Thomas Pelham-Holles: Newcastlen 1. herttua, Whig-pääministeri (1693–1768)

Thomas Pelham-Holles (1693–1768) — Newcastlen 1. herttua, vaikutusvaltainen Whig-pääministeri ja ulkopolitiikan johtaja 1700-luvun Britanniassa. Lue elämä ja valtakaudet.

Thomas Pelham-Holles KG PC FRS (21. heinäkuuta 1693 - 17. marraskuuta 1768) oli Newcastle upon Tynen ensimmäinen herttua ja Newcastle-under-Lymen ensimmäinen herttua. Hän oli brittiläinen whig-valtiomies ja toimi pääministerinä kahdella eri kaudella. Hänet tunnetaan yleisesti nimellä Newcastlen herttua. Pelham-Holles eli pitkän ja vaikutusvaltaisen elämän, mutta pysyi henkilökohtaisesti varsin vetäytyneenä verrattuna moniin aikansa johtajiin; hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä jättänyt omia lapsia.

Ura ja asema whigien valtakaudella

Hänen virkauransa kesti koko 1700-luvun whigien ylivallan ajan. Hän nousi politiikan kärkeen osin Sir Robert Walpolen suojattina ja palveli tämän vaikutuspiirissä yli 20 vuotta vuoteen 1742 asti. Veljensä, pääministeri Henry Pelhamin, rinnalla hän piti suurta vaikutusvaltaa hallinnossa aina vuoteen 1754 saakka. Pelham-Holles toimi pitkään eri ministerin tehtävissä, erityisesti ulkoasioihin ja hallinnon järjestelyihin liittyvissä vastuissa: hän oli käytännössä yksi Britannian ulkopolitiikan ja parlamenttisen hallinnan pääarkkitehdeistä, ja hän hoiti pitkään ministeriöiden välillä ja parlamentissa tarvittavaa tukiverkostoa.

Pääministerikaudet ja sodan aika

Henrikin kuoleman jälkeen Newcastlen herttua nousi pääministeriksi ja johti hallitusta kahdella erillisellä kaudella. Hänen ensimmäinen pääministerikautensa (1754–1756) oli vaikea: sisäpoliittinen jakautuneisuus, liittoumien rakentamisen ongelmat ja hallituksen heikko yhteensovittaminen johtivat epävarmuuteen kansainvälisissä suhteissa. Monet historioitsijat katsovat, että nämä puutteet osaltaan altistivat Britannian haasteille, jotka johtivat myöhemmin seitsenvuotiseen sotaan.

Vuoden 1757 toisella kaudellaan (1757–1762) Newcastle teki liiton voimakkaamman sotapoliittisen johtajan kanssa, William Pitt vanhemman, ja tämä yhteistyö yhdisti Pittin sotastrategian ja Newcastlen parlamenttisen koneiston. Yhdessä he onnistuivat järjestämään Britannian laajamittaista sotaponnistelua ja saavuttivat useita merellisiä ja siirtomaasuurvoittoja. Silti Newcastlea arvosteltiin usein siitä, että hän oli parempi hallinnon ja suosikkijärjestelmän hoitaja kuin itsenäinen valtapoliitikko tai terävä diplomaatikko: hän oli tehokas organisaattori, mutta vähemmän vaikuttava strategina.

Poliittinen tyyli ja perintö

Newcastle hallitsi politiikkaa pitkälti sitomalla paikallisia vaalietuja, suojeluksia ja ministeripaikkoja yhteen — niin kutsutun patronaasisysteemin kautta. Tämä teki hänestä erittäin vaikutusvaltaisen parlamentin kentällä, mutta myös haavoittuvan kriitikoille, jotka syyttivät häntä nepotismista ja heikosta päätöksenteosta kansainvälisissä kriiseissä. Hänen uransa heijastaa 1700-luvun Whig-järjestelmän vahvuuksia ja heikkouksia: järjestelmällinen vakauttaja ja hallinnon ylläpitäjä, mutta usein riippuvainen kykenevemmistä kollegoista strategisissa kysymyksissä.

Newcastlen herttua oli myös merkittävä kartanoiden omistaja ja suosi rakentamista sekä taiteen keräilyä, mikä oli tyypillistä aikakauden ylimystölle. Hänen maineensa jäi osin kaksijakoiseksi: toisaalta pitkäaikainen vaikutusvalta ja kyky pitää Whig-koalitio kasassa, toisaalta kriitikot korostivat hänen poliittista varovaisuutta ja taipumusta välttää suoria, riitaisia ratkaisuja.

Vetäytyminen ja kuolema

Toisen pääministerikauden jälkeen Newcastle poistui pääministerin paikalta vuonna 1762. Hän osallistui vielä lyhyesti myöhempiin ministeriöihin, muun muassa yrittäen palata aktiiviseen politiikkaan Rockinghamin hallituksen yhteydessä, mutta vetäytyi pian julkisesta elämästä ja vaikutusvallasta. Thomas Pelham-Holles kuoli 17. marraskuuta 1768. Hänen pitkä uransa jätti selkeän jäljen 1700-luvun brittiläiseen valtakoneistoon: hän oli mestari parlamentaarisessa organisoinnissa ja hallinnon ylläpidossa, vaikka hän ei usein näyttänyt olevan aikakautensa karismaattisin tai määrätietoisin johtaja.

• Keskeiset ominaisuudet: pitkäaikainen whig-johtaja, patronaasin taitaja, hallinnon organisoija.
• Merkittävät vaiheet: Walpolen suojatti, veljensä Henry Pelhamin vaikutusvaltainen kumppani, pääministerinä 1754–1756 ja 1757–1762.
• Arvio: tehokas sisäisen vallan ylläpitäjä, mutta heikompi kansainvälisen strategian ja diplomatian johtaja — usein riippuvainen vahvemmista sotapoliittisista kollegoista kuten Pittistä.

Hae kirjaimella