Franklin Delano Roosevelt (30. tammikuuta 1882 – 12. huhtikuuta 1945) oli Yhdysvaltain 32. presidentti vuodesta 1933 kuolemaansa saakka vuonna 1945. Hän toimi presidenttinä yhteensä yli 12 vuotta, mikä tekee hänestä Yhdysvaltain historian pisimpään virassa olleen presidentin. Hänen pitkä kautensa johdosta myöhemmin hyväksyttiin kahdennenkymmenennen kahdennenkymmenennen kahdennen lisäys, joka rajoittaa presidentin toimikausia. Ennen presidentiksi valintaa Roosevelt toimi muun muassa New Yorkin kuvernöörinä vuosina 1929–1932, Yhdysvaltain laivastoministerin apulaisena vuosina 1913–1920 sekä New Yorkin osavaltion senaattorina.

Varhaiselämä ja tausta

Roosevelt syntyi varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen perheeseen Hyde Parkissa, New Yorkissa. Hän opiskeli Harvardissa ja myöhemmin Columbian lakikoulussa, mutta keskittyi pian politiikkaan ja julkiseen palveluun. Hän nai Eleanor Rooseveltin, joka oli hänen etäinen serkkunsa ja myöhemmin merkittävä poliittinen kumppani ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja.

Polio ja terveys

Vuonna 1921 Roosevelt sairastui halvaannuttavaan kuumepoltioon (polioon), jonka seurauksena hän menetti osittain liikuntakykynsä ja pysyvästi alaraajojensa voiman. Rooseveltille kertyi paljon kokemusta ja empatiaa sairauksista ja sosiaaliturvasta, ja hän pyrki pitämään terveydentilansa yksityisenä, vaikka se rajoittikin hänen julkista esiintymistään ja liikkumistaan.

New Deal ja sisäpolitiikka

Rooseveltin presidenttikauden keskeinen ohjelma oli New Deal — laaja joukko talous- ja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena oli elvyttää Yhdysvaltain talous, tarjota työllisyyttä ja suojata köyhiä sekä vanhuksia suuren laman aikana. Tärkeitä New Deal -ohjelmia ja -uudistuksia olivat muun muassa:

  • Social Security Act (1935) — sosiaaliturva- ja vanhuuseläkejärjestelmän perustaminen;
  • Federal Deposit Insurance Corporation (FDIC) ja pankkisääntely uudistukset — pankkikriisin vakauttaminen;
  • Tennessee Valley Authority (TVA) — laajat julkiset infrastruktuuri- ja sähköistämishankkeet;
  • Civilian Conservation Corps (CCC) ja Works Progress Administration (WPA) — suuria työllisyysprojekteja;
  • Securities and Exchange Commission (SEC) — arvopaperimarkkinoiden valvonta.

New Deal kohtasi myös oikeudellisia ja poliittisia vastustajia; esimerkiksi National Recovery Administration (NRA) julistettiin perustuslain vastaiseksi vuonna 1935. Roosevelt pyrki uudistamaan oikeuslaitoksen koostumusta, mikä herätti laajaa kritiikkiä (ns. "court-packing" -kiista).

Toinen maailmansota ja ulkopolitiikka

Aluksi Roosevelt piti Yhdysvaltoja virallisesti neutraalina, mutta tuki brittien ja liittolaisten ponnistuksia taloudellisesti ja materiaalisesti Lend-Lease-ohjelman kautta (1941). Hän ja Britannian pääministeri Winston Churchill julkaisivat 1941 Atlantic Charterin, jossa määriteltiin sodanjälkeisiä tavoitteita ja periaatteita. Pearl Harborin hyökkäys 7. joulukuuta 1941 sitoi Yhdysvallat suoraan toiseen maailmansotaan.

Sodan aikana Roosevelt toimi liittoutuneiden johtajana ja teki tiivistä yhteistyötä Churchillin ja Neuvostoliiton johtajan Josef Stalinin kanssa. Hän osallistui merkittäviin konferensseihin, kuten Casablanca (1943), Teheran (1943) ja Yalta (helmikuu 1945), joissa käsiteltiin sodanjälkeisen maailman järjestystä ja sotatoimia.

Johtajuus ja henkilökohtainen tyyli

Rooseveltin johtamistyyli yhdisti karismaa, käytännön taitoa ja kykyä viestiä suurelle yleisölle. Hänen radiopuheensa, niin sanotut "fireside chats" (takkatulen äärellä -puheet), loivat läheisyyden tunteen kansalaisten kanssa ja auttoivat lisäämään luottamusta vaikeina aikoina.

Päättyminen ja perintö

Roosevelt kuoli 12. huhtikuuta 1945 Warm Springsissä, Georgiassa, pian sen jälkeen kun hän oli aloittanut neljännen presidenttikauden. Hänen kuolemansa jälkeen varapresidentti Harry S. Truman astui presidentiksi ja jatkoi sodan johtamista. Roosevelt jäi historiaan vahvana sosiaalipoliittisten uudistusten kannattajana ja merkittävänä maailmapoliittisena johtajana, jonka toimet muovasivat sekä Yhdysvaltojen sisä- että ulkopolitiikkaa pitkään. Hänen kaudellaan syntyneet instituutiot, kuten sosiaaliturva ja pankkivalvonta, ovat osa nykypäivän yhdysvaltalaista yhteiskuntaa.

Varapresidentit

  • John Nance Garner (varapresidentti 1933–1941)
  • Henry A. Wallace (varapresidentti 1941–1945)
  • Harry S. Truman (varapresidentti 1945)

Rooseveltin perintö on monisyinen: hänen kannattajansa korostavat taloudellista elpymistä ja sosiaalista suojelua, kun taas kriitikot huomauttavat liiallisesta valtion laajentumisesta ja kiistaista oikeudellista politiikkaa. Silti hänen vaikutuksensa Yhdysvaltojen moderniin valtioon ja toisen maailmansodan voittamiseen on kiistaton.