JW-Jones (s. 15. heinäkuuta 1980 Ottawa) on kanadalainen blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Hän oli ensimmäinen Torontossa toimivan NorthernBlues Music -levy-yhtiön sopimusta saanut artisti ja julkaisi kuusi ensimmäistä levytystään yhtiön kautta. Myöhemmin hän on tehnyt levytyksiä Ruf Recordsin kanssa Yhdysvalloissa ja levyjä julkaistaan Euroopassa CrossCut Recordsin kautta. Viime vuosikymmenen aikana hän on julkaissut seitsemän albumia ja esiintynyt 19 maassa neljällä mantereella. Jones kiertää edelleen laajasti ja asuu Ottawassa, Ontariossa. Hän on esiintynyt lukuisten bluesfestivaalien, teattereiden ja klubien lavalla Kanadassa, Yhdysvalloissa, Euroopassa, Venäjällä, Australiassa ja Brasiliassa.
Merkittäviä levytyksiä ja yhteistyötä
Jonesin kolmas studioalbumi, My Kind Of Evil (2004), tuotiin tunnetummaksi erityisesti siksi, että sen tuotti Kim Wilson (The Fabulous Thunderbirds). Levyllä kuullaan myös vierailuja: Colin James laulaa kahdella kappaleella ja Roxanne Potvin yhdellä. Albumin kappaleita on soitettu muun muassa House of Blues Radio Hour -ohjelmassa, ja levy sai laajaa huomiota arvosteluissa. Kanadan Globe and Mail -sanomalehden musiikkiarvostelija Brad Wheeler kehui "hänen (Jonesin) siroa taitoa kitaransoitossa" ja totesi, että "...Ottawan soittaja tekee retroliikkeitä, kerrostaa svengaavaa bluesia koskettimiin ja hyvin tuntuviin torviin, jotka eivät koskaan dominoi hienosti linjattuja täytteitä ja lead-työskentelyä". Allmusicin Chris Nickson arvioi, että "hän on erittäin hyvä coverissa, kuten 'I Don't Know', mutta hänen omissa kappaleissaan - jotka muodostavat valtaosan tästä levystä - on runsaasti elämää".
Toukokuussa 2009 Jonesin kappale "Parasomnia" julkaistiin Guitar Worldin mukana tulleella esittely-CD:llä Guitar Masters Vol. 2, jolla olivat mukana myös sellaiset nimiossa mainitut legendat kuin B. B. King, Jimmy Page, Jeff Beck ja Carlos Santana. Tästä ja muusta työstä Jones sai kansainvälistä huomiota: The Globe and Mail viittasi häneen "yhtenä tämän maan parhaista blues-kitaratähdistä". The Blues Revue Magazine vertasi hänen kitaransoittoaan T-Bone Walkerin tyyliin ja totesi arvostelussaan, että JW-Jones soittaa soolomelodioita kuten Johnny "Guitar" Watson ja että hänen soitossaan on vivahteita Clarence "Gatemouth" Brownin tyylistä. Billboard kutsui Jonesia osaksi "nuorten lahjakkuuksien uutta aaltoa, joka on siirtymässä Kanadan bluesin lavalle".
Tyylilaji ja vaikutteet
Jonesin soitto sijoittuu pääasiassa sähköisen bluesin kenttään, jossa yhdistyvät perinteiset blues-liikkeet ja modernimpi tulkinta. Arvosteluissa on nostettu esiin hänen kykynsä yhdistää svengaava rytmi, melodinen sooloilu ja tarkka fraseeraus. Useissa arvioissa ja kommenteissa on viitattu perinteisiin blues- ja blues-jazz -kitaristeihin (kuten T-Bone Walker, Johnny "Guitar" Watson ja Clarence "Gatemouth" Brown), mikä antaa kuvan hänen soittotekniikkansa juurista ja laajasta vaikutteiden kirjosta.
Keikkailu ja vastaanotto
Jones on rakentanut uraa niin levyjen kuin live-esiintymisten kautta. Hänen aktiivinen keikkakalenterinsa on sisältänyt festivaaleja, klubi- ja teatterikiertueita ympäri maailmaa. Kritiikki on yleisesti ollut myönteistä: arvostelijat ovat kehuneet erityisesti hänen kitaransoittoaan, sävellyksiään ja kykyään sopeutua eri kokoonpanoihin live-tilanteissa. Levy- ja radiokohokohdat, kuten maininta Guitar Masters Vol. 2 -kokelmalta, ovat kasvattaneet hänen näkyvyyttään kansainvälisesti.
Nykytilanne
JW-Jones jatkaa levytyksiä ja esiintymisiä kansainvälisesti. Hän on pitänyt yllä yhteistyösuhteita eri levy-yhtiöihin ja teki itselleen tunnettuutta niin kotimaassa kuin ulkomailla esiintymällä laajasti ja saamalla positiivista mediahuomiota. Hänen tuotantonsa tarjoaa sekoituksen omia kappaleita ja taitavasti toteutettuja covereita, ja hän on profiloitunut yhtenä Kanadan merkittävimmistä nykybluesin edustajista.
