Chagatain kieli on yksi Keski-Aasiassa puhutuista sukupuuttoon kuolleista turkkilaisista kielistä. Tshagatai kuului altaalaisten kielten perheen itäturkkilaiseen haaraan ja toimi kirjakielenä timurien ja timuridien ajalta aina 1900-luvun alkuun saakka.
Tausta ja nimi
Kielen nimi liittyy Chagatai-khaaniin ja Chagatai-khaanikuntaan, mutta Chagatain kirjallinen perinne kehittyi varsinaisesti keskiajan jälkeisinä vuosisatoina. Chagatain kieli toimi pitkään alueellisena kirjakielenä, joka yhdisti laajoja alueita Keski-Aasiassa eri kielimuotojen kirjoittajiin ja lukijoihin.
Kirjakieli ja kirjallisuus
Chagatai saavutti kirjallisen kukoistuksensa erityisesti 1400–1500-luvuilla. Tunnettuja chagataiksi kirjoittaneita henkilöitä ovat mm. runoilija ja kirjailija Ali-Shir Nava'i, joka vaikutti huomattavasti kielen kirjallisen standardin muodostumiseen, sekä Babur, jonka muistelmat (Baburnama) on kirjoitettu chagataiksi. Chagatain kirjallisuuteen kuuluu runoutta, historiallisia teoksia, hallinnollisia kirjoituksia ja uskonnollista kirjallisuutta.
Kirjoitus ja käsikirjoitukset
Chagatain tekstit on pääosin kirjoitettu perso-arabialaisella kirjaimistolla, kuten monia muita alueen kirjallisia kieliä. Suuret käsikirjoituskokoelmat, arkistot ja kirjastot Keski-Aasiassa sekä Euroopassa säilyttävät chagataikielisiä tekstejä, ja osa näistä kokoelmista on nykyisin tutkijoiden käytössä ja osittain digitoitu.
Kielelliset piirteet
Chagatain kieli kuuluu turkkilaisten kielten itäiseen ryhmään ja jakaa useimmat tyypilliset turkkilaiset piirteet: se on agglutinoiva (liitteellinen), siinä esiintyy vokaaliharmonia ja perussanajärjestys on subjektin–objektin–verbin (SOV) mukainen. Kieli sisältää laajan sijamuotojen ja taivutuspäätteiden järjestelmän, joka on yhteistä turkkilaisille kielille.
Vaikutus ja perintö
Chagatain perintö näkyy nykyaikaisissa itäturkkilaisissa kielissä, erityisesti uzbekin ja uygurin historiallisessa kehityksessä. Vaikka chagatain käyttö kirjakielenä hiipui 1800–1900-lukujen vaihteessa ja korvautui vähitellen alueellisilla kansallisilla kielillä, sen kirjallinen tuotanto on tärkeä lähde historialle, kulttuurille ja kielen kehitykselle Keski-Aasiassa.
Tutkimus ja säilyttäminen
Nykyisin kielitieteilijät, historiantutkijat ja filologit tutkivat chagataikielisiä tekstejä selvittääkseen alueen kulttuurihistoriaa ja turkkilaisten kielten kehitystä. Kielen tuntemus auttaa ymmärtämään myös historiallisia lähteitä, hallinnollisia asiakirjoja ja runoutta, jotka ovat vaikuttaneet Keski-Aasian kulttuuriperintöön.