Luuta – siivousväline: määritelmä, tyypit ja käyttö

Tutustu luutaan: kattava määritelmä, luutatyypit ja käytännön vinkit siivoukseen. Opi valitsemaan ja käyttämään luutaa tehokkaasti kodissa ja ammattilaiskäytössä.

Luuta on siivousväline. Se koostuu jäykistä kuiduista, jotka on kiinnitetty lieriömäiseen kahvaan eli luudanvarteen ja suunnilleen sen suuntaisesti. Noituuden yhteydessä "luudanvarsi" viittaa todennäköisesti luutaan kokonaisuutena. Pienempää vispiläluuta tai -harjaa kutsutaan joskus pölynimuriksi.

Edellä oleva kuvaus on perusmäärittely luudasta. Seuraavissa osioissa selvennetään eri luutatyyppejä, rakenneosia, käyttötarkoituksia, huoltoa ja muita käytännön seikkoja.

Luudan rakenne ja materiaalit

• Kahva (luudanvarsi) – voi olla puuta, metallia tai muovia; pituus vaihtelee lyhyistä käsikäyttöisistä malleista pitkiin varsiin, jotka helpottavat selän kannalta ergonomista työskentelyä.
• Kuituosa (harjakset) – valmistetaan luonnonkuiduista, kuten oljesta tai rummunharjakorvista (broomcorn), tai synteettisistä materiaaleista kuten nailonista ja polypropeenista.
• Luudan pää – harjakset kiinnitetään puiseen tai muoviseen tukiosaan; joissain perinteisissä luudissa kuitujen päät sidotaan ja muotoillaan käsityönä.

Tyypit ja käyttötarkoitukset

• Perusluuta – sisätiloihin lattioiden kuiva- ja karkeapuhdistukseen.
• Vispiläluuta / harja – pienemmät käsiluudat sopivat pölyjen ja nurkkien pyyhkimiseen.
• Ulkoluuta (pihaluuhta, deck broom) – karheat ja kovemmat harjakset sopivat ulkopintojen lehdistä ja hiekasta puhdistamiseen.
• Työmaakäyttöön tarkoitetut luudat – usein leveitä ja kestäviä, sopivat betonin, soran ja roskien lakaisemiseen.
• Perinteinen harja/luuta (besom) – luonnonkuiduista tehty luuta, jolla on myös kulttuurisia ja symbolisia merkityksiä (esim. noituus- ja hääperinteet).

Käyttö

Luudalla lakaistaan irtoroskat, pöly ja pienet roskat lattiapinnalta. Tyypillinen työtapa on lakaista roskat kasaan ja kerätä ne talteen rättiin tai rikkalapioon. Luuta sopii koville pinnoille, kuten lautalattialle, betoni- ja kivipinnoille sekä ulkotiloille. Herkemmille pinnoille käytetään pehmeämpää harjaa tai imuria.

Huolto ja säilytys

• Puhdista harjakset säännöllisesti: ravistele ulkona tai harjaa harjakset läpi käsin poistaaksesi karvat ja isommat roskat.
• Tarvittaessa pese harjakset miedolla pesuaineella ja huuhtele hyvin; anna kuivua täysin ennen säilytystä estääksesi homeen muodostumisen.
• Säilytä luuta mieluiten ripustettuna tai siten, että harjakset eivät taivu pysyvästi (esimerkiksi ripustamalla varresta), jotta harjakset säilyttävät muotonsa.

Historia ja kulttuuri

Luuta on vanha käsityöläistuote, ja sen käyttö näkyy monissa kulttuureissa sekä arkisissa että rituaalisissa yhteyksissä. Euroopassa ja muualla maailmassa luut ja luudanvarret ovat esiintyneet kansanomaisessa perinteessä – esimerkiksi luudan symboliikka häissä (talon siivoaminen) ja noituuteen liitetyt legendat (luudanvarsi taikasauvana).

Turvallisuus ja ympäristö

• Terävien esineiden lakaiseminen luudalla voi olla vaarallista — käytä aina hanskoja ja kerää lasinsirut huolellisesti rikkalapiolla ja kovakuntoisella harjalla.
• Valitse ympäristöystävällinen luuta, jos haluat vähentää muovin käyttöä: luonnonkuidusta tehdyt luudat ovat biohajoavia ja usein korjattavissa.

Käytännön vinkkejä

• Valitse luudan varren pituus oman työskentelyasentosi mukaan: selän kannalta on parasta, että varsi on niin pitkä, ettei tarvitse kumartua liikaa.
• Yhdistä luuta rikkalapioon, jossa on kumireuna — se helpottaa pienten roskien keräämistä.
• Muista, että talouksien puhdistukseen on vaihtoehtoja kuten pölynimuri nopeampiin tai hienompaan puhdistukseen; luuta on kuitenkin edullinen ja ympäristöystävällinen perusväline.

Huom. Edellä oleva alkuperäinen lause, jossa sanotaan että pienempää vispiläluuta tai -harjaa kutsutaan joskus pölynimuriksi, voi olla virheellinen tai epäselvä. Pienempiä harjaksia kutsutaan tavallisesti esimerkiksi vispiläluudaksi, pölyharjaksi tai räsymopiksi, kun taas pölynimuri tarkoittaa sähköistä laitetta. Tässä artikkelissa säilytettiin alkuperäiset linkit sellaisina kuin ne olivat lähdetekstissä.

Luudan suunnittelun historia

Luudat ovat muuttuneet rakenteeltaan hyvin paljon, sillä ne ovat kehittyneet useiden luonnonkuitujen oksien ja nippujen tilapäisestä käytöstä. Alun perin kaikki luudat olivat pyöreitä, mikä on helppo rakentaa mutta tehoton lakaistessa. Luudat voitiin kiinnittää kahvaan, joka saattoi olla lyhyt, kun kyseessä oli vispiläluuta, tai pitkä, kun kyseessä oli lattia- tai takkaharava. Työkalua kuvaava sana oli alun perin besom, ja luuta oli yksinkertaisesti materiaali, josta luuta yleensä valmistettiin. Nykyaikaisissa luudissa käytetyt kuidut ovat peräisin luutamaissista. Ne ovat pitkiä, suoria ja kestäviä, ja ne on sidottu kasveihin. Uusin merkittävä muutos on shakerien 1800-luvulla keksimä litteä luuta, jossa on paljon enemmän leveyttä lian työntämiseen, ja lähes kaikki nykyään valmistetut luudat ovat litteitä luudanharjoja.

 
Naiset käyttävät bambusasta tehtyjä luudanvarsien luutia (1899).  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on luuta?

K: Mikä on luudan tarkoitus?

K: Mikä on luudanvarsi?

K: Miten pölynimuri liittyy luutaan?

K: Mitä eroa on luudan ja vispiläluudan välillä?

K: Miten sanaa "luudanvarsi" käytetään noituudessa?

K: Onko olemassa erilaisia luudatyyppejä?

Hae kirjaimella