Sherron Watkins (s. 28. elokuuta 1959) on yhdysvaltalainen entinen varatoimitusjohtaja, joka vastasi entisen Enron Corporationin yrityskehityksestä. Watkins todisti roolistaan Enronin petoksessa Yhdysvaltain edustajainhuoneen ja senaatin valiokunnille vuoden 2002 alussa.
Elokuussa 2001 Watkins varoitti silloista Enronin toimitusjohtajaa Kenneth Layta kirjanpidollisista sääntöjenvastaisuuksista talousraporteissa. Watkinsia on kuitenkin arvosteltu siitä, ettei hän ilmoittanut petoksesta viranomaisille eikä puhunut julkisesti huolistaan aikaisemmin, sillä hänen muistionsa tuli julkisuuteen vasta viisi kuukautta sen kirjoittamisen jälkeen. Watkinsia edusti Houstonin asianajaja Philip H. Hilder.
Enron-skandaalin tausta
Enron oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa yksi Yhdysvaltain suurimmista energiayhtiöistä. Yrityksen johdon käyttämät monimutkaiset rahoitusjärjestelyt ja erityistarkoitusyhtiöt (SPE) mahdollistivat voittojen ja velkojen piilottamisen tilinpäätöksissä. Kun näiden rakenteiden todellinen taloudellinen vaikutus tuli julkisuuteen, Enron ajautui nopeasti luottokriisiin ja jätti konkurssihakemuksen joulukuussa 2001. Skandaalin seurauksena yhtiön johto joutui tutkinnan kohteeksi, ja useita johtajia syytettiin ja tuomittiin talousrikoksista.
Watkinsin muistio ja kongressin kuuleminen
Watkinsin muistio, joka hänelle tunnetusti kirjoitettiin elokuussa 2001, varoitti Enronin kirjanpitokäytännöistä ja niiden riskeistä yhtiön taloudelliselle asemalle. Muistion sisältö nosti esiin huolenaiheita muun muassa siitä, miten tietyt transaktiot käsiteltiin ja millainen vastuu konsernin johdolla oli talousraportoinnin oikeellisuudesta. Muistion julkistuminen ja yrityksen nopea romahdus johtivat siihen, että Watkins kutsuttiin kertomaan havainnoistaan edustajainhuoneen ja senaatin kuultaville alkuvuodesta 2002.
Arvostelu ja tunnustus
Watkins on saanut sekä kiitosta että kritiikkiä. Häntä on luonnehdittu tärkeäksi ilmiantajaksi, koska hän sisäisesti varoitti johdon väärinkäytöksistä, mutta toisaalta häntä on arvosteltu siitä, ettei hän vienyt huoliaan suoraan viranomaisille tai julkisuuteen heti memoesityksen jälkeen. Julkinen keskustelu hänen toiminnastaan heijasti laajempaa pohdintaa siitä, mitä odotetaan työntekijältä, joka havaitsee epäselvyyksiä suuressa yrityksessä.
Jälkivaikutukset ja myöhempi ura
Enronin tapaus edisti laajempaa keskustelua yrityshallinnosta, tilinpäätösvalvonnasta ja työntekijöiden suojelemisesta ilmiannoissa. Vuonna 2002 kongressissa käsitelty keskustelu ja laajempi julkinen paine vaikuttivat osaltaan siihen, että Yhdysvalloissa säädettiin tiukempia valvontaa ja ilmoittajansuojaa koskevia lakeja (mm. Sarbanes–Oxley‑laki).
Watkins on myöhemmin kirjoittanut kokemuksistaan ja toiminut puhujana sekä yritysetiikkaa ja hallintotapoja käsittelevänä neuvonantajana. Hän julkaisi muistelmiaan ja esiintyi julkisuudessa korostaen läpinäkyvyyden, eettisen johtamisen ja tehokkaiden sisäisten valvontajärjestelmien merkitystä.
Perintö
Sherron Watkinsin rooli Enron‑skandaalissa on esimerkki siitä, miten yksittäisen työntekijän huoli voi paljastaa laajempia järjestelmätason ongelmia. Hänen toiminnastaan käyty keskustelu on vaikuttanut sekä lainsäädäntöön että yrityskulttuurin arviointiin, ja tapaus on edelleen keskeinen opetus tapaustutkimuksissa yritysvastuun ja tilinpäätösvalvonnan alalla.