Etelä-Afrikan värilliset (Coloured): historia, kielet ja identiteetti

Etelä-Afrikan värilliset – perusteellinen katsaus historiaan, kieliin ja identiteettiin; kulttuuri, kielten moninaisuus ja nykypäivän identiteettikeskustelut.

Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Sambiassa, Botswanassa ja Zimbabwessa termiä värillinen (afrikaansiksi Kleurlinge) käytetään viittaamaan ihmisiin, joilla on sekoittunut eurooppalainen ja khoisan- tai bantu-alkuperä.

He muodostavat enemmistön Pohjois-Kapin ja Länsi-Kapin väestöstä. Useimmat värilliset puhuvat äidinkielenään afrikaansia, vaikka joukossa on myös englantia äidinkielenään puhuvia. Suurin osa Kapkaupungissa asuvista värillisistä puhuu molempia kieliä.

Etelä-Afrikan rotusyrjinnän historian vuoksi monet pitävät termiä värillinen halventavana. Virallinen termi on "värillinen kansa", mutta monet värilliset kutsuvat itseään mieluummin "mustiksi", "khoisaneiksi" tai vain "eteläafrikkalaisiksi".

Historia

Värillisen väestön syntyhistoria on monikerroksinen. Sen taustalla ovat 1600–1800-lukujen muuttoliikkeet, siirtomaahallinnon tuoma orjuus ja vapaiden seurueiden väliset avioliitot. Eurooppalaisten (erityisesti hollantilaisten ja myöhemmin brittien), paikallisten khoisan- ja bantu-ryhmien sekä Aasian (esimerkiksi Indonesian ja Malesian kautta tulleiden) orjien ja kanta-asukkaiden välisestä sekoittumisesta muodostui useita erilaisia yhteisöjä. Näistä tunnetuimpia ovat Cape Coloured -yhteisöt, Griqua ja Basters, sekä Kapmaan muslimiyhteisöihin kuuluvat niin sanotut "Cape Malay" -perheet.

Kielet ja kulttuuri

Monet värilliset puhuvat afrikaansia omana äidinkielenään, mutta afrikaans, jota värilliset puhuvat, sisältää omia murteellisia piirteitä ja lainasanoja. Englanti on muuten merkittävä lingua franca erityisesti kaupungeissa ja mediassa. Kielivalinta liittyy usein siihen, missä perheet ovat asuneet historiallisesti ja millainen koulutus- ja työympäristö on ollut.

Kulttuuri on rikas ja monimuotoinen: musiikissa näkyvät niin afrikkalaiset rytmit kuin eurooppalaiset perinteet (esim. ghoema- ja Cape jazz -vaikutteet), keittiössä on omaleimaisia ruokalajeja, ja uskonnollinen kirjo vaihtelee kristinuskosta islamiin — Cape Malay -yhteisöissä islamilla on erityinen asema. Värillisillä on omia juhlia, urheiluperinteitä ja kansanperinnettä, jotka ovat sekoitus eri alkuperää.

Alaryhmät ja alueellinen jakauma

Värillisiä on eri alaryhmiä, joilla on omia historiallisia identiteettejään: esimerkiksi Griqua ja Basters muistuttavat etnisiksi yhteisöiksi organisoituneita ryhmiä. Alueellisesti suurin osa sijaitsee Länsi- ja Pohjois-Kapissa, mutta värillisiä löytyy laajasti myös suurkaupunkialueilla kuten Kapkaupunki, sekä muissa maanosissa.

Identiteetti ja politiikka

Värillisten identiteetti on moninainen ja ajoittain ristiriitainen. Apartheidin rotuluokitusleima jätti syvät jäljet: luokittelu erotti ihmisryhmät ja vaikutti koulutukseen, työhön ja asuinalueisiin. Monille termi "värillinen" on yhä latautunut historiallisesti negatiivisilla merkityksillä, mutta jotkut käyttävät sitä neutraalisti tai hyväksyvät sen virallisena ryhmäkategoriana. Toisaalta osa identifioituu mieluummin etnisesti (esim. khoisan, cape malay, griqua) tai kansallisena etnisyytenä ("eteläafrikkalainen").

Poliittisesti värillisten ääni on ollut eri aikakausina hajautunut; jotkut ryhmät ja yksilöt ovat aktiivisia eri puolueissa, ja identiteettipolitiikka sekä taloudellinen asema vaikuttavat siihen, miten yhteisöt reagoivat nykyisiin sosioekonomisiin haasteisiin.

Nykytilanne ja käsitteet

Nyky-Etelä-Afrikassa "Coloured" tai suomeksi "värillinen" on edelleen käytössä tilastoissa ja hallinnon luokituksissa, mutta termin käyttö on keskustelun kohteena. Monet tutkijat, aktivistit ja yhteisön jäsenet korostavat, että keskustelussa pitää huomioida yksilöiden itsemäärittely ja historiallinen konteksti. Samalla yhteisö kohtaa yhtäläisiä haasteita kuin muutkin moniulotteiset ryhmät: työllisyys, epätasainen koulutus, kaupunkien segregaatio ja kulttuurisen perinnön säilyttäminen.

Genetiikka ja tutkimus

Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että värillisillä on geneettistä perimää useasta eri lähteestä: eurooppalaisista, Khoisan- ja bantu-populaatioista sekä Aasian lähteistä. Tämä moniperäinen tausta heijastaa yhteisön historiallista monimuotoisuutta. Geneettiset löydökset tukevat historiallisia ja etnografisia kuvauksia, mutta myös korostavat, että biologinen monimuotoisuus ei yksiselitteisesti määrää kulttuurista identiteettiä.

Yhteenveto

Värilliset muodostavat Etelä-Afrikan ja lähialueiden monimuotoisen yhteisön, jonka juuret ovat moninaisessa historian kerrostumassa. Kieli, kulttuuri ja identiteetti ovat syntyneet vuosisatojen kosketuspintojen tuloksena. Termi itsessään on historiallisesti latautunut, ja sen käyttöä ohjaavat sekä viralliset luokittelut että yksilöiden ja yhteisöjen omat määrittelyt. Ymmärtäminen edellyttää historian, kulttuurin ja nykyisen sosioekonomisen tilanteen huomioimista.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mistä termiä värillinen käytetään Etelä-Afrikan, Namibian, Sambian, Botswanan ja Zimbabwen yhteydessä?

K: Millä alueilla on suurin osa Pohjois-Kapin ja Länsi-Kapin väestöstä?

K: Mikä on useimpien värillisten ihmisten äidinkieli?

K: Puhuvatko kaikki värilliset ihmiset afrikaansia?

K: Puhuvatko useimmat Kapkaupungissa asuvat värilliset sekä afrikaansia että englantia?

K: Miksi monet värilliset pitävät termiä coloured halventavana?

K: Mitkä ovat muita termejä, joilla värilliset kutsuvat itseään mieluummin?

Hae kirjaimella