Seitsenvuotinen sota
Seitsemänvuotinen sota kesti vuodesta 1756 vuoteen 1763. Siihen osallistui suurin osa Euroopan suurvalloista. Aluksi se koostui kahdesta konfliktista. Toinen oli pääasiassa Britannian ja Ranskan välinen. Toinen oli Preussin ja sen vihollisten välinen: Ranskan, Itävallan, Venäjän ja Ruotsin välillä. Sen juuret ovat aiemmassa konfliktissa, Itävallan perintösodassa. Sota tunnettiin eri paikoissa eri nimillä. Yhdysvalloissa sitä kutsutaan Ranskan ja intiaanien sodaksi. Ranskan Kanadassa sitä kutsutaan valloitussodaksi. Sekä Ruotsissa että Preussissa sitä kutsuttiin Pommerin sodaksi. Intiassa se tunnetaan nimellä Kolmas Karnatian sota. Preussin ja Itävallan välistä konfliktia kutsutaan kolmanneksi Sleesian sodaksi.
Kolonialismi oli tuolloin yleistä. Sodassa Britannian imperiumin kaupalliset edut olivat vastakkain Bourbonien (Ranskassa ja Espanjassa) etujen kanssa. Hohenzollernit (Preussissa) ja Habsburgit (Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin ja Itävallan arkkiherttua) olivat vastakkain. Ristiriitoja oli myös siitä, kuka hallitsi mitäkin osia Sleesiasta. "Diplomaattinen vallankumous" loi englantilais-preussilaisen leirin, joka oli liittoutunut joidenkin pienempien saksalaisvaltioiden ja myöhemmin Portugalin kanssa, sekä itävaltalais-ranskalaisen leirin, joka oli liittoutunut Ruotsin, Saksin ja myöhemmin Espanjan kanssa.
Kenraali Wolfen kuolema Abrahamin tasangon taistelussa
Tulokset
Venäjän keisarikunta jätti hyökkäysliiton Habsburgien kanssa keisarinna Elisabetin kuoltua ja Pietari III:n tultua seuraajaksi. Ruotsi solmi myös erillisrauhan Preussin kanssa vuonna 1762.
Sota päättyi Pariisin (Bourbonien Ranska ja Espanja, Iso-Britannia) ja Hubertusburgin rauhansopimuksiin (Hohenzollernit, Habsburgit, Saksin valitsijamiehet) vuonna 1763. Sodalle oli ominaista kaupunkien piiritykset ja tuhopoltot sekä avoimet taistelut, joihin liittyi erittäin suuria tappioita; kaiken kaikkiaan noin 900 000-1 400 000 ihmistä kuoli.
Iso-Britannia menestyi kiistellyillä merentakaisilla alueilla ja sai haltuunsa suurimman osan Uudesta Ranskasta, Espanjan Floridan, joitakin Karibian saaria, Senegalin ja ylivoiman Ranskan etuvartioasemiin Intian niemimaalla. Amerikan alkuperäisheimot jätettiin rauhansopimuksen ulkopuolelle, eivätkä ne voineet palata entiseen asemaansa siitä seuranneen Pontiacin kapinan jälkeen.
Euroopassa Preussin Fredrik II epäonnistui ennalta ehkäisevässä iskussa Itävaltaa vastaan, ja hänen vastustajansa torjuivat ja Kunersdorfissa lähes tuhosivat hänen joukkonsa. Fredrik kuitenkin toipui, voitti takaisin ja onnistui välttämään myönnytyksiä Hubertusburgissa, jossa status quo ante bellum palautettiin. William Pittin sanonta, jonka mukaan "Amerikka voitettiin Saksassa", viittasi Preussin sotaponnistuksiin, joiden ansiosta Iso-Britannia pystyi rajoittamaan mannermaisia sitoumuksiaan ja keskittymään "sinisten vesien politiikkaan", jonka avulla se onnistui vakiinnuttamaan merivoimien ylivallan. Vaikka Ranskan ja liittoutuneiden joukot pystyivät miehittämään Preussin ja Hannoverin alueita aina Itä-Friisiaan asti, Ranskan pyrkimykset hyökätä Britanniaan ja jatkaa sissisotaa estettiin Britannian merisaarrolla, joka myös haittasi Ranskan huoltoreittejä siirtomaihin.
Portugalin, Espanjan ja Ruotsin osallistuminen ei palauttanut niille niiden aiempaa suurvalta-asemaa. Espanjan lyhyt väliintulo johti Floridan menettämiseen, mutta se sai vastineeksi Ranskan Louisianan Mississippi-joen länsipuolella, ja Britannia sai takaisin Kuuban ja Filippiinit.
Pariisin sopimus (1763) päätti sodan Britannian ja Ranskan välillä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuinka kauan seitsenvuotinen sota kesti?
V: Seitsemänvuotinen sota kesti vuodesta 1756 vuoteen 1763.
K: Ketkä olivat sodassa mukana olleet suurvallat?
A: Useimmat Euroopan suurvallat olivat mukana sodassa, muun muassa Iso-Britannia, Ranska, Preussi, Itävalta, Venäjä ja Ruotsi.
K: Mikä aiheutti sodan?
V: Tärkeä syy sotaan oli Itävallan perintösota.
K: Miten tämä konflikti tunnetaan eri paikoissa?
V: Yhdysvalloissa sitä kutsutaan Ranskan ja intiaanien sodaksi. Ranskan Kanadassa sitä kutsutaan valloitussodaksi. Sekä Ruotsissa että Preussissa sitä kutsuttiin Pommerin sodaksi, koska ne taistelivat Pommerista. Intiassa se tunnetaan nimellä Kolmas Karnatian sota ja Preussin ja Itävallan konfliktin nimi on Kolmas Sleesian sota.
Kysymys: Minkälaiset intressit vastustivat toisiaan tänä aikana?
V: Brittiläisen imperiumin kaupalliset intressit olivat vastakkain Ranskaa ja Espanjaa hallinneiden Bourbonien intressien kanssa, kun taas Preussia hallinneet Hohenzollernit taistelivat Habsburgien kanssa, jotka olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja Itävallan arkkiherttuoiden hallitsijoita, pääasiassa Sleesiasta.
Kysymys: Oliko kolonialismi yleistä tuohon aikaan?
V: Kyllä, kolonialismi oli yleistä tuohon aikaan.
K: Ketkä muodostivat englantilais-preussilaisen leirin tämän sodan aikana? V: Anglo-Preussin leirin muodostivat eräät pienemmät Saksan valtiot ja myöhemmin Portugalin keisarikunta, jotka taistelivat Itävallan ja Ranskan leiriä vastaan, joka liittoutui Ruotsin, Saksin ja myöhemmin Espanjan kanssa.
