Venäjän kieli
Venäjä (venäjäksi русский язык, translitterointi: russkiy yaz'ik) on Venäjän pääkieli. Sitä puhuvat monet ihmiset myös muualla entisen Neuvostoliiton alueella, kuten Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Kazakstanissa, Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Kirgisiassa, Moldovassa, Latviassa, Liettuassa, Turkmenistanissa ja Virossa.
Venäjä, kuten muutkin slaavilaisetkielet, ovat indoeurooppalaisia kieliä. Venäjä on yksi kolmesta tärkeimmästä itäslaavilaisesta kielestä; muut ovat ukraina ja valkovenäjän kieli. Venäjän kieltä puhuu enemmän ihmisiä kuin mitään muuta slaavilaista kieltä.
Kirjoitetussa venäjän kielessä ei käytetä latinalaisia aakkosia, kuten englannissa ja länsislaavilaisissa kielissä. Se käyttää kyrillisiä aakkosia, joiden kirjaimet, kuten latinan aakkoset, ovat peräisin kreikasta, mutta eroavat siitä. Myös muut itäslaavilaiset kielet ja jotkut eteläslaavilaiset kielet käyttävät kyrillisiä aakkosia.
Venäjä on Venäjän, Valko-Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian ja Uzbekistanin virallinen kieli. Se on yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä englannin, espanjan, ranskan, arabian ja kiinan ohella.
Standardi venäjä
Standardivenäjää kutsutaan myös moderniksi kirjallisuudeksi (Современный русский литературный язык). Se ilmestyi ensimmäisen kerran 1700-luvun alussa. Pietari Suuri pyrki tuolloin tekemään valtiosta nykyaikaisemman. Standardivenäjä kehittyi Moskovan ja sen ympäristön asukkaiden puhumasta venäjän murteesta. Standardivenäjä muistutti joiltain osin myös sitä venäjää, jota käytettiin valtion virastoissa aiempina vuosisatoina.
Mihail Lomonosov kirjoitti ensimmäisen kirjan venäjän kieliopista vuonna 1755. Venäjän tiedeakatemia julkaisi ensimmäisen täydellisen venäjän kielen sanakirjan vuonna 1783. Venäjän kielen kielioppi, sanasto ja ääntäminen vakiintuivat ja standardoitiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun aikana. Tämä oli venäläisen kirjallisuuden "kultakausi", josta tuli kuuluisa kaikkialla maailmassa.
Koko Venäjä alkoi käyttää venäjää kirjallisuuden, koulutuksen ja virallisen viestinnän kielenä. 1900-luvulle asti vain yläluokka ja kaupunkien asukkaat puhuivat kirjallisuuden kieltä. Maaseudun venäläiset puhuivat edelleen paikallisia murteitaan. 1900-luvulla kaikki lapset velvoitettiin käymään koulua. Monilla ihmisillä oli radiot ja televisiot, jotka auttoivat standardivenäjän kielen leviämistä. 1900-luvulla venäläiset murteet hävisivät enimmäkseen vuosisadan puoliväliin mennessä. Standardivenäjä korvasi ne lähes kokonaan.
Nimet
Venäjän kielessä henkilön nimessä on kolme osaa: etunimi, toinen nimi ja sukunimi.
Vanhemmat valitsevat lapsensa etunimen. Yleisiä venäläisiä poikien nimiä ovat Ivan, Vladimir, Mikhail ja Nikolai. Yleisiä tyttöjen venäläisiä nimiä ovat Anna, Anastasia, Svetlana ja Jekaterina.
Toinen nimi on patronyymi (venäjäksi: otšestvo), joka tulee isän etunimestä. Esimerkiksi poika, jonka isä on Ivan, olisi isänimeltään Ivanovich. Jos pojan isä on Nikolai, hänen patronyyminsä on Nikolaevich. Jos tytön isä on Ivan, hänen isänimensä on Ivanovna. Jos tytön isä on Nikolai, hänen isänimensä on Nikolajevna. Pojan patronyymi päättyy -ovitšiin tai -evitšiin. Tytön isänimi päättyy -ovna tai -evna.
Pojilla on sama sukunimi kuin heidän isällään. Tytöt käyttävät isänsä sukunimeä, mutta nimen loppuun lisätään -a. Miehellä, jonka sukunimi on Romanov, olisi poika, jonka sukunimi on Romanov, ja tytär, jonka sukunimi on Romanova.
Jos miehen nimi on Nikolai Aleksandrovits Romanov ja hänellä on poika Aleksei ja tytär Anastasia, pojan koko nimi on Aleksei Nikolajevits Romanov ja tyttären koko nimi on Anastasia Nikolajevna Romanova.
Venäjällä on myös paljon ihmisiä, joiden sukunimi ei ole venäläinen. Joillakin sukunimillä on vain yksi muoto, joten ne ovat samat sekä pojille että tyttärille. Esimerkkejä ovat Glushko (ukrainalainen nimi), Rubinstein (saksalainen/juutalainen nimi) tai Shevardnadze (georgialainen nimi).
Kielioppi
Tapaus
Kuten latinassa, kreikassa ja saksassa, myös venäjän kielessä on tavujärjestelmä. Venäjällä se koskee substantiiveja, pronomineja, adjektiiveja, numeraaleja ja partisiippeja, ja siihen liittyy joukko sanapäätteitä (sanojen päihin liitettyjä äänteitä/kirjaimia), jotka osoittavat sanojen kieliopillisen roolin lauseessa. Koska päätteet osoittavat kieliopilliset roolit, sanajärjestys on englannissa vapaampi kuin englannissa. Venäjän kielessä on kuusi tapausta.
Lauseen subjektista käytetään nominatiivia, joka on sanakirjassa mainittu muoto. Genetiivin tapaus ilmaisee usein omistajuutta. Akkusatiivia käytetään suorasta objektista, datiivia epäsuorasta objektista. Instrumentaalista tapausta käytetään työkalusta tai välineestä, jolla jotain tehdään. Prepositioasua käytetään tiettyjen prepositioiden, kuten "in" ja "on", jälkeen, mutta muut prepositiot voivat vaatia muiden sijamuotojen käyttöä. Kullakin tapauksella on muitakin käyttötarkoituksia kuin luetellut.
Sukupuoli ja lukumäärä
Venäjän kielessä substantiiveilla on yksi kolmesta sukupuolesta: maskuliini, feminiini tai neutri. Maskuliiniset substantiivit päättyvät tavallisesti konsonantteihin, neutraaliset substantiivit tavallisesti -o tai -e ja feminiiniset substantiivit tavallisesti -a tai -я. Monikko toimii kuin neljäs suku. koska sukupuoli ei muuta monikon sanoja.
Adjektiivit
Venäjän kielessä adjektiivin on oltava samaa sukupuolta ja lukumäärää kuin sanan, jota se kuvaa. Nominatiivissa adjektiivit, jotka kuvaavat feminiinisiä sanoja, päättyvät yleensä -ая tai -яя. Maskuliinisia sanoja kuvaavat adjektiivit päättyvät yleensä -ый, -ий tai -ой. Neuterilaisia sanoja kuvaavat adjektiivit päättyvät yleensä -ое tai -ее. Monikon sanoja kuvaavat sanat päättyvät yleensä -ые tai -ие. Päätteet muuttuvat tapauksen mukaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä kieli on venäjä?
V: Venäjä on slaavilainen kieli.
K: Missä sitä pääasiassa puhutaan?
V: Sitä puhutaan pääasiassa Venäjällä ja myös monissa muissa entisen Neuvostoliiton osissa, kuten Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Kazakstanissa, Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Kirgisiassa, Moldovassa, Latviassa, Liettuassa, Turkmenistanissa ja Virossa.
K: Onko venäjä indoeurooppalainen kieli?
V: Kyllä, venäjä on indoeurooppalainen kieli.
K: Onko venäjän lisäksi muitakin itäslaavilaisia kieliä?
V: Kyllä, kaksi muuta itäslaavilaista kieltä ovat ukraina ja valkovenäjän kieli.
K: Mitä aakkosia kirjoitettu venäjä käyttää?
V: Kirjoitetussa venäjän kielessä käytetään enimmäkseen kyrillisiä aakkosia; jotkut ihmiset oppivat kuitenkin kirjoittamaan sitä latinalaisin kirjaimin. Myös muut itäslaavilaiset kielet ja jotkin eteläslaavilaiset kielet käyttävät kyrillisiä aakkosia.
K: Missä maissa venäjä on virallinen kieli?
V: Venäjä on virallinen kieli Venäjällä, Valko-Venäjällä, Kazakstanissa, Kirgisiassa ja Uzbekistanissa.
K: Onko se yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä?
V: Kyllä, se on yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä yhdessä englannin, espanjan, ranskan, arabian ja kiinan kanssa.
