Kirjoitus

Kirjoittamisen määritelmä

On olemassa kaksi koulukuntaa:

• Osittainen kirjoittaminen: Kirjoitus on mikä tahansa graafisten symbolien järjestelmä, joka välittää jonkin ajatuksen.
• Täysi kirjoitus: ^p5.

Sen vuoksi termiä voidaan käyttää eri tavoin riippuen siitä, miten kirjoittaja määrittelee kirjoittamisen. Monista varhaisista järjestelmistä emme tiedä, mitä ne välittävät. Keskeinen ajatus on, että täydellisen kirjoitusjärjestelmän on kyettävä esittämään kaikki se, mitä puhutussa kielessä voidaan sanoa. ^{s. 7, 217} Tästä näkökulmasta rebusin keksiminen on olennainen askel.

Voimme olla varmoja siitä, että merkkijärjestelmä on täysi kirjoitus, vain jos voimme kääntää symbolit nykyaikaiselle kielelle. Joidenkin muinaisten kirjoitusmerkkien kohdalla tämä ei ole mahdollista.

Kirjoittamisen historia

Kirjoittaminen keksittiin itsenäisesti useita kertoja. Sumerilaiset, muinaisegyptiläiset, kiinalaiset ja mayojen kirjoitukset on keksitty erikseen. ^s85 Kaikki nämä kirjoitusjärjestelmät alkoivat kuvakirjoituksista, symboleista, jotka merkitsivät asioita. Sitten ne kehittivät menetelmien sekoitusta. Meidän oma aakkosjärjestelmämme on erilainen. Se perustuu puhutun kielen äänteisiin. Kaikki aakkoset ovat muunneltuja versioita ensimmäisestä aakkosesta, joka sai alkunsa foinikialaisilta ja muinaiskreikkalaisilta.

Sumer

Sumerit asuivat Mesopotamiassa, Tigris- ja Eufrat-jokien välissä. 5000 vuotta sitten tämä oli hedelmällinen alue, joka on nykyään suurimmaksi osaksi Irakissa. Sumerilaiset kehittivät kiilakirjoituksen. Pehmeisiin savitauluihin painettiin kolmiomaisia merkkejä. Kun savi oli kuivunut auringossa, tabletit poltettiin. Sitten ne kannettiin jonnekin muualle muiden luettavaksi. Tiedämme, että sitä käytettiin aluksi kaupankäyntiin, kirjanpitoon ja hallintoon.

Varhaisimmat merkit olivat enimmäkseen kuvallisia, mutta pian ne symboloivat esineitä, ajatuksia ja ääniä. Tämä kirjoitusjärjestelmä oli erittäin menestyksekäs, ja se kesti kauemmin kuin sumerien valtakunta. Sen jälkeen sitä käyttivät muut Lähi-idän sivilisaatiot, kuten vanha akkadi, babylonialainen, assyrialainen, elamilainen, heettiläinen, vanhan persian ja ugarilainen valtakunta. Viimeinen kiilakirjoitus on peräisin vuodelta 75 jKr. Järjestelmä oli siis kestänyt yli 3000 vuotta. ^s71 Jokainen kiilakirjoitusversio oli purettava erikseen, koska kaikki kielet olivat erilaisia. Useammalla kuin yhdellä kielellä kirjoitetut asiakirjat (myös kiviesineet) antoivat vihjeitä.

Muinainen Egypti

Tämä on tunnetuin vanhoista kirjoitusmuodoista eli käsikirjoituksista. Se keksittiin suunnilleen samaan aikaan kuin kiilakirjoitus, mutta se oli tyyliltään aivan erilainen ja siinä käytettiin erilaisia materiaaleja. Egyptiläisillä oli lopulta kolme kirjoitusjärjestelmää samaa kieltä varten. Ne olivat:

1. Hieroglyfi: kuuluisa kuvakieli kivimuistomerkeissä.

2. Hieraattinen: papiston käyttämä kursiivinen ("juokseva") kirjoitusasu.

3. Demotic: kansan käyttämä kaunokirjoitus.

Käytetyt kirjoitusvälineet vaihtelivat sen mukaan, mille materiaalille kirjoitettiin. Kaksi kaunokirjoitusta kirjoitettiin papyrukselle ruovonkynillä ja hiilimusteilla. Jos materiaali oli kangasta, kirjoitettiin siveltimellä. Monia esimerkkejä on säilynyt. Hieroglyfit kaiverrettiin (veistettiin) kiveen (vasaralla ja taltalla) tai maalattiin kivipinnoille. Monet niistä ovat säilyneet, ja joissakin niistä on alkuperäiset värit tallella. Tärkein tapahtuma hieroglyfikirjoituksen tulkinnassa oli Rosettan kiven löytyminen. Kyseessä on graniittilaatta, jossa on sama viesti kirjoitettuna hieroglyfeillä, demootilla ja kreikaksi. Muinaiskreikkaa ymmärretään hyvin, ja se mahdollisti kahden muun kirjoituksen tulkinnan.

Kiinalainen

Kiinaa puhuu eniten äidinkielenään kiinan kieli. Sen historia juontaa juurensa noin vuoteen 1400 eKr. ^s183 Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä on idiosyltillinen, sekamuotoinen, jossa käytetään merkkejä, joissa voi olla yksi tai useampi näistä elementeistä:

1. Kuvakirjoitus: esineiden esittäminen.

2. Visuaalinen logiikka: numero "3" on kolme vaakasuoraa viivaa.

3. Monimutkainen logiikka: aurinko on laatikko, jossa on vaakasuora keskiviiva.

4. Rebus: "Vehnän merkkiä käytetään myös sanalle 'tule', koska sanat ovat homofonisia (kuulostavat samalta).

5. Semanttis-foneettinen: merkityksen merkin yhdistäminen toisen merkin ääntämiseen (ääntäminen).

Kiinankielessä on valtava määrä merkkejä: noin 50 000.^p186 Tämän vuoksi painomenetelmät eivät koskaan menestyneet Kiinassa, vaikka ne keksittiin jo varhain. Wang Tzhen leikkasi 1300-luvulla kuusikymmentätuhatta puupalikoista kirjainta, mikä oli valtava investointi aikaa ja rahaa. Hän painatti 100 kappaletta paikallista sanomalehteä ja kirjoitti maataloutta käsittelevän tutkielman ja muita teknisiä teoksia. Jopa 1800-luvulla Euroopasta tulleiden painokoneiden avulla prosessia haittasi kirjainten valtava määrä, joka hidasti sommittelua etanan vauhtiin.

Kiinassa on kahdeksan alueellista kieltä, jotka eivät ymmärrä toisiaan, ja monia todellisia murteita. Järjestelmä näyttää toimivan pääasiassa siksi, että jopa 70 prosenttia puhuu mandariinia. Kiinan kielen sujuva luku- ja kirjoitustaito on epäilemättä vaikea saavuttaa, ja tämän on jarrutettava luku- ja kirjoitustaidon lisäämistä. Järjestelmää on yritetty uudistaa tai yksinkertaistaa useaan otteeseen. Radikaalein niistä on Pinyin, joka on ohjelma kiinalaisten kirjainten korvaamiseksi aakkosellisella järjestelmällä. Mao kannatti sitä, mutta se kariutui hänen kuolemansa jälkeen.

Nämä ovat kiinalaisia merkkejä. Mustat ovat perinteistä kiinaa ja punaiset yksinkertaistettua kiinaa.


Hieroglyfejä kivellä; Ramses II:n patsas takana.


Avioliittoneuvottelukirje ~1350 eKr. Kirje on Mitanni-kuninkaan Tushrattan kirje faarao Amenhotep III:lle.

Aakkoset

Näyttää siltä, että ajatus aakkosista - kokonaan äänteisiin perustuvasta kirjoituksesta - syntyi vain kerran, ja sitä on kopioitu ja mukautettu moniin eri kieliin. Vaikka mikään aakkosista ei sovi täydellisesti omaan kieleensä, se on riittävän joustava sovittaakseen suunnilleen mihin tahansa kieleen. Se oli ainutlaatuinen keksintö. ^s12

Meidän aakkostamme kutsutaan roomalaisiksi aakkosiksi verrattuna kyrillisiin ja muihin aakkosiin. Kaikki nämä ovat peräisin muinaiskreikkalaisesta aakkostosta, joka on peräisin noin 1100-800 eaa. ^s167 Kreikkalaiset aakkoset on luultavasti kehitetty foinikialaisesta kirjaimistosta, joka ilmestyi hieman aikaisemmin ja jossa oli joitakin samankaltaisia kirjainmuotoja.

Foinikialainen kieli oli seemiläinen kieli, jota usein kutsutaan kanaanilaiseksi kieleksi. Seemiläiseen kieliryhmään kuuluvat arabia, maltan kieli, heprea ja myös aramea, Jeesuksen puhuma kieli. Emme tiedä paljonkaan siitä, miten aakkoset syntyivät, mutta foinikialaiset, kauppakansa, keksivät kirjaimia, joita varhaiset kreikkalaiset mukauttivat aakkostensa luomiseksi. Yksi suuri ero on se, että foinikialaisten kirjoituksessa ei ollut puhtaita vokaaleja. Arabialaisessa kirjoitusasussa on vokaaleja, jotka voidaan osoittaa diakriittisillä merkinnöillä (pienet merkit viivan ylä- tai alapuolella). Vanhimmissa Koraanin käsikirjoituksissa ei ollut diakriittisiä merkkejä. Israelilaislapset käyttävät nykyään tekstejä, joihin on lisätty vokaalipisteitä, noin kolmannelle luokalle asti. ^p89.

Missään muinaisessa kirjoituksessa, olipa se aakkosellinen tai ei, ei ollut puhtaita vokaaleja ennen kreikkalaisia. Kreikkalaisissa aakkosissa on jopa kaksi vokaalia e:lle ja kaksi o:lle, jotta pitkät ja lyhyet äänteet voidaan erottaa toisistaan. Tämän perusteella on melko selvää, että sekä foinikialaisten keksintö että kreikkalaisten mukautus oli tarkkaan harkittu. Kummastakaan prosessista ei kuitenkaan ole säilynyt yksityiskohtia.

Seemiläiset kirjoitukset ovat ilmeisesti peräisin protosiinaiittisesta kirjoituksesta, josta tunnetaan vain 31 kirjoitusta (sekä 17 epäilyttävää kirjoitusta). Jotkut tutkijat uskovat, että tämän kirjoituksen alkuperäinen lähde oli egyptiläinen hieraattinen kirjoitus. Keskimmäisen valtakunnan loppupuolella (noin vuonna 1900 eaa.) hieraattiseen kirjoitukseen oli lisätty joitakin aakkosmerkkejä vieraiden nimien konsonanttien esittämistä varten. Egyptiläinen toiminta Siinailla oli tuolloin huipussaan. Samanlaista ajatusta oli ehdotettu jo vuosia aikaisemmin.

1200-luvun kalligrafia ja kuvitus

Käsikirjoitukset, joita ei ole tulkittu

On olemassa useita kirjoituksia, joita ei ole koskaan saatu tulkittua, vaikka niiden eteen on tehty paljon työtä. ^p145 Ehkä tunnetuimpia ovat Induslaakson sivilisaation kirjoitukset ja etruskien kirjoitukset. Indusjoen sivilisaatio on varhaisempi kuin muut lukutaitoiset sivilisaatiot Intian niemimaalla, sillä se on peräisin noin vuodelta 2500 eaa. alkaen. Mohenjo-Darun ja Harappan kaupungit olivat hyvin suunniteltuja, ja niissä oli hyvä salaojitus. Kirjoitusta on löydetty sinettikivistä, terrakotasta, pronssista, luusta ja norsunluusta. Kaikki ovat lyhyitä, ja kieli on tuntematon.

Etruskien kielessä käytettiin kreikkalaisia kirjainmuotoja, ja sitä on löydetty pääasiassa etruskien haudoista Toscanasta Venetsiaan. Etrikkalaiset olivat valtakunta ennen roomalaisia, jotka kukistivat heidät ja imivät heidän ideansa. Kaikki heidän kielensä tuntemus on kadonnut, paitsi että jotkut hautamuistomerkkien nimet voidaan lukea kreikkalaisista kirjaimista.

Vinča-symbolit

Tărtărian taulut ovat kolme taulua, jotka löydettiin vuonna 1961 Tărtărian (unkariksi Alsótatárlaka) kylästä. Se sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Alba Iuliasta Romaniassa. Noin 5300 eaa. ajoitetuissa tableteissa on savesta kirjoitettuja symboleja, "Vinča-symboleja". Jotkut väittävät, että ne ovat vielä tulkitsematon kieli. Jos näin on, ne olisivat varhaisin tunnettu kirjoitusmuoto. Vuonna 1908 Miloje Vasić (1869-1956) löysi samanlaisia symboleja Vinčan kaivauksilla. Tämä on Belgradin (Serbia) esikaupunki, noin 300 kilometrin päässä Turdașista. Myöhemmin niitä löydettiin lisää toisesta Belgradin kaupunginosasta. Vuodesta 1875 lähtien pelkästään Serbiasta on löydetty yli sataviisikymmentä Vinča-paikkaa. Monia niistä, kuten itse Vinčaa, ei ole vielä kokonaan kaivettu esiin. Koko alueen kulttuuria kutsutaan Vinča-kulttuuriksi. Vaikka jotkut näistä symboleista näyttävät täsmälleen samoilta kuin jotkin etruskien, kreikan ja aramean kirjaimet, niitä pidetään yleisesti omaperäisenä, itsenäisenä kehityksenä.

Lukutaito

Vasta viimeisten 150 vuoden aikana suurin osa ihmisistä on osannut lukea ja kirjoittaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Monissa muissa osissa maailmaa tämä tapahtui vasta 1900-luvulla. Siihen asti lukutaito oli lähinnä pappeja varten eli pappiskoulutuksen saaneita ihmisiä varten. Jopa varakkaat ihmiset olivat usein lukutaidottomia ja käyttivät kirjureita kirjoittamaan puolestaan. Kirjapainotaidon keksiminen tapahtui ennen massalukutaitoa. Ennen vuotta 1500 jokainen kirja piti luoda käsin, joten kirjoja oli saatavilla vain vähän verrattuna nykyisin maailmassa oleviin miljardeihin. Joukkolukutaito tarvitsi halpoja kirjoja.

Lukutaidottomuus on edelleen laajalle levinnyt.

Käsiala

Tavallinen kirjoittaminen kynän ja paperin avulla. Voi viitata kirjoittamiseen itselle, kuten päiväkirjaan, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan kirjeiden lähettämistä. Aikoinaan se oli lähes ainoa keino kommunikoida toisistaan erossa olevien ihmisten välillä. Nykyään puhelin ja sähköposti ovat yleisimpiä etäviestintävälineitä.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Kirjoitusjärjestelmä
• Kalligrafia
• Tulostus