Shakkiturnaus: muodot, Sveitsin järjestelmä, historia ja säännöt

Shakkiturnaus: opas muodoista, Sveitsin järjestelmästä, säännöistä ja historiasta — käytännön vinkit, paritus ja turnauskäytännöt aloittelijoille ja kilpapelaajille.

Shakkiturnaus on shakinpelaajien välinen kilpailu. Turnauksia voidaan pelata useilla eri formaateilla, ja niissä sovelletaan selkeitä sääntöjä, aikatauluja ja paritusperiaatteita. Alla tärkeimmät turnauksen muodot, Sveitsin järjestelmän periaatteet, lyhyt katsaus turnausten historiaan sekä keskeiset säännöt ja käytännöt.

Turnauksen muodot

1. K.o.-turnaus (eliminaatio). Pelaajat sijoitetaan brackettiin ja häviö pudottaa kilpailijalta mahdollisuuden edetä. Ei ole kovin yleinen shakkitapahtumissa, koska yhden tappion perusteella putoaminen antaa vähän peliaikaa ja voi olla epätarkkuuksiin altis; kuitenkin nopeissa tapahtumissa ja joissain cup-formaateissa käytetään.
2. Kaikki pelaavat kaikkia vastaan (round-robin, kaikki vastaan kaikille). Jokainen kohtaa kaikki muut pelaajat kerran (tai kahdesti vuoroin värein). Täysi oikeudenmukaisuus ja paras tapa selvittää voittaja pienessä osallistujajoukossa. Ei sovi suurille tapahtumille, koska kierrosten määrä kasvaa nopeasti osallistujamäärän mukana.
3. Sveitsin järjestelmän turnaus. Yleisin formaatti suurissa turnauksissa ja kilpailuissa, joissa on paljon osallistujia mutta rajallinen määrä kierroksia. Kierrosten määrä on etukäteen määrätty ja yleensä selvästi pienempi kuin pelaajamäärä. Jokaisella kierroksella pelaajat paritetaan yleensä vastustajiksi, joilla on samanarvoinen pistemäärä — voitot johtavat parempiin vastustajiin, tappiot heikompiin. Ensimmäisen kierroksen paritukset tehdään usein ratingin tai arvonnan perusteella. Paritukset voidaan tehdä manuaalisesti tai tietokoneohjelmalla. Sveitsin järjestelmä mahdollistaa suuren osallistujamäärän ja kilpailun sujuvan etenemisen.

Sveitsin järjestelmä — lisätietoja

Sveitsin järjestelmässä on muutamia käytännön periaatteita ja lisäsääntöjä, jotka vaikuttavat parituksiin ja lopputuloksiin:

• Ennalta määrätty kierrosmäärä: kierroksia on yleensä 6–11 riippuen osallistujamäärästä ja kilpailun luonteesta.
• Pistojärjestelmä: tyypillisesti voitosta 1 piste, tasapelistä ½ pistettä ja tappiosta 0 pistettä.
• Paritusperiaatteet: samaa vastustajaa ei yleensä kohtailla useammin kuin sallitusti; värejä pyritään tasapainottamaan (valkeat/mustat).
• Sijoitus ja tie-breakit: tasapisteissä käytetään usein Buchholz-, Sonneborn–Berger- tai muita tie-break-laskelmia, sekä suoraa kohtaamista tarvittaessa.
• Ensi kierroksella paritukset usein ratingin perusteella: korkeat vs. alhaisemmat sijoitetaan siten, että vahvemmat saavat vahvempia vastustajia myöhemmillä kierroksilla.
• Sveitsin järjestelmä kehitettiin alun perin shakkitapahtumia varten, ja sittemmin sitä on omaksuttu monissa muissa kilpailuissa ja pelilajeissa.

Historia

Ensimmäinen laajasti tunnettu kansainvälinen shakkiturnaus järjestettiin Lontoossa vuonna 1851, ja sen voitti Adolf Anderssen. Tuosta lähtien kansainväliset turnaukset ovat vakiintuneet vakavasti otettujen pelaajien kilpa-areenaksi. Virallisen shakin maailmanmestaruuden aikakausi alkoi myöhemmin: Wilhelm Steinitz tunnustetaan yleisesti ensimmäiseksi viralliseksi maailmanmestariksi vuonna 1886.

1800-luvun puolivälin ja loppupuolen vahvoja pelaajia, joita usein mainitaan ennen virallisen maailmanmestaruuden syntyä, olivat esimerkiksi Adolf Anderssen ja Paul Morphy. Myöhemmin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa esiin nousseista vahvoista pelaajista mainitaan mm. Johannes Zukertort. Historialliset mestaruusperiaatteet tuona aikana olivat osin epävirallisia ja kiistanalaisia, joten "epävirallisten maailmanmestareiden" lista voi vaihdella lähteestä riippuen.

Nykyisessä maailmassa FIDE (Maailman shakkiliitto) järjestää pelisyklejä, joihin kuuluu esimerkiksi ehdokasturnaus (Candidates) maailmanmestarin haastajan määrittämiseksi sekä itse maailmanmestaruusottelut. Kilpailujen aikataulut ja formaatit ovat kehittyneet vuosien aikana.

Säännöt ja käytännöt turnauksissa

Tässä keskeiset käytännöt ja säännöt, joita turnauksissa yleisesti noudatetaan:

• Pisteytys: voitto 1, tasapeli ½, tappio 0.
• Aikakontrollit: voivat olla klassisia (esim. 90 min + 30 s/jäljelle minuuttiin), rapid- tai blitz-aikakontrolleja. Aikakontrolli määrää pelin keston ja usein myös turnauksen luonteen.
• Kosketus- ja siirtosäännöt: koskettamalla nappulaa pelaaja on velvollinen siirtämään sen, ellei tehdä sääntöjen mukaista ilmoitusta. Säännöt koskevat myös nappulan korvaamista, promovointia ym.
• Tasapelit ja niiden ilmoittaminen: tasapeli voidaan sopia, kun kumpikin pelaaja suostuu. Jotkut turnaukset rajoittavat tasapelitarjouksia tiettyjen kierrosten tai siirtomäärän jälkeen.
• Epätavalliset tilanteet: kolmoistoisto, 50-siirtosääntö, pattitilanne ja riittämätön materiaali ovat tuomittavissa sääntöjen mukaan.
• Illegaalit siirrot: jos pelaaja tekee laittoman siirron, yleiset sääntökäytännöt edellyttävät korjausta ja mahdollisia lisärangaistuksia tuomarilta riippuen kilpailun säännöistä.
• Kellot ja aikarangaistukset: shakkikellon käyttö on pakollista lähes kaikissa turnauksissa. Ajan loppuminen johtaa yleensä tappioon, ellei vastustajalla ole selkeää materiaalia mateen pakottamiseksi.
• Tuomarit ja valitukset: turnaukseen nimetään tuomareita, jotka ratkaisevat sääntötulkinnat ja riitatilanteet. Kilpailijoilla on yleensä mahdollisuus tehdä protesti järjestäjille määräajassa.
• Rekisteröinti ja varausajat: myöhästyneet pelaajat voidaan poistaa pelistä tai saada luovutus tietyssä määräajassa, ellei muusta ole sovittu.
• Rekordi- ja palkintokategoriat: turnauksissa jaetaan usein palkintoja kokonaispisteiden lisäksi kategorioittain (ikä, rating-ryhmä, naisten sarja ym.). Lisäksi turnauksissa voi olla palkintoja ja tittelinormien pisteitä (esim. IM/GM-normit).
• Reilun pelin valvonta: älylaitteiden käyttö ja muut huijauskeinot ovat kiellettyjä; turnaustoimijat käyttävät tarkastuksia ja teknisiä keinoja väärinkäytösten estämiseksi.

Lisätietoja järjestämisestä

Turnauksen järjestäminen vaatii ohjelmointia aikatauluun, pelipaikan, tuomarit, kellot ja selkeän kilpailusäännöstön. Suuremmissa tapahtumissa käytetään usein paritusohjelmistoja, tulospalvelua ja live-seurantaa verkossa. Turnaukset voivat olla avoimia kaikille tai kutsuperusteisia (invitation-only), ja niissä voi olla entry-fee (ilmoittautumismaksu) sekä palkintopotti.

Shakkiturnaukset tarjoavat paitsi kilpailullista jännitystä myös mahdollisuuden oppimiseen, pelikokemuksen kasvuun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen shakkipiireissä. Olipa muoto mikä tahansa, tärkeää on selkeä sääntökehys ja reilu tuomaritoiminta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on shakkiturnajaiset?

K: Mitkä ovat shakkiturnauksen kolme muotoa?

K: Miten sveitsiläinen järjestelmä toimii?

Kysymys: Kuka oli ensimmäinen epävirallinen maailmanmestari vuonna 1851?

K: Kenestä tuli toinen epävirallinen maailmanmestari vuonna 1858?

K: Kuka voitti Adolf Anderssenin ja tuli kolmanneksi epäviralliseksi maailmanmestariksi vuonna 1871?

Kysymys: Mikä shakkimaailman keksintö on otettu käyttöön muissa kahden hengen urheilulajeissa?

Hae kirjaimella