Caradoc oli pyöreän pöydän ritari Arthurin legendassa. Hänen tarinansa esiintyy keskiaikaisissa kertomuksissa ja myöhemmissä muunnelmissa, joissa yhdistyvät ritariromantiikan teemat, mustasukkaisuus ja noituus. Caradocia kutsuttiin myös nimellä Breifbras, jota on selitetty kielellisesti tarkoittavan ”pikkukättä” tai ”lyhyttä käsivartta” (Breifbras = pieni/lyhyt käsi), viitaten kertomuksessa tapahtuneeseen vammaan.
Caradocin alkuperästä kerrotaan vaihtelevia versioita. Hänen kasvatuksestaan mainitaan, että hänet kasvatettiin Natesin kuninkaan Caradoc Vanhemman poikana. Joissakin kertomuksissa korostetaan perhesuhteiden epäselvyyttä: hänen äitinsä oli ollut suhteessa velhon nimeltä Eliavres kanssa, ja Eliavres esitellään joissain versioissa Caradocin biologiseksi isäksi. Tämä perhesotku on keskeinen motiivi Caradocin epäluuloisuudessa ja mustasukkaisuudessa myöhemmissä tapahtumissa.
Yhdessä tunnetussa jaksossa Caradoc osallistuu mestausleikkiin, jossa väkivaltaisessa kohtaamisessa hän irrottaa vastustajansa pään. Tämän jälkeen hahmo nimeltä Ruumis tulee mukaan tarinaan — Ruumis korvaa irrotetun pään ja väittää olevansa Caradocin isä. Nöyryytettynä Caradoc vangitsee Ruumiksen torniin. Yrityksessään paeta Ruumis joutuu noidan ja velhon juonien uhriksi: velho saa tilanteeseen liittyvän käärmeen kiertymään Caradocin käsivarren ympärille.
Tarinoissa erään Noita tai taikuri manaa käärmeen tarttumaan kiinni Caradocin käsivarteen ja imevän tämän verta. Tapaus johtaa siihen, että käsi vaurioituu — käärmeen myrkytys tai taikuus saa Caradocin käden “kutistumaan”, minkä vuoksi hänelle jää lempinimi Breifbras. Ystävä ja liittolainen Cador pelastaa Caradocin hengissä: Cador vie sisarensa Guimerin maitotankoon ja asettaa Caradocin hapanta viiniä sisältävään astiaan. Näin käärme siirtyy juoman luo ja Cador pystyy lopulta tappamaan sen miekallaan, vapauttaen Caradocin vauriosta, mutta seurauksena oleva vamma jää pysyväksi.
Myöhemmin Caradoc menee naimisiin Guignierin kanssa. Äitinsä uskottomuus ja epäilykset saavat hänet epäilemään myös vaimonsa uskollisuutta: kun pari vierailee Camelotissa, Caradoc pakottaa vaimonsa läpäisemään siveystestin todistaakseen uskollisuutensa. Guignier läpäisee testin, ja parille myönnetään palkkioksi Cirencesterin kaupungin. Tarinan moraali vaihtelee kertomusperinteestä riippuen, mutta usein korostuvat teemat ovat luottamus ja sen puute, noituuden tuoma väkivalta sekä ritariuden kunnianpalautus.
Caradocin tarina esiintyy eri muodoissaan eri lähteissä, ja yksityiskohdat vaihtelevat — hahmon suhde velhoihin, seikkailun tekniset yksityiskohdat ja nimet voivat muuttua käsikirjoituksesta riippuen. Kertomus näyttää heijastavan keskiaikaisen ihanteen ja pelkojen ristiriitaa: ritari, joka sekä osoittaa voimaa että joutuu alttiiksi petokselle ja yliluonnolliselle häirinnälle.