Hillintäpolitiikka kylmässä sodassa — Trumanin doktriini ja Marshall-suunnitelma
Hillintäpolitiikka kylmässä sodassa: kuinka Trumanin doktriini ja Marshall-suunnitelma muovasivat Euroopan taloutta ja geopoliittisia voimasuhteita.
Hillintäpolitiikka (containment) oli Yhdysvaltojen keskeinen diplomaattinen ja poliittinen strategia kommunismin leviämisen estämiseksi kylmän sodan aikana. Sen tavoitteena oli estää Neuvostoliiton ja sen liittolaisten poliittinen ja ideologinen laajentuminen käyttämällä yhdistelmää taloudellista apua, poliittista painostusta ja tarvittaessa sotilaallista tukea. Ajatus juonsi juurensa muun muassa George Kennanin 1946 julkaistuun pitkään telegrammiin ja myöhempiin analyyseihin, jotka korostivat Neuvostoliiton vaikutuksen pysäyttämisen merkitystä länsimaiden turvallisuudelle.
Trumanin doktriini
Maaliskuussa 1947 Yhdysvaltain presidentti Harry Truman piti kuuluisan puheen kongressille ja ilmoitti poliittisesta linjasta, jota on sittemmin kutsuttu "Trumanin doktriiniksi". Hän vaati taloudellista ja sotilaallista apua maille, joita uhkasi kommunistinen vallankumous tai ulkoinen sotilaallinen paine. Suoraan mainittiin apu Kreikalle ja Turkille, joiden katsottiin olevan erityisen haavoittuvia Neuvostoliiton vaikutukselle. Kongressi hyväksyi alustavan avun, joka sisälsi sekä sotilaallista että taloudellista tukea (esimerkiksi noin 400 miljoonaa dollaria Kreikalle ja Turkille).
Trumanin doktriinin merkitys oli paitsi välitön apu kyseisille maille myös laajempi poliittinen käänne: Yhdysvallat sitoutui aktiiviseen rooliin maailmanpolitiikassa kommunismin leviämisen estämiseksi, mikä loi perustan myöhemmille toimille ja liittoumaille, kuten NATO:lle.
Marshall-suunnitelma (Euroopan elvytysohjelma)
Poliittisen ja taloudellisen vakauden vaalimiseksi Yhdysvallat käynnisti laajemman talousohjelman. Vuonna 1947 sotilasläänin ulkopuolinen esitys esitettiin Harvardissa Yhdysvaltain ulkoministerin George C. Marshallin puheessa, ja vuonna 1948 voimaan astui virallinen "Euroopan elvytysohjelma", paremmin tunnettu Marshall-suunnitelmana. Ohjelman tarkoituksena oli elvyttää toiseen maailmansotaan voimakkaasti kärsineiden Länsi-Euroopan maiden taloudet, poistaa kaupan esteitä, vakauttaa valuuttoja ja edistää tuotannon ja infrastruktuurin jälleenrakentamista.
Marshall-avun laajuus oli merkittävä: Yhdysvallat myönsi Euroopan maille yhteensä noin 12–13 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1948–1952. Apu kanavoitiin muun muassa Economic Cooperation Administrationin (ECA) kautta, ja vastaanottajamaat perustivat yhteisen koordinaatiomekanismin, Organisation for European Economic Co-operationin (OEEC), joka edisti avun tehokasta käyttöä ja pitkäaikaista talousyhteistyötä (OEEC:stä kehittyi myöhemmin OECD).
Marshall-suunnitelmalla oli useita tavoitteita:
- Nopeuttaa teollisuuden ja infrastruktuurin jälleenrakentamista.
- Edistää kansainvälistä kauppaa ja poistaa protektionistisia esteitä.
- Vähentää taloudellista ahdinkoa, joka saattoi ruokkia kommunistisia liikkeitä.
- Vahvistaa poliittista vakautta ja länsimaista integraatiota, mikä puolestaan vähensi Neuvostoliiton vaikutusmahdollisuuksia.
Neuvostoliiton vastaus ja seuraukset
Neuvostoliitto vastusti Marshall-suunnitelmaa, piti sitä imperialistisena välineenä ja kielsi Itä-Euroopan mailaansa osallistumasta. Tämä syvensi Euroopan jakoa itään ja länteen. Marshall-suunnitelma vauhditti Länsi-Euroopan talouskasvua ja edisti poliittista lähentymistä länsiliittoutuman kanssa; se oli myös yksi tekijä, joka johti Yhdysvaltojen ja länsimaiden ajautumiseen voimakkaampaan sotilaalliseen yhteistyöhön, kuten vuonna 1949 perustettuun NATOon.
Hillintäpolitiikan kokonaisvaikutus oli moninainen: taloudellinen apu ja poliittinen tuki auttoivat monia länsieurooppalaisia maita toipumaan sodasta, mutta samaan aikaan politiikka kiristi idän ja lännen suhteita ja institutionalisoiti kylmän sodan jakautumisen. Pitkällä aikavälillä Marshall-suunnitelma edisti eurooppalaista integraatiota, teollisuuden modernisaatiota ja Yhdysvaltojen aseman vahvistumista maailmanpolitiikassa.
Lyhyt yhteenveto
Hillintäpolitiikka yhdisti taloudellisen avun (Marshall-suunnitelma), suoran poliittisen tuen (Trumanin doktriini) ja myöhemmin sotilaalliset liittoutumat (esim. NATO) estämään kommunismin leviämistä. Toimenpiteillä oli sekä välittömiä että pitkäaikaisia vaikutuksia: ne auttoivat Länsi-Euroopan jälleenrakentamisessa ja vakauttamisessa, mutta samalla syvensivät jännitteitä kylmässä sodassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on hillitsemispolitiikka?
A: Hillintäpolitiikka oli Yhdysvaltojen diplomaattinen strategia, jolla pyrittiin kylmän sodan aikana estämään kommunismin leviäminen sitomalla muita maita Yhdysvaltoihin taloudellisen tuen avulla.
K: Mikä oli hillintäpolitiikan tarkoitus?
V: Hillintäpolitiikan tarkoituksena oli torjua Neuvostoliiton uutta vaikutusaluetta ja estää kommunismin leviäminen.
K: Kuka ilmoitti tukevansa maita, joita uhkasi sotilaallinen voima?
V: Yhdysvaltain presidentti Harry Truman ilmoitti tukevansa maita, joita uhkasi sotilaallinen voima.
K: Mitä Harry Truman lupasi Kreikalle ja Turkille Neuvostoliittoa vastaan?
V: Harry Truman lupasi tukea Kreikalle ja Turkille Neuvostoliittoa vastaan.
K: Mikä on Trumanin doktriini?
V: Trumanin doktriini on nimi puheelle, jossa Harry Truman ilmoitti tukevansa maita, joita uhkasi sotilaallinen voima kylmän sodan aikana.
K: Mikä oli Euroopan elvytysohjelma?
V: Euroopan elvytysohjelma on tärkein osa hillintäpolitiikkaa, jota kutsuttiin myös Marshall-suunnitelmaksi. Sen tavoitteena oli vauhdittaa Euroopan taloutta toisen maailmansodan tuhojen jälkeen käyttämällä ennen kaikkea rahaa, menestyksekkäitä amerikkalaisia talousmalleja ja vähentämällä Euroopan kaupan esteitä.
Kysymys: Mikä oli Marshall-suunnitelman tarkoitus?
V: Marshall-suunnitelman tarkoituksena oli vauhdittaa Euroopan taloutta toisen maailmansodan tuhojen jälkeen ennen kaikkea rahan, menestyksekkäiden amerikkalaisten talousmallien ja Euroopan kaupan esteiden vähentämisen avulla.
Etsiä