Tšuvasši (Чӑвашла, Čăvašla; IPA: [tɕəʋaʂˈla]) on turkkilainen kieli. Sitä puhutaan Keski-Venäjään kuuluvassa Tšuvassa. Se on ainoa turkkilaisten kielten ogurihaaraan kuuluva kieli, jota puhutaan vielä nykyäänkin. Vaikka monet turkkilaiset kielet voidaan ymmärtää eri puhujien kesken, tšuvasši on aivan erilainen.
Tšuvasši kirjoitetaan kyrillisellä kirjoitusasulla. Sen aakkosissa on kaikki venäjän aakkosten kirjaimet ja lisäksi neljä omaa kirjainta: Ӑ, Ӗ, Ҫ ja Ӳ.
Luokittelu ja historia
Tšuvasši kuuluu turkkilaisten kielten ogur- eli ogurihaaraan, joka erosi muista turkkilaisista kielistä varhain. Kielen juuret liittyvät Volgan bulgaarien ja muiden itäisten ogur-ryhmien kielimuotoihin. Tšuvasši on sekä historiallisesti että kielitieteellisesti tärkeä, koska se säilyttää arkaaisia piirteitä ja tarjoaa vertailupohjan muiden turkkilaisten kielten kehitystä tutkittaessa.
Levinneisyys ja puhujat
Tšuvasšin pääalue on Tšuvassin tasavalta (Chuvashia) Keski-Venäjällä. Kieltä puhuu nykyään vielä huomattava osa alueen väestöstä; puhujamäärä on miljoonaluokkaa, ja se toimii kotikielenä monille tšuvasseille. Tšuvasši on alueellinen virallinen kieli Tšuvassin tasavallassa ja sillä on omaa kirjallisuutta, sanomalehtiä ja radio- ja televisiolähetyksiä.
Dialektit
Tšuvasšilla on useita murteita, joista tärkeimmät jaotukset ovat yleisesti tunnetut Viryal (ylä-) ja Anatri (ala-) murteet. Murteiden välillä on eroja ääntämisessä, sanastossa ja joiltakin osin kieliopissa, mutta kirjallinen tšuvasši toimii yhteisenä kielenä eri murrealueiden puhujille.
Ääntäminen ja kielioppi
Tšuvasši on agglutinoiva kieli kuten muutkin turkkilaiset kielet: sanoihin liitetään päätteitä, jotka ilmaisevat esimerkiksi sijamuotoja, aikamuotoja ja persoonamuotoja. Samalla tšuvasšilla on monia piirteitä, jotka erottavat sen muista turkkilaisista kielistä, ja se ei ole yleisesti ymmärrettävä esimerkiksi turkkia tai tataaria puhuville. Kielen äännejärjestelmä ja foneettiset ominaisuudet poikkeavat monin tavoin common Turkic -kielten vastaavista, mikä heijastaa sen pitkää eriytynyttä kehitystä.
Kirjakieli ja kirjallisuus
Moderni tšuvasšin kirjallinen kieli kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Kirjakieli perustuu osin keskitettyihin koulutus- ja julkaisuponnistuksiin, ja 1800–1900-lukujen aikana tehtiin useita töitä kielen normittamiseksi. Tšuvasšin nykyinen kyrillinen ortografia (mukaan lukien ääkköset Ӑ, Ӗ, Ҫ ja Ӳ) vakiintui käytäntöön, ja kielellä on oma koulutus- ja kulttuuritoimintansa alueella.
Kielentutkimus ja säilyminen
Tšuvasši kiinnostaa kielitieteilijöitä erityisesti sen ainutlaatuisten historiallislähtöisten piirteiden vuoksi. Kielen säilymistä tuetaan paikallisella koulutuksella ja mediatuotannolla, mutta kuten monilla alueellisilla kielillä, myös tšuvasšilla on haasteita kielen elinvoimaisuuden ylläpitämisessä venäjän vaikutuksen ja muuttoliikkeiden vuoksi. Kielenopetus, kirjallisuuden julkaiseminen ja kulttuuritoiminta ovat keskeisiä keinoja säilyvyyden tukemiseksi.
Yhteenveto: Tšuvasši on ainutlaatuinen ja itsenäinen turkkilainen kieli, joka edustaa ogurihaaraa. Se on edelleen aktiivinen kotikieli Tšuvassin alueella, sillä on oma kirjallinen perinne ja virallinen asema alueellisesti, mutta sen tulevaisuus edellyttää jatkuvaa tukea ja elvyttämistoimia.