Carmen Amaya (2. marraskuuta 1913 - 19. marraskuuta 1963) oli romanitaustainen flamencotanssija ja -laulaja, joka syntyi Somorrostron slummissa Barcelonassa Espanjassa. Hän kasvoi köyhissä oloissa ja aloitti esiintymisen hyvin nuorena perheensä kanssa katukiertueilla ja rantabaareissa.

Varhaiselämä ja koulutus

Amaya oppi tanssimaan jo lapsena ja esiintyi isänsä kitaran säestyksellä. Jo neljän vuoden iässä hän teki ensimmäisiä esiintymisiään katukulttuurin ja pienten esiintymispaikkojen yleisöille. Nuoret soittajat ja tanssijat seurasivat hänen kehittymistään: espanjalainen kitaristi Sabicas (Agustín Castellón Campos) kertoi myöhemmin vaikuttuneensa hänen ilmaisustaan: "Näin hänen tanssivan, ja se tuntui minusta yliluonnolliselta... En ole koskaan nähnyt kenenkään tanssivan niin kuin hän. En tiedä, miten hän teki sen, en vain tiedä!". Sabicas seurasi häntä monta vuotta ja levytti Amayan kanssa muun muassa Queen of the Gypsiesin (1959) ja Flamenco!-levyn.

Ura ja kansainvälinen läpimurto

Amaya debytoi Pariisissa vuonna 1929, missä hän sai laajaa huomiota ja suosionosoituksia. Hän kiersi pian useissa Euroopan maissa ja myöhemmin Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, missä hänen tulkintansa ja karismansa herättivät suurta kiinnostusta. Hän esiintyi lisäksi elokuvissa ja lyhytelokuvissa; tunnettuja nimikkeitä ovat muun muassa lyhytelokuva Danzas Gitanas (Mustalaistanssit) ja myöhemmät elokuvasovitukset, joiden motiiveina on usein ollut Romeo ja Julia-tarina, kuten Los Tarantos. Amayan esiintymisillä oli suuri kaupallinen vetovoima ja hän vakiinnutti asemansa kansainvälisenä tähteenä.

Tanssityyli ja vaikutus

Yksi Amayan tunnuspiirteistä oli se, että hän usein tanssi housuissa eikä naispuolisille flamencotanssijoille perinteisesti tyypillisessä kerroksellisessa hameessa. Tämän on arveltu johtuneen halusta antaa jalka- ja rytmityöskentelylle maksimaalinen näkyvyys: hänen tapansa korostaa voimakasta ja rytmikästä jalkatekniikkaa (zapateado) muistutti monissa suhteissa miesten flamencotyyliä. Varhaisempi flamencoperinne ei välttämättä korostanut naisten jalkatyötä samalla tavoin, mistä johtuen Amayan lähestymistapa oli omaperäinen ja voimakas.p100

Hänen tyyliään kuvailtiin myös ristiriitaisesti: toisaalta Amayaa pidettiin teknisesti ja ilmaisullisesti poikkeuksellisena, toisaalta jotkut kommentoijat näkivät hänen repertuaarinsa toistuvana. Antonio Ruiz Soler tiivisti näkemyksiään: "Carmen oli upea tanssija, mutta rajoittunut".

Kohtaamiset ja tunnustukset

Amaya esiintyi myös arvovaltaisissa tilaisuuksissa: hänen kerrotaan muun muassa käyneen esiintymässä Valkoisessa talossa, kun Franklin Roosevelt kutsui hänet sinne vuonna 1944, ja hänet kutsuttiin uudelleen tai hän kävi vastaavissa seremonioissa myös Harry S. Trumanin kaudella vuonna 1953. Nämä kutsut korostavat hänen kansainvälistä mainettaan ja kulttuurista arvostustaan.

Levyt, yhteistyöt ja perintö

Amayan äänitykset ja yhteistyö tunnettujen kitaristien, kuten Sabicaksen, kanssa auttoivat levittämään hänen vaikutustaan myös äänitallenteiden kautta. Hänen tyylinsä, voimakas rytmiikka ja näkyvä jalkatyö ovat vaikuttaneet lukuisiin myöhempiin flamencotanssijoihin ja -muusikoihin sekä muuttaneet käsitystä siitä, miten naiset voivat ilmentää flamencoa lavalla.

Kuolema ja muistaminen

Carmen Amaya kuoli 19. marraskuuta 1963. Hän on haudattu Cementiri del Sud-Oestiin Barcelonan Montjuïcille. Hänen perintönsä elää flamenco-perinteessä, ja hänet muistetaan yhtenä aikakautensa merkittävimmistä ja vaikuttavimmista flamencopersoonallisuuksista.

Yhteenveto: Carmen Amaya nousi köyhistä oloista maailmanmaineeseen ainutlaatuisella tulkinnallaan ja näyttävällä jalkatyöllään. Hän rikkoi monia sukupuoleen liittyviä odotuksia flamencossa, toi romaniperäisen kulttuurinsa laajempaan tietoisuuteen ja jätti pysyvän jäljen lajin historiaan.