Shakkimerkintä on menetelmä shakkisiirtojen kirjaamiseen: kun pelaaja tekee siirron, molemmat pelaajat kirjaavat sen ylös. Tämä on pakollista kaikissa järjestetyissä shakkitapahtumissa, ellei turnauksen säännöissä ole erikseen sallittu poikkeusta (esim. nopean tai pikashakin osaotteluissa). Kirjaaminen mahdollistaa pelin jälkikatselun, sääntötulkintojen tarkistamisen ja materiaalin arkistoinnin kansainvälisessä turnausraportoinnissa.

Perusperiaatteet ja tarvittavat tiedot

Merkinnässä tavallisesti ilmoitetaan:

  • siirron numero (esim. "1."),
  • siirretty nappula (kun kyseessä ei ole sotilassiirto),
  • ruutu, josta nappula lähtee (harvemmin tarvitaan modernissa notaatiossa),
  • ruutu, johon nappula siirtyy,
  • erityistilanteet kuten kaappaus, linnoitus, korotus, shakki tai mattitilanne.

Nämä peruselementit mainittiin jo aiemmassa kuvauksessa: siirron numero, siirretty nappula, ruutu, josta nappula lähtee (valinnainen), ruutu, johon nappula siirtyy, ja muut asiaankuuluvat tiedot, kuten kaappaukset ja linnoitukset.p275 Asemien tallentamiseen on olemassa muitakin merkintöjä.

Kuvaileva ja algebrallinen notaatio

Siirtoja on voitu kuvata jo melko varhain. Arabian kielestä (9. vuosisadalta) ja Euroopasta (13. vuosisadalta) tunnetaan käsikirjoituksia, joissa on siirtojen kuvauksia.p275 Nämä varhaiset merkinnät ovat yleensä melko hankalia: "Kuninkaan sotilas siirtyy kaksi taloa eteenpäin".p229; 469; 848 Tällaista merkintätapaa kutsutaan kuvailevaksi. Kuvailevassa notaatiossa kukin pelaaja kuvaa ruutuja omasta näkökulmastaan, esim. 1 P-K4 P-K4.

Merkintätapaa, jossa rivejä ja ruutuja merkitään merkinnöillä, kutsutaan algebralliseksi. Tässä merkintätavassa ruudulla on vain yksi merkintä, esim. 1 e4 e5. Moderni shakkikirjoittelu ja turnauskäytäntö suosii nimenomaan algebrallista notaatiota sen yksiselitteisyyden vuoksi.

Keskeiset symbolit ja käytännöt algebrallisessa notaatiossa

  • Nappuloiden kirjaimet: kuningas K (King), kuningatar Q (Queen), torni R (Rook), lähetti B (Bishop), ratsu N (Knight). Sotilaita ei merkitä kirjaimella — niiden siirto ilmoitetaan vain kohderuudun mukaan (esim. e4).
  • Kaappaus: merkitään tavallisesti kirjaimella x, esim. Nxf6 (ratsulla kaappaus f6:een). Sotilaan kaappaus merkataan lähtöviivalla ja x, esim. exd5.
  • Linnoitus: pieni linnoitus O-O, iso linnoitus O-O-O.
  • Shakki ja mattimerkintä: shakkia merkitään usein + ja mattia # (tai jotkin lähteet käyttävät myös "++" historiallisesti).
  • Korotus: korotus ilmoitetaan muodossa e8=Q tai e8Q (sotilas korotetaan kuningattareksi), esim. e8=Q+
  • En passant: en passant -kaappaus merkitään kuten tavallinen kaappaus, usein lisättynä merkinnällä "e.p." selventämään (esim. exd6 e.p.), mutta monet modernit pelikirjaukset jättävät "e.p." pois, sillä kaappaus on epäillyksettä itsekseen.
  • Epätarkkuuksien ratkaisu: jos kaksi samanlaista nappulaa voi siirtyä samaan ruutuun, ilmoitetaan lähtörivi tai -sarake tai molemmat (esim. Nbd2 tai R1e1) selkeyden vuoksi.

Lyhyet ja pitkät muodot sekä elektroniset standardit

Algebrallisesta notaatioista käytetään eri muotoja:

  • SAN (Short Algebraic Notation) — yleisin turnaus- ja kirjanpitomuoto, jossa merkitään vain tarpeelliset tiedot (esim. 1. e4 e5 2. Nf3 Nc6).
  • LAN (Long Algebraic Notation) — täydellisempi muoto, jossa ilmoitetaan myös lähtöruutu (esim. Ng1-f3).
  • PGN (Portable Game Notation) — standardoitu tiedostomuoto pelien tallentamiseen ja jakamiseen; käyttää SANia ja sisältää pelin metatiedot (pelaajat, tulos, turnaus jne.).
  • FEN (Forsyth–Edwards Notation) — asemankoodausmuoto, jolla yksittäinen peliasema esitetään yhdellä tekstirivillä (käytetään mm. tietokoneohjelmissa ja tietokantatiedostoissa).

Esimerkkejä

Yksinkertainen pelin alku SAN-muodossa:

1. e4 e5 2. Nf3 Nc6 3. Bb5 a6 4. Ba4 Nf6

Esimerkki kaappauksesta ja korotuksesta:

27. exd5 Nxd5 56. e8=Q+

Turnaussäännöt ja käytännön seikat

FIDE:n sääntöjen mukaan pelaajien on kirjattava siirtonsa tietyissä luokissa turnausta (usein kaikki pelit, paitsi jos ajantila sallii). Merkinnät toimivat todisteena ajankäytöstä ja siirroista mahdollisissa riitojen ratkaisuissa. Lopputulos merkitään yleensä muodossa 1-0 (valkoinen voittaa), 0-1 (musta voittaa) tai 1/2-1/2 (tasapeli).

Yhteenvetona: nykyaikainen ja kansainvälisesti käytetty algebrallinen notaatio on selkeä, yksikäsitteinen ja helppo käsitellä niin ihmisten kuin tietokoneidenkin toimesta. Historiallisesti on käytetty kuvailevaa notaatioita, mutta nykykäytössä algebrallinen on vallitseva standardi.