiah Ogedegbe kirjoitti 29. syyskuuta 2022 runon Nelson Mandelasta kunnioittaen hänen elämäänsä.