Chościsko on keskiaikaiseen legendaperinteeseen kuuluva nimi, jonka Gallus Anonymus mainitsee Piastien kantaisänä. Gallus Anonymuksen teoksessa Gesta principum Polonorum Chościsko esiintyy yhteydessä Piast-nimiseen kantasukuun, joka tarun mukaan antoi nimen myöhemmälle hallitsijasuvulle. Chościskon historiallinen olemassaolo on epävarmaa: hän kuuluu Puolan varhaisiin perustamislegendoihin, joiden jaottelu mytologiasta ja todellisesta historiasta on vaikeaa.
Nimen merkityksestä on esitetty useita tulkintoja. Yleisimmän kielitieteellisen selityksen mukaan nimi liittyy vanhaan slaavilaiseen sanaan, joka tarkoittaa "häntää", "tupsua" tai "kynttä/koristetta" (vertausmuotoja ovat mm. pol. chwost, slaav. *chvostъ). Tällöin Chościsko olisi alkujaan lempinimi, joka on viitannut esimerkiksi pitkään hiukseen, tupsuun tai muuhun näkyvään piirteeseen.
Toisen selityksen mukaan nimi saatettiin lisätä tekstiin myöhemmässä käsikirjoitusvaiheessa eli se voi olla interpolaatio. Tämän tueksi on esitetty kieliopillisia seikkoja: eräät latinankieliset lauseet, joissa Popielin tai Piastin yhteyteen on liitetty nimi, vaikuttavat kömpelöiltä tai epäloogisilta alkuperäisessä latinalaisessa muodossaan, mikä saattaa viitata myöhempään lisäykseen käsikirjoituksiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan tällainen muokkaus on voinut tapahtua vaikutteesta myöhäisemmistä kronikoista, kuten Suur-Puolan kronikasta (Kronika wielkopolska), joka sisältää omia versioitaan varhaisista legendoista.
Lisäksi kronikoissa ja kertomuksissa nimeen liittyvät motiivit vaihtelevat: joissakin versioissa se toimii nimenomaan Piast-suvun isänimenä, toisissa se esiintyy lempinimenä jollekin hallitsijalle, esimerkiksi Popielille, kuvaten hänen tukkaansa tai ulkonäkönsä piirrettä. Tällaiset erilaiset käyttötavat vaikeuttavat yksiselitteistä johtopäätöstä nimen alkuperästä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Chościsko on legendaarinen nimi, joka liittyy Puolan varhaiseen valtakunnan perustamistarustoon ja Piast-suvun myyttiin. Nimen tarkka etymologia ja se, onko kyseessä todellinen henkilönimi vai myöhemmin syntynyt lempinimi/interpolaatio, ovat edelleen tutkijoiden keskustelun kohteena. Nimi kuitenkin heijastaa hyvin sitä, miten myytit, kronikkatekstit ja myöhemmät käsikirjoituseditoinnit ovat muokanneet varhaishistoriallista perinnettä.