Nelson Rolihlahla Mandela (18. heinäkuuta 1918 – 5. joulukuuta 2013) oli eteläafrikkalainen poliitikko ja aktivisti. Hänestä tuli 27. huhtikuuta 1994 Etelä-Afrikan ensimmäinen presidentti, joka valittiin täysin edustuksellisilla demokraattisilla vaaleilla. Hän oli myös maansa Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti ja kansainvälisesti tunnettu apartheidin vastustaja.
Varhainen elämä ja koulutus
Mandela syntyi Etelä-Afrikan Mvezossa Thembun kuninkaalliseen perheeseen. Hänen isänsä oli paikallinen heimojohtaja, ja nuorena Mandela sai sekä perinteisen klaanikasvatuksen että länsimaista koulutusta. Hän opiskeli oikeustiedettä ja työskenteli asianajajana, mikä johdatti hänet poliittiseen toimintaan ja rotuerottelua vastaan käytävään taisteluun.
Poliittinen toiminta ja vastarinta
Mandela tuli tunnetuksi kansalaisoikeustaistelusta ja osallistui aktiivisesti Afrikan kansalliskongressin (ANC) toimintaan. Hän uskoi ensin rauhanomaiseen vastarintaan, mutta 1960-luvun alun koventunut valtionvastaisuus ja hallinnon väkivalta johtivat siihen, että osa aktivisteista perusti aseellisen siiven sabotointia varten. Mandela otettiin kiinni, hänet tuomittiin vuonna 1964 ja hänelle langetettiin elinkautinen vankeusrangaistus kuuluisassa Rivonian oikeudenkäynnissä.
Vankeus ja vapautuminen
Mandela vietti suurimman osan vankeusajastaan Robben Islandin vankilassa, ja myöhemmin Pollsmoorissa sekä Victor Versterin vankilassa. Vankeus kesti yhteensä noin 27 vuotta. Pitkän vankeuden jälkeen hänet vapautettiin 11. helmikuuta 1990, osana laajempaa poliittista muutosta Etelä-Afrikassa. Vapautumisensa jälkeen Mandela johti neuvotteluja apartheid-järjestelmän purkamisesta ja siirtymisestä monirotuisen demokratian aikaan.
Presidenttikausi ja uudistukset
Mandelan hallitus keskittyi apartheidin perinnön poistamiseen sekä rotujen välisen yhteisymmärryksen ja kansallisen yhtenäisyyden rakentamiseen. Hänen politiikkansa painotti sovintoa, jälleenrakennusta ja köyhyyden torjuntaa. Poliittisesti hän uskoi sosialismiin, ja hän toimi Afrikan kansalliskongressin puheenjohtajana vuosina 1991–1997. Hän hyväksyi vuonna 1996 Etelä-Afrikan uuden perustuslain, jossa kielletään kaikki syrjintä, joka perustuu kieleen, uskontoon, vammaisuuteen ja sukupuoliseen suuntautumiseen, ei pelkästään rasismiin. Mandelan johtajuus vaikutti voimakkaasti maan rauhanomaiseen siirtymään demokratiaan ja perustuslaillisten oikeuksien vahvistamiseen.
Kansainvälinen rooli ja palkinnot
Kansainvälisesti Mandela toimi rauhan ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Hän sai yli 250 kunnianosoitusta, muun muassa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 yhdessä F. W. de Klerkin kanssa, Yhdysvaltain presidentin vapaudenmitalin sekä Neuvostoliiton Leninin ritarikunnan kunniamerkin. Hän toimi myös esimerkiksi Sitoutumattomien maiden liikkeessä kansainvälisissä tehtävissä ja oli monien kansainvälisten vaikuttajien ja järjestöjen arvostama johtaja.
Henkilökohtainen elämä ja nimi
Mandelaa kutsuttiin usein hänen Xhosa-klaaninimellään Madiba sekä kunnioittavasti nimellä Tata ("Isä"). Hän oli kaksi kertaa naimisissa (Evelyn Mase, Winnie Madikizela-Mandela) ja myöhemmin avioitui Mozambikin presidentin lesken Graça Machelin kanssa. Hänen yksityiselämänsä oli usein julkisuuden kohteena, mutta julkinen perintö rakentui ennen kaikkea hänen vuosikymmenien taistelulleen vapauden ja tasa-arvon puolesta.
Viimeiset vuodet ja kuolema
Vetäydyttyään virallisesta politiikasta Mandela vetäytyi julkisuudesta ja vietti paljon aikaa kotiseudullaan. Hän oli eläkkeellä ollessaan iäkäs ja sairasteli ajoittain. Mandela joutui sairaalaan loppukesästä 2013 jatkuvien hengitystieinfektioiden vuoksi ja hänet hoiti toistuvasti keuhko-ongelmien takia. Mandela kuoli 5. joulukuuta 2013 Houghton Estatessa Johannesburgissa hengitystieinfektioon. Hän oli 95-vuotias. Hänen hautajaisensa 15. joulukuuta 2013 oli valtiollinen ja siihen osallistuivat sekä eteläafrikkalaiset että kansainväliset johtajat; hänet haudattiin perhehautaan Qunuun.
Perintö ja merkitys
Nelson Mandelasta tuli maailmanlaajuinen symboli apartheidin vastaiselle taistelulle, sovinnolle ja ihmisoikeuksien puolustamiselle. Hänen elämäntyönsä vaikutti Etelä-Afrikan poliittiseen muutokseen ja loi mallin rauhanomaiselle vallanvaihdokselle, anteeksiannolle ja yhteiskunnan eheyttämiselle. Hänen perintönsä näkyy paitsi Etelä-Afrikan perustuslaissa ja kansallisessa muistissa myös laajemmassa keskustelussa oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.
Mandela jäi historiaan paitsi poliitikkona ja vankina myös moraalisena esikuvana, jonka nimi Madiba symboloi toivoa ja vastarintaa sortoa vastaan.
