Whig-puolue: historia, ideologia ja vaikutus Britannian politiikkaan
Whigit (Whig-puolue) olivat poliittinen ryhmä ja myöhemmin poliittinen puolue Englannin, Skotlannin, Ison-Britannian, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenteissa. Vuosien 1680-1850 välillä he kiistelivät vallasta kilpailijoidensa, toorien, kanssa.
Whigit olivat lähtöisin perustuslaillisesta monarkismista ja absoluuttisen monarkian vastustamisesta. Heillä oli suuri rooli vuoden 1688 kunniakkaassa vallankumouksessa. He olivat Stuartin kuninkaiden ja teeskentelijöiden vihollisia, jotka olivat roomalaiskatolisia. Whigit ottivat täyden vallan hallituksessa vuonna 1715 ja pysyivät täysin hallitsevina, kunnes kuningas Yrjö III nousi valtaistuimelle vuonna 1760.
Myöhemmin monet heidän ajatuksistaan omaksuttiin liberaalipuolueessa 1800-luvun loppupuolella.
Tausta ja synty
Whig-nimi syntyi 1600-luvun lopulla, alun perin halventavana lempinimenä. Liikkeen juuret olivat parlamentarismin ja oikeuksien puolustamisessa: Whigit vastustivat kuninkaallista vallan keskittymistä ja katsoivat, että kuningas oli sidottu lakiin ja parlamentin tahtoihin. Ajatteluun vaikutti muun muassa vallankumouksellinen ja valistusajan ajattelu, erityisesti John Locken kaltaiset käsitykset yksilön oikeuksista, omistusoikeudesta ja hallinnon suostumuksesta.
Ideologia ja poliittiset tavoitteet
Whigit korostivat seuraavia periaatteita:
- Perustuslaillinen hallinto ja parlamentin valta – kuninkauden valtaa tuli rajoittaa ja parlamentin asemaa vahvistaa.
- Uskonnollinen suvaitsevaisuus protestanttien kesken – Whigit tukivat usein anglikaanisen kirkon ulkopuolella olevien protestanttisten ryhmien (nonconformistit) oikeuksia, mutta olivat yleisesti epäluuloisia katolisuutta kohtaan.
- Talouskysymykset ja kauppapolitiikka – heidän kannattajansa kuuluivat usein kauppiaisiin, pankkiireihin ja uusiin kaupunkiluokkiin; Whigit kannattivat kauppaa, talouskasvua ja talousinstituutioiden, kuten Bank of Englandin, merkitystä.
- Hidas mutta jatkettu poliittinen reformi – Whigit kannattivat virkavallan ja hallinnon uudistuksia sekä myöhemmin 1800-luvulla laajempia poliittisia uudistuksia, kuten äänioikeuden laajentamista.
Keskeiset vaiheiset tapahtumat
Whigit olivat keskeisiä seuraavissa vaiheissa brittiläisessä historiassa:
- Exclusion Crisis ja 1680-luvun kiistat – Whigit vastustivat katolisen kuninkaansavaltaimon mahdollisuutta, mikä johti poliittisiin vastakkainasetteluihin toorien kanssa.
- Kunniakas vallankumous 1688 – Whigit tukivat Vilhelm III:n saapumista ja Williamin ja Marian valtaannousua, minkä seurauksena parlamentin valta vahvistui.
- Hanoverin perimyssarja ja whig-ylivalta 1710–1760-luvuilla – Hanoverin dynastian (Yrjö I ja Yrjö II) myötä Whigit saivat pitkäksi aikaa etulyöntiaseman hallituksessa. Robert Walpole, usein kutsuttu ensimmäiseksi pääministeriksi, oli keskeinen whig-hallinnon hahmo 1720–1740-luvulla.
- 1800-luvun uudistuskausi – Whigit tukivat useita 1800-luvun alun ja keskivaiheen uudistuksia, mukaan lukien 1832 hyväksytty Reform Act (vaalijärjestelmän uudistus), joka laajensi äänioikeutta ja vähensi rotten borough -vaikutusta.
Ryhmittymät ja sisäinen jakautuminen
Whig-puolue ei ollut aina yhtenäinen: sen sisällä oli aristokraattisia piirejä, radikaalimpia reformiryhmiä ja eri ryhmitymiä, kuten Rockingham- ja Foxin kannattajat. Nämä sisäiset erot heijastivat erilaisia näkemyksiä esimerkiksi talouspolitiikasta, ulkopolitiikasta ja suhteesta hallitsijaan.
Merkittävät henkilöt
- Robert Walpole – pitkäaikainen johtava whig-poliitikko ja käytännössä maan ensimmäinen pääministeri.
- Charles James Fox – vaikutusvaltainen whig-opposition johtaja, tunnettu vapaustaistelija ja kriitikko.
- Edmund Burke – whig-ajattelija ja parlamentaarikko, jonka poliittinen filosofia vaikutti käsityksiin konservatiivisesta reformismista ja kriittisestä suhtautumisesta ranskan vallankumoukseen.
- Charles Grey (Earl Grey) – whig-johtaja, jonka hallitus ajoi läpi Reform Act 1832:n.
Vaikutus ja perintö
Whigit muovasivat merkittävästi Britannian poliittista kehitystä. He vahvistivat parlamentin asemaa, ajoivat läpi taloudellisia uudistuksia ja edistivät uskonnollista suvaitsevaisuutta protestanttisten ryhmien välillä. Monia whig-ajatuksia, kuten hallinnon vastuullisuus, yksilön oikeudet ja edistyksellinen talouspolitiikka, omaksuttiin myöhemmin osaksi laajempaa liberaalia ajattelua.
19. vuosisadan puolivälin jälkeen whigit hajautuivat ja sulautuivat muiden ryhmien kanssa. Vuoden 1859 tienoilla whig-liikkeen perinteet yhdistyivät muiden liberaalien ryhmien kanssa muodostaen käytännössä modernin liberaalipuolueen, jonka kautta whigien vaikutus jatkui edelleen brittiläisessä politiikassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Keitä olivat whigit?
A: Whigit olivat poliittinen ryhmä ja sittemmin poliittinen puolue Englannin, Skotlannin, Ison-Britannian, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenteissa.
K: Keitä olivat whigien kilpailijat?
V: Whigien kilpailijoita olivat toorit.
K: Mikä oli whigien alkuperä?
V: Whigien alkuperä oli perustuslaillinen monarkismi ja absoluuttisen monarkian vastustaminen.
K: Missä tärkeässä tapahtumassa whigit näyttelivät suurta osaa?
V: Whigit näyttelivät suurta osaa vuoden 1688 kunniakkaassa vallankumouksessa.
K: Ketkä olivat whigien vihollisia?
V: Whigien vihollisia olivat Stuartin kuninkaat ja teeskentelijät, jotka olivat roomalaiskatolisia.
K: Milloin whigit saivat täyden vallan hallituksessa ja kuinka kauan he pysyivät vallassa?
V: Whigit ottivat hallituksen täyteen valtaan vuonna 1715 ja pysyivät täysin vallassa, kunnes kuningas Yrjö III nousi valtaistuimelle vuonna 1760.
K: Mikä poliittinen puolue omaksui monia whigien ajatuksia 1800-luvun loppupuolella?
V: Liberaalipuolue omaksui monia whigien ajatuksia 1800-luvun loppupuolella.
